Pika-apua pyydän! 3-vuotiaan "päiväkotilakko"
3,5-vuotiaalla lapsellani on ollut vaikeuksia sopeutua päivähoitoon, mutta nyt syksyn mittan homma on saatu toimimaan, ja hän on jopa vaikuttanut melko tyytyväiseltä päiväkodissa, mitä nyt vähän ikävöi äitiä, mutta se kai on normaalia. Kunnes pari viikkoa sitten alkoi tökkiä, ja lapsi alkoi hangoitella vastaan aamuisin. Kuulemma muut lapset ovat pelottavia ja päiväkodissa on kurjaa. Olen yrittänyt jutella tästä hoitajien kanssa, mutta he eivät tiedä, että mitään erikoista olisi sattunut. Lapsikaan ei osaa tämän tarkemmin eritellä kurjuutta.
Nyt homma on mennyt aivan toivottomaksi. Viime yönä lapsi itki klo 2 asti, että pelottaa, ei halua mennä päiväkotiin. Nukkumisesta ei tullut mitään, ja tänään oli pakko jäädä kotiin, kun en voinut viedä lasta pk:hon 5 tunnin unien jälkeen (joo, epäilemättä äärimmäisen huono asia kasvatuksellisesti antaa periksi tässä, mutta mielestäni lasta ei voi viedä hoitoon jos hän ei ole nukkunut).
Tilannetta helpottaa vähän se, että olen jäämässä äitiyslomalle 1,5 viikon päästä, ja lapsi pääsee sitten takaisin kotihoitoon, mutta millä ihmeellä me selvitään noista lopuista aamuista? Olen yrittänyt jutella lapsen kanssa, rohkaista, kuunnella, jne., mutta ainoa vastaus on että pelottaa.
Ehdotan jo tässä vaiheessa, että ne, jotka ajattelivat tulla nimittelemään minua curling-äidiksi tai muuten jälkiviisastelemaan, voivat painua saman tien purkamaan kiusaamisviettinsä johonkin muuhun ketjuun. Nyt kaipaisin rakentavia neuvoja tähän tilanteeseen. Kiitos.
Kommentit (30)
että kun on tarhassa päivän teette illalla jotain kivaa esim uintia, pihaleikkejä jne.
ja tiedän, ettet tässä tilanteessa hyödy mistään syyttelystäkään, mutta silti suosittelen tarkistamaan, ettei omastasi tai lapsen isän asenteesta tule läpi mitään negatiivista päiväkotia kohtaan. Lapsi luottaa, jos te luotatte. Yleensä.
Olisiko sinulla mahdollista olla nyt seuraavana päivänä lapsen mukana aamusta esim. päiväunille saakka ja tehdä sitten iltapäivä töitä ja mahdollisesti illalla, jos lapsen isä hakee lapsen? JOka tapauksessa et voi vain hylätä lastasi paikkaan, josta hän näkee painajaisia. Oli siellä oikeasti jotain sattunut tai ei, lapsesi ainakin uskoo, että se on pelottava paikka, etkä voi jättää häntä selviämään siitä yksikseen. Suosittelen ainakin sitä, että kerrot lapselle aamulla ihan rauhallisesti, että äiti on tänään sinun kanssasi jonkin aikaa päiväkodissa ja katsotaan yhdessä, missä mättää vai onko siellä sittenkin kivaa. Sitten käyttäydyt rauhallisesti, juttelet hoitajien ja muiden lasten kanssa iloisesti ja osoitat esimerkilläsi, että täällä ei ole mitään hätää ja hoitajat ja muut lapset ovat ystäviäsi.
Voisit pyytää tietysti myös, että voisit jutella lapsen omahoitajan kanssa ja voisitte yhdessä sopia parhaasta strategiasta, jotta lapsellesi ei jää kammoa päiväkotia kohtaan (viimeistään eskariin täytyy mennä). Onko mahdollista pyytää apuun kummeja, ystäviä, isovanhempia? Jokainen voisi näin alkuun tulla tunniksi tai pariksi lapsen kanssa päiväkotiin tai hakemisen yhteydessä viipyä siellä hetken. Lapsi saisi näin ihan konkreettista esimerkkiä siitä, että siellä ei ole mitään pelottavaa ja muutkin viihtyvät (kehuvat leluja, juttelevat leppoisasti hoitajien kanssa jne).
Jos joudut ottamaan palkatonta vapaata, suosittelen silti käymään lapsen kanssa päiväkodissa joka arkipäivä ainakin jonkin aikaa, jotta se kammo jää pois tai ainakin itse saat selvyyttä, mikä sai lapsesi pelkäämään. Ehkä koko jupakka on saanut alkunsa aivan pienestä jutusta, joka vain on lapsellesi tärkeää.
Että reagoi tulevaan sisarukseen ja siitä johtuviin pelkoihin tolla tavalla?
Minustakin tuo palkinnon kokeilu kannattaa. Onneksi enää lyhyen ajan joudut tuota jaksamaan.
Tsemppiä!
Meillä sai jäätelön päiväkotipäivän jälkeen.
Lapsi tietää sen, että pian tulee vauva. Tämä on äärimmäisen rankkaa aikaa lapselle. Hirveästi tulee kysymyksiä pienelle ja joutuu jakamaan huomion.
Meillä samanikäinen tekee myös sitä, että sanoo pelkäävänsä tai muuten vaan kaikki siellä on tylsiä tai tyhmiä. Päivät menee kuitenkin hyvin. On siellä parina päivänä viikossa, minä vauvan kanssa kotona, opiskelen. Olen vienyt lasta hoitoon vaikka hangoittelee vastaan tai on nukkunut lyhyet unet. Nukkuu kuitenkin hoidossa ja menee seuraavana iltana aikaisin nukkumaan. Positiivisia mielikuvia vain päiväkodista lapsen kanssa keskusteluihin. Kehut vaikka kuinka hienoja piirustuksia saa päiväkodin kynillä tehtyä kun kotona on huonommat kynät...
Olen pohtinut pääni puhki, että mitä olisi voinut tapahtua. Itse olen ollut tosi kiitollinen pk:n henkilökunnalle siitä, että syksy on mennyt hienosti, joten en usko, että lapsi olisi minulta saanut negatiivista kuvaa pk:sta.
Voi kun pystyisinkin ottamaan palkatonta vapaata, mutta olen 99% varma, että en sitä saa. Alallani on vaikea saada pätevää sijaista kovin nopeasti, ja pomoni suhtautuu äärettömän nihkeästi virkavapausanomuksiin lyhyellä varoitusajalla. Miehelle olen koettanut asiasta puhua, mutta hän elää niin täysin työlleen, että ei suostu edes neuvottelemaan mistään joustosta. Suututtaa.
Äitini on ollut meille kovasti apuna lapsen noutamisessa pk:sta, mutta nyt hän on juuri lähdössä viikon matkalle. Muita apuja meillä ei juuri ole, koska kaikki ovat nykyään niin kiireisiä.
Nyt on taas menossa illan aivopesu, eli koetan jutella lapselle siitä, että pk on turvallinen paikka ja jos pelottaa, voi mennä hoitajan syliin. Katsotaan, miten ensi yö sujuu...
ap
Olen siis sitä kokeillut jo, mutta sekään ei oikein auta. Lapsi ei ole yhtään tavaran perään, joten häntä ei voi lahjoa leluilla. Olen ehdottanut, että tehdään sitten illalla jotain tosi kivaa, vaikka leivotaan. Mutta sekään ei auta, kun pelottaa.
Illalla lapsi vielä pystyy jotenkuten käsittelemään asiaa ja saattaa alistua tilanteeseen, mutta kun pitäisi nukkua, niin pelko kasvaa ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Lapsi nukahtaa hetkeksi, säpsähtää sitten hereille ja alkaa itkeä, että ei päiväkotiin.
ap
Raskaana ollessa saat sitä helposti.
Kuulostaa, että sun lapsella on oikeasti tosi paha olla siellä päiväkodissa.
Tai sit piirrätte jonkun kalenterin johon merkkaatte päivät ja vedätte aina yli päivän, lapsi näkee, että ei tartte kestää enää montaa päivää.
laittaa pk:n tilalle? Tuon ikäinen ei varmaan osaa ajatella mikä se vauva oikein on ja pelkää sitä. Sitten kertoo että pk lapset on pahoja, kun tarkoittakin että tulevan vauvan kokee pahana asiana.
Jos en saisi kotiin hoitajaa lapselle nin jäisin itse saikulle..joojoo moraalitonta se olis mutta lapsen puolesta sen tekisin silti. Miksi turhaan rääkätä toista kun kohta alkaa jo äippäloma.
Ilman äippälomaa tilanne olisi tietysti toinen, yrittäisin ehkä saada lapselle paikan pph:lta tai jotain.
Ja tuossa iässä mielikuvituksen kehitys harppaa. Mä tekisin kanssa niin, että jäät saikulle ja lapsi kotiin. Muutama päivä kun on vaan kyseessä. Sanot että et saa nukutuksi.
Mullakin kävi tuo saikku mielessä, mutta jotenkin omatunto ei anna periksi huijata. Ehkä yritän soitella vielä kaikki tutut läpi, jos löytyisi joku tilapäishoitaja. Ihan vierasta hoitajaa en tähän tilanteeseen halua, koska luulen, että sekin pelottaisi lasta.
Ehkä se tosiaan on tuo vauva-asia, joka lasta pelottaa. Hän on viime aikoina ruvennut ehkä tajuamaan sen paremmin, ja hakee minulta paljon huomiota. Hän on myös kiukutellut tosi paljon kotona, käskee minua lähtemään pois jne., vaikka sitten toisina hetkinä on tosi pieni äidin poika.
En tiedä, vaikuttaisiko myös se, että mies on ollut viime aikoina tosi kireänä erilaisten työjuttujen ym. takia, räjähtelee aika arvaamattomasti minulle ja lapselle. Ehkä lapsi jostain syystä yhdistää miehen arvaamattomuuden päiväkotiin. Pientä mieltä voi olla vaikea ymmärtää...
ap
Alkuun viihtyi hoidossa mitä nyt ikävä itkua, mut ei kummempaa. Ilman mitään näkyvää syytä alkoi tämä pelko mennä hoitoon. Jäin sitten yhtenä ammuna lapsen kanssa hoitopaikalle ja ensin lapsi oli rennosti ja yhtäkiä meni paniikkiin alkoi itkeä ja tuli syliin. Ensin ihmettelin mistä tämä johtui kunnes huomasin lapsen seuraavan yhtä lasta koko ajan. Kysyin pelkäsikö hän tätä ja vastaus oli "joo". Puhuin tästä hoitajien kanssa he sanoivat ko. lapsen olevan erityisalapsi ja hän saa/sai raivokohtauksia välillä. Meidän lapsi siis pelkäsi näitä kohtauksia.
Nyt kun hän osaa nimetä pelkonsa on meidä helpompi auttaa asiassa vaikkei siitä ole yli vielä päästy lapsi tietää, että me aikuiset ymmärrämme häntä. Olin jo ottamassa lasta pois ja vaihtamassa paikkaa, koska lapsi todella pelkäsi jotain mitä ei osannut kertoa.
Kyseessä siis 3-vuotias ja meille tulee näinä päivinä toinen pienokainen.
Paljon tsemppiä ja yritä tukea lastasi pelossa.
vielä jotakin kautta saada selville, onko lasta satutettu päiväkodissa tai kiusattu muutoin. Eipä sille tilanteelle paljoa ehtisi tekemään, mutta se saattaisi heijastua tuleviin vastaavanlaisiin tilanteisiin ellei sitä asiaa käsittele nyt. Ymmärtäisikö lapsi jos kertoisit, että toivot hänen kertoneen jos jotain ikävää on tapahtunut, jotta voisit auttaa häntä.
Tietty ihan syysväsymyskin alkaa jyllätä tässä vaiheessa, moni lapsi alkaa olla jo pienen breikin tarpeessa pitkän syksyn jäljiltä.
Toivottavasti loppuaika sujuu hyvin.
ja että syntyy ihan pian, lapsella on jotenkin alitajuinen pelko siitä, että jätätte hänet päiväkotiin ja otatte vauvan tilalle... hän ei saata itsekään tiedostaa oikein pelkoaan kunnolla.
Tuo miehesi pitäisi kanssa saada nyt tässä tilanteessa kuriin. Poika voi mieltää, että isäkin on hermona ja ihan outo, koska vauva on kohta tulossa, ja se vain pahentaa lapsen pelkoa...
En minäkään itkevää ja pelokasta lastani jättäisi, jos vain jokin keino olisi. Tässä tapauksessa se keino olisi sairasloma... sanoisin varmaan lekurissa, että selkää särkee niin pirusti, ettei pysty toimistotuolissa istumaan tms. Ja huom. mulla sentään takana kaksi raskautta eikä päivääkään saikkua, eli ihan kevyesti en sitä ottaisi, mutta mielestäni tämä asia ei ole kevyimmästä päästä kyllä...
Hänellä ei näemmä mitään hyvää syyttä jäädä HETKEKSI pois töistä lapsen takia.
Otan osaa. Toivottavasti vielä löydät sen oikean MIEHEN.
Alkuun viihtyi hoidossa mitä nyt ikävä itkua, mut ei kummempaa. Ilman mitään näkyvää syytä alkoi tämä pelko mennä hoitoon. Jäin sitten yhtenä ammuna lapsen kanssa hoitopaikalle ja ensin lapsi oli rennosti ja yhtäkiä meni paniikkiin alkoi itkeä ja tuli syliin. Ensin ihmettelin mistä tämä johtui kunnes huomasin lapsen seuraavan yhtä lasta koko ajan. Kysyin pelkäsikö hän tätä ja vastaus oli "joo". Puhuin tästä hoitajien kanssa he sanoivat ko. lapsen olevan erityisalapsi ja hän saa/sai raivokohtauksia välillä. Meidän lapsi siis pelkäsi näitä kohtauksia.
Nyt kun hän osaa nimetä pelkonsa on meidä helpompi auttaa asiassa vaikkei siitä ole yli vielä päästy lapsi tietää, että me aikuiset ymmärrämme häntä. Olin jo ottamassa lasta pois ja vaihtamassa paikkaa, koska lapsi todella pelkäsi jotain mitä ei osannut kertoa.
Kyseessä siis 3-vuotias ja meille tulee näinä päivinä toinen pienokainen.
Paljon tsemppiä ja yritä tukea lastasi pelossa.
Minustakin tuntuu todella pahalta se, että lapsi itku kurkussa pyytää, että saisi jäädä kotiin kun pelottaa, ja katsoo sen näköisenä, että eikö äiti välitä minusta kun vie sinne pelottavaan paikkaan.
Hoitajat taas ovat sitä mieltä, että siellä ei ole mitään pelottavaa, ja lapselle ei saa antaa periksi. Yhtenä aamuna viime viikolla, kun minulla alkoi työt myöhempään, pyysin, saisinko jäädä lapsen kanssa vähäksi aikaa pihalle. Hoitajat antoivat, mutta vaikuttivat tosi vaivautuneilta ja kävivät vähän väliä sanomassa, että voin kyllä jo lähteä töihin, lapsella on ihan hyvä olla. En sitten kehdannut olla kovin pitkään.
Voisin vielä yrittää kysellä lapselta, onko joku erityisen pelottava lapsi. Yritän vaan olla kyselemättä liian johdattelevia kysymyksiä, koska 3-vuotias helposti vastaa sen, mitä hän ajattelee minun odottavan. Jos esim. kysyn, onko Elias pelottava, hän varmaan sanoo että on, koska ei välttämättä itsekään osaa nimetä pelon aihetta.
Kiitos ja tsemppiä myös teille!
ap
vanhempia poikia. 5-6v. Touhut äityvät joskus hurjiksi.
Nyt kun isommat on siirretty eri rakennukseen, on päiväkodissa ollut kivempaa.
En voi sitä kieltää tai puolustaa miestä mitenkään. En kuitenkaan myöskään voi aikuista ihmistä pakottaa mihinkään, eikä hänkään varmaan helposti lomaa saisi, kun töissä on tosi kiireistä.
Mieheni on enimmäkseen hyvä isä, mutta hänen on jotenkin tosi vaikea suhtautua siihen, että HÄNEN lapsellaan olisi mitään ongelmia. Hän vaan jankuttaa, että kyllä ne muutkin lapset siellä pk:ssa pärjää ja ei se siitä rikki mene. Kuulemma minun vikani, kun olen ollut pojalle liian lempeä :(
Suututtaa, mutta miehen kanssa riitely ei ainakaan pojan oloa paranna. Ikävä kyllä harvassa ovat ne täydelliset miehet ja isät...
ap
Hänellä ei näemmä mitään hyvää syyttä jäädä HETKEKSI pois töistä lapsen takia.
Otan osaa. Toivottavasti vielä löydät sen oikean MIEHEN.
Niin, no kaikilla ei vain ole mahdollista olla pois töistä. Jos olet luvatta pois, voit saada potkut.
tässä vaiheessa. Hyvä että hän osaa sanoa pahan olonsa ja hyvä että kuuntelet ja hienoa, että hän voi jäädä pian kotiin, kun jäät äittiyslomalle. Anoppini sanoi, että aikanaan hänen kolmas lapsensa meni päikkäriin ja totesi sen olevan liian pelottavaa. Lapsen ei tarvinnut sitten mennä sinne, tuttu lastenhoitaja hoiti vielä vuoden ja sitten päikkäri jo onnistui hyvin. Tohtorismies nykyisin. Kyllä saa tehdä omia ratkaisuja. Pystyykö joku hoitaa lasta kotona nuo parisen viikkoa tai voitko palkata hoitajan tai puhut lapselle, että vielä muutama päivä on jäljellä ja sen jälkeen tehdään jotain tosi tosi kivaa. Minusta kyllä kuulostaa siltä, että oi,kun ei tartteis enää mennä. Kyllä lasta saa kuunnella