Noloa tehdä lapsia monelle eri miehelle.
"Parhain" minkä tiedän, on äiti jolla lapsia kolmelle ukolle. Missä mättää?
Kommentit (119)
Mitäs noloa tuossa nyt on. Minä tein esikoisen ihan itselleni, en miehelle jonka kanssa en edes ollut yhdessä. Seuraavan sitten suhteessa, mutta erottiin pian kun ei homma toiminut. Seuraavaan suhteeseen olikin sitten väliä viisi vuotta, tokan ja kolmannen lapsen välillä kuusi. Yhdessä oltiin 10v ja useampi lapsi kunnes mies sitten häippäsi jonkun ihastuksen perään ja jätti perheensä. Eipä siinä sitten mitään, muutaman vuoden päästä löysin elämäni rakkauden, tasapainoisen ja täydellisen suhteen ja miehen joka haluaa lapsia. Itse olen lähes neljäkymmentä joten ei jääty odottelemaan. Yksi keskenmeno, nyt uudelleen raskaana ja pidemmälle jo päästy tässä raskaudessa. Eli lapsillani on 4 eri isää, hui hirveää. En ole harrastanut yhdenillanjuttuja ja suhteeni ovat olleet vuosien pituisia. Olisi aika takamuksesta jos olisi elämä pitänyt lopettaa sinne parikymppiseksi muiden paheksunnan pelossa kun nuo kaksi ekaa sain. En ole sellainen ihminen vaan elän omaa elämääni ja annan muiden elää omaansa. En usko että ap:n kaltaiset ovat onnellisia kun kaikessa tekemisessään pitää pyrkiä miellyttämään jotain yleistä mielipidettä eikä saa elää niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä.
Olisi kiva jutella naamatusten,mutta joo. Ekan lapseni isä kuoli kauan sitten . Keskimmäiset syntyi avioliitossa narsistin kanssa. Olin masentunut yms. Jälkeen päin vasta tajusin. Nyt on vielä kuopus uudelle miehelle. En näe mitään noloa. Elän kuten muutkin.
Avioliittoonsa pettyneet yrittää pönkittää arvoaan mollaamalla muita. Ei onnistu. Yh.na sanon,että on helppoa elää ilman narisevaa ukkoa. Monet kaverit on niin ahdistuneen oloisia,kun se perheenpää määrittää elämää. Ei vissiin voi mitään tehdä ennenkuin isännältä lupa:D Luojan lykky,minä en tarvitse lupia anoa. Mutta jokainen tyylillään. Mä oon onnellinen,enkä tarvitse selitellä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen oli nuoruuden paha erehdys, mies oli väkivaltainen jo alle vuoden päästä lapsen syntymästä. Turvakotiasumisen kautta pääsin takaisin normaalielämään ja esikoinen on hyvin menestynyt taideopiskelija nyt, välit isään kunnossa. Neljän vuoden päästä tutustuin ihanaan, elämäniloiseen uskovaiseen mieheen ja saimme kaksi lasta, hän tykkäsi esikoisestanikin paljon. Kävi töissä, lauleskeli ja hoiti lapsia ja kotia hyvin. Ja tuli sitten hulluksi, otti loparit, alkoi käyttää alkoholia ja huumeita ja muuttuui vainoharhaiseksi ja väkivaltaiseksi. Erohan siitä seurasi, tosi vaarallinen ja piinaava ja lapset eivät vieläkään omaa kunnon suhdetta isäänsä, kosti lapsille siten että ei tavannut, ei muistanut juhlapäivinä, on edelleen sairas. Meni aika kauan ennenkuin uskalsin tutustua kehenkään, olin työnarkomaani, ahdisti, mies haukku minua kaikille jonka tapasi mutta sieltäkin noustiin kunnialla ja kaksi viimeistä lasta sain mukavan, rehellisen ja hyvän isän kanssa.
Tällainen minä olen, lapset hyviä koulussa, harrastavat, eletään ihan normaalia elämää. Yksi lapsista tosin oireilee ongelmallista isäsuhdettaan ja on saanut siihen paljon apua terapiasta ja muilta tukevilta tahoilta. Mutta siitä taitaa jäädä kuitenkin pysyvä henkinen vamma, poikaparka.
Tässäpä hyvä esimerkki siitä kun ei malteta tutustua kunnolla, että nähtäisiin ne toisen synkätkin puolet. Sinun oma valinta oli kenen kanssa alat lapsia tekemään. Ja seuraukset maksaa sitten tämä poikasi. Ja suhtautuminen huoleton vaikka olet tehnyt lapsia kahden ongelmatapauksen kanssa ja vasta kolmas näyttää olleen ns. onnistunut valinta. Eikö missään kohdassa edes tunnu, että et ihan niitä penaalin terävimpia kyniä olisi?
Mun työkaverilla (32 v) on kolme ä p ä r ä ä kaikki eri miehille. Nyt ei ole edes enää yhdessä sen viimesimmän ä p ä r ä n isän kanssa, taas uusi mies, hankkiikohan senkin kanssa ä p ä r ä n? Hyi helvetti mikä l o r t t o.
Onnellinenäitijamummo kirjoitti:
Olisi kiva jutella naamatusten,mutta joo. Ekan lapseni isä kuoli kauan sitten . Keskimmäiset syntyi avioliitossa narsistin kanssa. Olin masentunut yms. Jälkeen päin vasta tajusin. Nyt on vielä kuopus uudelle miehelle. En näe mitään noloa. Elän kuten muutkin.
Tuo leskeys on hyvä peruste, sillehän ei mitään voi. Mutta miksi ihmeessä menet tekemään lapsia narsistin kanssa? Ai, kun et tiennyt? Niin, pitäisikö seurata sen verran että tuntisi toisen kunnolla? Ja sitten vaasta mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Se on juuri tätä "minulle kaikki heti nyt"-kulttuuria ja lopputulos on juurikin näitä tapauksia. Ja sinuakaan ei ilmeisesti nolota?
Mulla on neljälle eri miehelle lapsia.
1. "Mies" oli rajua teinirakkautta, vahinko
- Livisti pois, kun pääs ja pystyi
2. Tämän miehen kanssa elämä kesti kuolemaan saakka, kuoli onnettomuudessa. Vauva oli tuolloin 4kk
3. Aikaa kului ja löysin miehen, rakastuttiin, oltiin yhdessä 7 vuotta. Mies sai ylipuhuttua lapseen. Lähti, kun vauva oli 8kk. Sairastuin, mun ei pitänyt enää saada lapsia.
4. Olikin todiste, että diagnooseihin ei voi luottaa. Olemme yhdessä vieläkin.
Lapset nyt 20 vuotta, 16 vuotta, 4 vuotta ja 3kk
Lähtöä odotellaan, toivottavasti sitä ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta nostetaanpas. Veljeni vaimolla oli kaksi "isätöntä" lasta, eri isille, ja isät eivät tunnustaneet isyyttään. Oli ilmeisesti jotain seksisuhteita, mistäs tuon tietää.
No, veljeni tapasin tämän silloisen yh:n ja rakastui. Tekivät kaksi omaakin. Mutta koska kahden nuoremman isät eivät halua olla tekemisissä lastensa kanssa, on veljeni heille isä. Ja lapset sanovat häntä isäkseen, kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia. Minulle siis aivan sama vaikka jokaiselle lapsella olisi eri isä, pääasia, että lapsista välitetään ja rakastetaan. Ja veljeäni parempaa isää noille "isättömillekin" olisi vaikea kuvitella.
Veljellesi pisteet kun on alkanut isäksi kahdelle lapselle! Veljesi vaimolle ei paljon voi pisteitä antaa, vaikuttaa henkilöltä jolla ei oman elämän hallinta ole kovin korkealla prioriteetilla, eikä myöskään omien lasten elämän hallinta.
Mä tiiän kanssa lähipiiristä yhen naisen jolla 3 poikaa kaikki eri miehille.. kukaan isä ei ole kuvioissa ja nyt on uusi mies.. kaikki lapset tehty 3 vuoden välein eikä ikinä olla käyty töissä.. nohh, jokaisella omanlaisensa elämä.
Whatabout miehet, joilla on lapsia monelle eri naiselle?
Tunnen 28v naisen joka on tehnyt 4 lasta parin vuoden välein ja kaikilla eri isä.
Tämä nainen ei ole tehnyt päivääkään töitä.
Vierailija kirjoitti:
naiset kyllä kauhistuttaa. Teini-ikäiset lapset saa pahimmillaan joutua koulukotiin, kun elämä uuden kumppanin ja perheen kanssa on vaan niin paljon tärkeämpää.
Täältä saa ihan sellaisen käsityksen että naiset osaavat tehdä lapsia ilman miehen apua. Miksi vain naiset kauhistuttaa? Eikö niillä lapsilla olekaan isiä? Vai tekevätkö he vain yhden naisen kanssa lapsen? Mistäs palstan uli sitten valittaa, naista pitäisi saada jos mies tekee vain yhden naisen kanssa lapsen, mutta nainen monen miehen kanssa, niin eikös siinä saisi jokainen peräkammarinpoikakin?
Minäpäs tiedän äidin joka on tehnyt lapsia kuuden eri miehen kanssa!!! No ei kyllä muutenkaan ns ”täysillä käy” tämä ihminen. Täysin holtiton elämässä ylipäätään kaiken suhteen ja varmaan sanomattakin selvää että on päihdeongelmainen. Kaikki lapset on otettu huostaan, yllätys yllätys...
Vierailija kirjoitti:
aloitus oli, ja lapset eri kokoonpanoilla on vain elämää. Kyllä miehetkin tekevät lapsia eri naisten kanssa.
Eli jos tehdään ne lapset eri suhteissa peräkkäin niin ei siinä ole mitään noloa.
Jos niitä tehtäisiin samaan aikaan eri miehille niin se olisi noloa.
Miehethän tätä harrastavat. Oma puoliso saattaa olla raskaana tai juuri synnyttänyt, kun miehen salarakas pamahtaa myös pieniin. Todella noloa! Näitä ruokkoja sitten paetaan ja käydään oikeutta oman jälkeläisen elatuksesta.
Mutta asiaan. Minulla on 3, nyt jo aikuista lasta kolmelle eri miehelle. Esikoinen syntyi oltuamme lähes 4 v avioliitossa. Olin vasta 26 v kumminkin äidiksi tullessani. Ikävä kyllä, ero tuli miehen petettyä. 32-vuotiaana harrastin seksiä poikaystävän kanssa, ja kas tulin raskaaksi, vaikka käytin e-pillereitä. Poikaystävä oli ehdottomasti aborttia vastaan, en halunnut asiasta riitaa ja leikimme sitten hetken perhettä. Se ei pitkään jatkunut, eikä lapsi saanut isää rauhoittumaan, vaan poikamiesmeininki alkoi pian lapsen syntymän jälkeen.
Sitten kasvatin lapsiani ihan rauhassa monta vuotta, kunnes tapasin viimeisen mieheni. Olimme olleet naimisissa yli 3 vuotta, kun sain lapsen hänen kanssaan lähes 40-vuotiaana.
No, ap, miten noloksi arvioit minut ja elämäni?
Lapseni ovat tosiaan jo aikuisia, olen mummi.
Eikös suomalaisten syntyvyys ole nyt aika huonossa jamassa. Ei uskalleta tehdä edes sitä ensimmäistä, kun pelätään nolon leimaa, jos ensimmäinen parisuhde ei kestäkään loppuiän.
Voi heh teidän kans. Mulla on kolmelle lapset,hui eikö ole kamalaa ja olen töissä oleva ihminen😄😄Yhdellä kesällä on lapsia kolmelle naiselle ja kahdella muulla kahdelle naiselle.
Noloa miehet jotka isiä joka suuntaan. Uittavat melaa äidissä ja tyttärissä, serkuissa. Eivät edes tiedä elätettäviään. Esim eräs mäkihyppääjä
Vierailija kirjoitti:
Voi heh teidän kans. Mulla on kolmelle lapset,hui eikö ole kamalaa ja olen töissä oleva ihminen😄😄Yhdellä kesällä on lapsia kolmelle naiselle ja kahdella muulla kahdelle naiselle.
On kyllä säälittävää valkoroskameininkiä. Eikä se alemman tason suojatyöpaikka sinusta vielä kunnon kansalaista tee, vaikka niin kuvittelet.
Tällaisten paheksujien aatteelliset esivanhemmat ovat todellisia syyllisiä siihen, että takavuosikymmeninä/-satoina monet naiset päätyivät tappamaan aviottomat lapsensa.
Minä olin pitkään tuota mieltä, sain esikoisen hyvin nuorena 19 vuotiaana ja lapsen isän kanssa tuli muutamien vuosien jälkeen ero ihan vain, koska emme sopimeet yhteen. Ajattelin silloin, että tässä se on en halua enää lapsia, kun niitä saman isän kanssa en voi tehdä kunnes tapasin nykyisen mieheni, esikoinene on jo 8v ,vuuden kanssa olemme vasta alkaneet varovasti puhumaan että ehkä vielä joskus, kiire meillä ei ole vielä, mutta enää en kammoksu enkä ihmettele asiaa.
Tietysti erikseen on nämä perheet joissa lapsia eri isille pienellä ikäerolla,hyvässä lykyssä eri kansalaisuuksille, mutta onneksi he on aika pieni prosenttuaalisuus väestöstä.