Mieheni lapsi kuoli, lapsen äiti ei halua mua hautajaisiin

ei kai kukaan olisi noin idiootti.



tuollaisesta aloituksesta on henkilöllisyydet tunnistettavissa.



nämä provot tunnistaa aina siitä, että kirjoittavat liian yksityiskohtaisesti.

tää äiti saisi poliisivartion kirkon oville ettei ap pääse sisälle.

ensin mies pettää ja jättää ja sitten lapsi tekee itsarin - ja sun pitää mennä hautajaisiin ilkkumaan???

Ei voi käsittää.

Eksä vaan on nyt täysin seonnut. Ei kestänyt eroa alunperinkään,

Surullista, minkälaiseen tilanteeseen ap:n mies sekä ex-vaimo ovat joutuneet. Iänikuinen kysely, miksi poikamme teki niin? Miksi en huomannut? Miksi emme saaneet apua? Miksi lapsemme ei sanonut miten paha oli olla? Miksi en nähnyt merkkejä? Miksi emme eronneet myöhemmin? Miksi erosimme? Mitä olisimme voineet tehdä toisin? Ja suurin äidin sydäntä syyttävä kysymys: Mitä minä tein äitinä väärin?

Suuri osanotto kaikille pojan menettäneille! Todella surullista ja kamalaa!

Ja sitten AP:

Ymmärrän tarpeen mennä mukaan, tunsit pojan ja niinkuin itse sanoit TYKKÄSIT hänestä. MUTTA et RAKASTANUT! Miehesi rakasti, samoin ex-vaimo, et voi vaatia samaa oikeutta pelkällä tykkäämisellä.

Kaverista tykätään, lasta RAKASTETAAN!

Kerroit suhteenne kestäneen 2v. Tämä on todella suuri kriisi myös teille, harvoin 2v. seurustelun jälkeen joutuu yhdessä kokemaan näin pahaa ja suurta surua aiheuttavaa! Jos selviätte, pysytte yhdessä varmasti lopun elämän!

Syyllisyys tulee miehellesi ja ehkä sinulle vasta 6kk jälkeen ehkä vasta vuoden. Ja toivon, että teillä on miehesi kanssa puhtaat jauhot pussissa. Muuten ette selviä kriisistä!

Lainaamani henkilö puki sanoiksi kaiken mitä minä ajattelin lapsen näkökulmasta. Okei, tulitte hyvin toimeen, lapsi vieraili teillä. Mitä tarkoitit sanalla VIELÄ kun puhuit omista lapsistasi? Etkai vaan ole raskaana?

Vaikka lapsi tulee sinun kanssa hyvin toimeen, ei todellakaan tarkoita sitä, että pitää tilanteesta. Minusta se kuullostaa siltä,että poika oli hyvin kasvatettu, kunnioitti teitä aikuisina ja piti mölyt mahassa?? Jos hän piti kaiken pahan mielen omassa sydämmessä piilossa, ainakin isältään? Jos olette harkinneet perheenlisäystä, mitä se aiheutti lapsen mielelle? Poika menetti isänsä jokapäiväisestä elämästä, menettääkö hän lopullisesti isän toisille sisaruksille? Uskon,että pojalla oli pikkuveli, joka eli vielä lapsellisempaa omaa elämää eikä reagoinut niin vahvasti eroon kuin 12v. reagoi? Tiedän, että Esikoinen voi reagoida kaikista vahvimmin vanhempien tunteisiin ja malleihin ja toimintatapoihin. Tai sitten hän oli nuorin,joka jäi yksin seuraamaan vanhempien riitoja ja tuskaa ja surua, isoveli eli jo omaa "nuoren aikuisen" elämää.

Mitä jos poika oli niin LOJAALI äidille, äiti oli masentunut erosta, itki ja suri, haukkui ehkä ap:ta lasten kuullen, lapselle tuli suuri tarve myös puolustaa isäänsä ja uutta puolisoa, yritti kaveerata..???

Kuten huomata saa, teorioita voi vääntää vaikka millä mitalla. Mutta TOTUUDEN tietää vain tämä nuori poika, joka ei enää muuta vaihtoehtoa omassa (vielä niin lapsen) näkökulmassa löytänyt. On se niin väärin!

Toivon sydämeni pohjasta, että kunnioitat surevaa äitiä ja hänen sukulaisiaan. Ja niinkuin joku antoi jo esimerkin, suurimmat vihaajat voivat tulla MIEHEN puolelta, ja heidän kanssaan sinun pitäisi tulla toimeen koko loppuelämä. Ex-vaimon sukulaisia näet enää hautajaisissa.

Älä vaan mene tyrimään, sillä se jos mikä on kamalaa, MIEHEN sukulaisten VIHA!

Kaikkea hyvää!

...tulee joistakin viestetistä mieleen se, kuinka me aikuiset vähättelemme lasten kokemuksia avioeroista. Työssäni tapaan usein avioeron kokeneita lapsia ja nuoria ja vaikka perheen elämä on monesti ollut raskasta ennen eroa, ei esim. riitoja helpottava ero ole suinkaan lapsille helppo.

Monet aikuiset tuntuvat ajattelevan esim. että siitähän on jo 6 kk, kun itse asiassa tuo on se aika, kun lapset alkavata edes reagoimaan.

Herkempi lapsi voi myös surra oman vanhempansa surua (esim. jätetyn osapuolen) niin kovasti, että toimii lohduttajana eli reippaana pikkuaikuisena, jolloin oma suru siirtyy ja todellakin ilmaantuu vaikka vaikeana masennuksena myöhemmin.

Ero ei koskaan ole lapsille ohi vuodessa tai parissa, vaikka se olisi mennyt nk. hyvin.

Oma puolisoni, joka on nyt 40 v ja hyvin pärjännyt elämässään, joutui kohtaamaan omien vanhempiensa eron ja vaikean äitipuolisuhteen terapiassa vasta aikuisena. Onneksi sai terapiaa.

Kauhein kokemus eroisästä on ystäväni häistä, joissa aikaisemmin fiksu isä huppelissa kouri tanssiparketilla avokkiaan morsiamen äidin ja kaikkien lasten nähden. Nämä osasivat käyttäytyä, mutta menihän siinä vähän juhlavierailta tunnelma.

ja ko. pojan kans mulla oli aina ihan ok välit. Eksä vaan on nyt täysin seonnut. Ei kestänyt eroa alunperinkään,ja nyt vielä käyttää pojan itsaria aseena mua vastaan. Poika itse ei ikinä sanonu mulle mitään negatiivista! ap

Siis miehesi halusi erota. Ja anna kun mä arvaan... sun takiasi?!?!!

Olet siis pokannut varatun miehen ja uskonut lepertelyt "meillä ei vaimon kanssa ole mitään yhteistä enää jne".

Vaikka parisuhde olisi kuollut, niin jokaisen itseään ja ennen kaikkea MUITA kunnioittavan ihmisen ei pidä alkaa seurustelemaan varatun ihmisen kanssa! Erotkaa ihmiset ensin jos se parisuhde kerran on kuollut.

Mutta sehän on niin helppoa etsiä se uusi sängynlämmittäjä ensin.

Ja sitten haluat vielä ängetä kuolleen pojan hautajaisiin "miehen tueksi". Hyi helvetti, en ole ikinä noin ällöttävään ja itsekkääseen ihmiseen törmännyt!

Tue sitä miestäsi siellä rakkauden pesässänne ja anna exän ja muun suvun surra kuollutta lasta rauhassa.

pettävä nahjus todellakin ansaitsee mennä suremaan sinne hautajaisiin ihan yksin.

Enpä viitsinyt käyttää hänestä sanaa jota ajattelin ettei tule syytettä herjauksesta, mutta jokainen varmaan osaa lukea rivien välistä...

hautajaisiin. Mitäs sinne brassailemaan - kodinrikkoja.



Lopputulemahan on enemmänkin kuin arvattava. Ap:n ja avokin suhde päättyy ihan pikapuolin. Mies tajuaa että kodinrikkomisellaan tappoi lapsensa. Ja että ap oli tässä osallisena. Luuletko ap että avokkisi voi enää koskaan sinua ajatella muuna kuin panona jonka takia lapsensa tappoi itsensä??

koska äitinsä oli mustasukkainen ja syyttää edelleen erosta ja nyt myös lapsen kuolemasta minua?

jotenkin tuntuu kohtuuttomalta. Pidin minäkin tästä pojasta kovasti, ja olen suunnattoman järkyttynyt. Luulen vaan, että 14v:n itsemurha liittyy jo johonkin ihan muuhun kuin vanhempien eroon.. ap

No voithan sinä vittuillaksesi mennä. Onhan se hienoa käydä vähän näpäyttämässä surevaa äitiä, koska sinulla on siihen OIKEUS. Ja surun murtama äiti on *mahdollisesti* väärässä.

Mikä ihme joitakin oikein vaivaa? Täysin empatiakyvyttömiä tolloja osa. Pakko tehdä mielensä mukaan, koska on omasta mielestään oikeassa tai toinen väärässä. Ei millään pystytä asettumaan toisen kannalle ja tarkistelemaan tilannetta useammasta kulmasta. Miehiä haukutaan putkiaivoiksi, mutta näemmä ne naisetkin osaa.

on mennyt raiteltaan.Sillä kuka petti ketä tai kuka rikkoi kenenkin liiton ei ole mitään merkitystä itse kysymyksen kanssa.

AP on kuolleen lapsen isän uusi ja piste.Kuolleen lapsen äiti saa syyttää Ap,tä ihan mistä huvittaa ja pilata oman loppuelämänsä katkeruudellaan mutta...

Hautajaisiin EI ole sopivaa mennä.Ei missään tapauksessa jos haudatun äiti niin toivoi.Sinne meno olisi liian julmaa.

Voit ajaa miehesi sinne ja odottaa autossa jos pelkäät surevan äidin viettely yrityksiä mut äidille et näyttäydy.

Yritä ymmärtää et menemällä sä pilaat hautajaiset lopullisesti.Koko loppuelämän äiti muistaa siitä päivästä sinut.Yritä edes ajatella muita kuin itteäs.

Toivottavasti lapsen isä on sen verran fiksu ettei ota sinua mukaan.Mulla loppuu jo sanat kesken kun turhauttaa,mitä noin ajattelevalle pitäisi sanoa???

Äidille suru on suuri ja kunnioita sitä olemalla pois hautajaisista jos hän niin toivoo, se on vähintä mitä voit tehdä, vaikka se sinusta väärältä tai ilkeältä tuntuisikin. Nyt on kyseessä hänen lapsen ja miehesi lapsen hautajaiset ja anna heidän viettää se tavallaan ja anna miehellesi mahdollisuus antaa tilaa äidille viettää hautajaiset ja surra omalla tavallaan. Tue ja kannusta kotona miestäsi ja lopeta itsekeskeisyytesi!





Elämä ei ole reilua, se sinun tulisi jo aikuisena tietää.

Itse olen ollut nuoren itsemurhan tehneen hautajaisssa ja siellä oli exät ja nyksät ihan sulassa sovussa samalla kirkonpenkillä.

Tämän naisen argumentti on se, että poikansa teki itsarin vanhempiensa eron seurauksena, jota tämä nainen pitää minun syynä. Mieheni mukaan kaikki heidän väliltä oli kuollut jo ennen kuin aloimme seurustella.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta pistänpähän oman korteni kekoon.

Ensiksi: eron syyt jonkun osapuolen kannalta eivät liity mitenkään hautajaisiin ja osallistumiseesi niihin.

Toiseksi: vaikea uskoa, että vanhempien ero olisi ollut syynä itsemurhaan, kyllä siinä on jotain muuta ahdistusta varmasti ollut takana. Ja vaikka olisikin, niin siinä tapauksessa kyseessä on ollut poikkeuksellisen herkkä nuori. Vaikka vanhempien ero sattuukin, ihmiset ovat tavallisesti aika itsekeskeisiä. En syyttäisi itseäni osallisuudesta eroon, mutta olisin surullinen siitä, etten minä tai kukaan ole tajunnut sitä, kuinka toivoton poika on ollut.

Kolmanneksi: vaikka äidin syytökset olisivat kohtuuttomia, en menisi hautajaisiin. Siitä seuraisi vain lisää hankaluuksia, eivätkä hautajaiset ole tosiaankaan mikään valtataistelun näytösareena. Vaikka sinäkin surisit, tässä tapauksessa kannattaa jäädä taka-alalle.

Outoa että ihminen joka on läheisesti ollut tekemisissä pojan elämässä, ei saisi osallistua hautajaisiin.

Paras perustelu oli se, että vaan tykkäs eikä rakastanut. Voi repskopshirn!

tää äiti saisi poliisivartion kirkon oville ettei ap pääse sisälle.

Ihanko poliisivartio estämään ettei ap vain livahda peräpenkkiin siunaustilaisuuden ajaksi muistelemaan poikaparkaa..?

Minusta se on ainoa kysymys, joka kaipaa vastausta.



Toki hautajaisiin voi mennä, ei ne kirkon ovet lukossa ole. Mutta mikä on ap:n aidoin ajatus vaatimukselleen mennä hautajaisiin? Miksi lisätä äidin surua? Miksi murskata murskattu?



Miten hirveän paljon ap vihaakaan miehensä edellistä perhettä! Pojan hautajaiset ovat hänelle eräänlainen voitonjuhla?

Mutta kuinka moni voisi sanoa tekevänsä rationaalisia päätöksiä jos oma 14 -vuotias lapsi suorittasi itsemurhan? Meinaan, siinä vähän katoaa oikeat suhteet asioille.



Ap:na en todellakaan menisi. Aivan sama sille miten on tapana tehdä tai mikä olisi minun "oikeus" Minä näen niin ettei ole kohteliasta mennä sellaisen hautajaisiin jonka toinen vanhempi kieltää sinne menemästä. Poikkeusena tietysti jos lapsi olisi erityisellä tavalla läheinen. Mutta tämä ei ainakaan ap:n kirjottamista viesteistä päätellen ollut läheinen. En minä ainakaan läheisen lapsen äitiä haukkuisi yleisellä palstalla sekopääksi ym.

suosiolla. Hautajaiset eivät ole mikään paikka esitellä uutta vaimokettaan kahden vuoden seurustelun jälkeen. Miehesi täytyisi kunnioittaa ex-vaimonsa toivetta ja mennä yksin.



Avioerolapsena voin kertoa, että uuden puolison hyväksymiseen menee aikaa. Vanhempieni erosta on jo 11 vuotta, enkä ole tosissani hyväksynyt isäni kihlattua vieläkään. Syy on ehkä siinä, että hän oli nainen kenen luokse isäni muutti oman perheen luota. Toki käyttäytyä osaan ja yritän häntä parhaani mukaan sietää ja tulla hänen kanssaan toimeen. En kuitenkaan surisi, vaikka hän postuisi elämästämme kokonaan.

Valitettavasti noin käyttäytyviä naisia on. Olimme isoäitini hautajaisissa ja isäni uusi naisystävä toimi juuri tuolla tavalla kukkalaitteen laskussa. Seksikäs mini päällä ja käpälöi isääni (kouraisi pari kertaa takapuolesta) arkun vieressä ja vilkaisi meihin (äitiini, minuun ja sisareeni). Yritti vielä pussatakin isääni siinä mutta onneksi isäni otti tiukan otteen ja talutti avokkinsa penkkiin istumaan. Sielläkin sitten hiplaili isäni niskaa ja yritti pusutella ja "lohduttaa". Voi yäk !!!

Äiti onneksi oli tyynen rauhallinen ja esiintyi fiksusti. Moni muu kyllä srk-talollakin kommentoi ääneen avokin törkeää käytöstä...huh-huh, ei voi muuta sanoa. Ja nyt oli kyse vanhan ihmisen hautajaisista, eikä nuoren lapsen.

ja äidin on katsoa kun ap ja hänen miehensä seisovat arkulla viemässä seppelettä. Ap voi samalla hivellä omistavasti miehen persettä ja vähän hieraista penistä ja vilkaista ex-vaimoa sen näköisenä, että ähäkutti, minä voitin.

Mikä kokemus on tehnyt susta noin sairaan ja katkeran? Ethän oikeasti kuvittele että kukaan noin tekisi, ethän?

äitisi äiti vai isän? ihan tuli pahamieli että jotkut voivat olla noin mauttomia ja hirveitä toisia kohtaan! minkähän ikäi tämä nainen oli joka puristeli?

tämä aloitus on muuten mauttomin provo mitä olen vähään aikaan lukenut!

hautajaisiin. Mitäs sinne brassailemaan - kodinrikkoja. Lopputulemahan on enemmänkin kuin arvattava. Ap:n ja avokin suhde päättyy ihan pikapuolin. Mies tajuaa että kodinrikkomisellaan tappoi lapsensa. Ja että ap oli tässä osallisena. Luuletko ap että avokkisi voi enää koskaan sinua ajatella muuna kuin panona jonka takia lapsensa tappoi itsensä??

menossa naimisiin ensi kesänä ja on yritetty lasta, vielä ei ole tärpännyt. Tosin nyt pitää varmaan vähän lykätä vauvasuunnitelmia.Että se noista "olet pelkkä pano"-jutuista.

Olen tosi järkyttynyt joidenkin täällä kirjoituksista; hiplailua arkun äärellä, arkusta tippuva lapsi jne.. Ja te sanotte että MINÄ olen sairas! Huh.ap

Miksi kirjoitat, että "lapsen äiti ei halua mua hautajaisiin"? Sen lapsen äiti olet sinä, jos mies miehesi on lapsesi isä!