G: Oletko KATUNUT että teit 3. lapsen?

mutta kahden kanssa tuntui, että yhden kanssa olisi helpompaa. En siis kadu.

Kolmas lapsi kuoli melkein vastasyntyneenä, hän oli vammainen ja se saattoi vaikuttaa siihen, että sai kätkytkuoleman. Nyt en haluakaan enää enempää lapsia, vaan tuntuu, että nykyiset elossaolevat ovat minulle tarpeeksi. Joten ehkä se kolmannen pykääminen heti kahden perään oli vähän hätiköity päääös.

ole katunut vielä neljännenkää jälkeen

Sairas ajatuskin, että lastaan katuisi.

enkä neljättä sen enempää kuin tätä viidettäkään. Itse asiassa oon todella halunnu nää kaikki, ovat niin ihania, nytkin 1v selittää jotain omaa juttuaan tuossa vieressä ja osaa jo muka loukkaantua, ku kielsin puremasta mua.. :)

Kaksi ensimmäistä poikia, nyt 4- ja 3-vuotiaat, kuopus on tyttö, täyttää tammikuussa vuoden. Raskausaikana toivoin ehkä aavistuksen enemmän poikaa, vaikka toive sukupuolesta vaihteli jatkuvasti. Ajattelin, että se olisi helpompaa, jos olisi kolme samaa sukupuolta kun menisi pojilta pieneksi jääneet vaatteet vielä kuopuksellekin, samat lelut, samat leikit. Ei tuo tyttö ainakaan vielä ole mitenkään pakkaa sekoittanut, päin vastoin. Joten ei, en ole katunut päivääkään kolmatta lastamme, kuin en myöskään ensimmäistä tai toista. Tuskin katuisin vaikka tekisimme vielä neljännenkin, mutta luulen että lapsilukumme on jo yhtä täynnä kuin makuuhuoneetkin. ;)

haluan neljännen lähivuosina.

Meillä on ihanat lapset ja heillä läheiset välit.