tietääkö joku lohduttavia suomenkielisä sivuja sellaisille äideille

siellähän on vain tärkeää tietoa ja kannustusta.. jäin vain kaipaamaan sitä lohdutuksen sanaa niille jotka ei yrityksestä huolimatta onnistu.



Olen myös nyt päättänyt etten enää syyllisty ihmisten ajattelemattomista kommenteista vaikka sanoisivat mitä.. he eivät tiedä miksi en imetä eivätkä osaa asettua asemaani ( jotkut osaavat jos juurtajaksain selostan tilanteen)



jos joku taas yrittää lohduttaa että ei sitä kannata surra niin hän ei ymmärrä tunteitani ja niinkuin Titania sanoi se on tunteiden vähättelemistä. Minulla on oikeus suruuni eikä minulla ole tarkoitus syyllistää tällä niitä jotka eivät ole tunteneet surua imetyksen epäonnistumisen takia.

mutta haluan sanoa silti muutaman sanasen tästä imetyksestä. Kun odotin tuota meidän pienokaista, olin miettinyt etukäteen, että haluan imettää kauan. Jostain syvältä se ajatus vaan kumpusi. Olin jopa ajatellut, että luovutan maitoa, jos sitä tulee paljon...



Tyttö syntyi rv 34 ihan yllättäen, joten en ollut valmistautunut asiaan kovin hyvin. Synnytysvalmennuskin oli kesken. Neiti joutui olemaan sairaalassa kaksi viikkoa ja yritin siellä imettää, mutta vauva oli niin heikko, että se ei onnistunut. Ei vaan jaksanut imeä tissiä. Joten ruoka oli annettava pullosta. Kotona pumppasin maitoa itkien, kun sitä ei tahtonut millään tulla. Olin aivan shokissa. Sain lääkäriltä kuurinkin, jolla maidon piti nousta. Vauvan tullessa kotiin, oli pakko siirtyä korvikkeeseen, koska oma maito ei millään riittänyt. Imettää yritin kotonakin, mutta yleensä vauva vaan huusi, eikä halunnut tarttua rintaan. Joskus minusta tuntui, että ihan kuin olisi yökännyt, kun vaan näytinkin tissiä! Vauvan ollessa kuukauden ikäinen, minä lopetin yrittämisen. Oli todella vaikeaa myöntää itselle, että olen epäonnistunut noin luonnollisessa asiassa. Mutta siitä helpottui meidän kaikkien elämä. Vauva söi korviketta pullosta ja isäkin pystyi osallistumaan syöttöihin. Tuntuu, kuin olisin elänyt unessa tuon ensimmäisen kuukauden. En osannut nukkua, syödä tai rauhoittua, kun olin niin paniikissa. Kaipa tuo epäonnistuminen johtuu osin siitä.



Mutta ikinä en saanut keneltäkään kritiikkiä siitä, että en imetä. Neuvolan tätikin sanoi vaan, että tärkeintä on että vauva saa ruokaa. Ei ole tärkeää tuleeko se tissistä vai pullosta. En tiedä vaikuttaako tuo keskosuus asiaan. Kaikki yleensä heti nyökyttelevät vaan päätään, kun kuulevat, että tyttö on keskonen ja kiinteät aloitettu kolmenkuukauden ikäisenä ym. Tuntuu, että silloin se on paremmin sallittua kuin täysiaikaisena syntyneelle. Hieman pelottaa tuo imettäminen, jos vielä toinen lapsi joku päivä tulee. Enää en ainakaan etukäteen suunnittele mitään. Enää en kyllä harmittele imetyksen loppumista, piti vaan päästää irti siitä ajatuksesta. Vauvan hyvinvointi oli kuitenkin minulle tärkeintä tässä asiassa.



-Saibu ja Viivi 7kk-

vaikkei ilmeisesti ole mitään vertaistukisivustoa niin ainakin minua on lohduttanut se , että tänne on jo näin moni kokemuksistaan kirjoittanut..

Hei,



ohikulkumatkalla ajattelin vaan sanoa mielipiteeni Imetystukilistasta. Nimensä mukaisestihan tuo lista on IMETYKSEN tukilista, joten minä ainakin ymmärrän, että siellä keskitytään nimenomaan imettäjien tukemiseen. Tottakai imetyksessä " epäonnistuneet" tarvitsevat myös tukea, mutta tuo imetystulilista ei kyllä ole se paikka - siinä siis jollekin työmaata että laittaa sellaiset tukisivut pystyyn :)



Imetys on aina todella tulenarka puheenaihe - ja siinä helposti sekä syyllistyy että syyllistää. Sen takia en enempää asiasta sanokaan, etten tule väärinymmärretyksi.

On tosi surullista että äidit tuntevat epäonnistuneensa raskaasti äitinä mikäli imetys ei millään ota onnistuakseen tai loppuu lyhyeen. Ja se tosiaan johtuu nykyisestä tyylistä käsitellä aihetta=/

Jos maidontuotanto ei ole ehtynyt, aina voi lypsää ja antaa pullosta. Läheisyyttä ja " ihoa" voi antaa vauvalle muutenkin. Ja jos ei maitoa tule, niin sille ei kertakaikkiaan mitään voi! Nykyään vastikkeet on tosi loistavia! Mitä sitä turhaan murehtimaan!

Asiasta kukkaruukkuun.. Samantyylinen tilanne on sektion kanssa.. minun kaksoset tulivat kiireellisellä sektiolla maailmaan tarjontavirheen takia. Neuvolatäti kysyi ensimmäisessä miitingissä säälivä katse naamallaan " olitko pettynyt kun jouduttiin menemään sektioon?" No en tietenkään ollut!! Sillä tyylillä sitä maailmaan tullaan mikä on paras ja turvallisin tapa vauvalle sillä hetkellä. Piste.

Jännä.

..vielä sen verran että pettyneet saavat surra ja surra pitääkin! Silloin pääsee eteenpäin puhtaalta pöydältä! Mutta uskon että myös surevat äidit pitävät nykyistä imetyspolitiikkaa hieman syyllistävänä.

J.

tässä yksi sureva äiti joka EI pidä imetyksen TUKEA tippaakaan syyllistävänä! kyse on omasta asenteesta jos pitää sitä syyllistävänä, koska sitä ei ole tarkoitettu syyllistämään ketään.

Surun ja syyllisyyden tunteet on kaksi eriasiaa.