Miksi jotkut esim 4-6-luokkalaiset saavat kaiksita kokeista kymppejä vähällä

ja läksyt tein hutaisten. Vieläkään en jaksa keskittyä kuuntelemaan 10 minuuttia kauempaa. Koe numerot oli 7-10 riippuen ihan siitä kuinka paljon luin kokeisiin. Siskoni taas kuunteli tunneilla muttei sitten lukenut kokeisiin lainkaan. Keskiarvomme olivat aikalailla samalaiset.

miten kotona tuetaan koulunkäyntiä, käydäänkö läksyjä yhdessä läpi, kuulusteleeko isä tai äiti ennen kokeita jne.



Ja sitten kun kerran on pärjännyt hyvin, niin on helpompi pysyä siellä hyvällä tasolla kuin nousta alhaalta. Esim. kielet ja matikka on sellaisia aineita, että uuden oppiminen perustuu aina siihen, että osaa aiemmin opetellut asiat. Jos jo aiemmin opetettuja juttuja ei osaa, on vaikea oppia uutta ja kierre vain pahenee.

siitä kiinni että miten omaksuu tietoa, niin kuunnellessa tunnilla kuin lukemalla. Ja hyvä muisti auttaa asiaa. Minä olen aina oppinut nimenomaan kuuntelemalla, ja sillä että ajattelen asiaa niin että tajuan sen oikeasti. Esim. matikkaa en osaa mitään mitä en tajua miksi tehdään niin kuin tehdään. Sitten kun tajuan mikä on idea, niin helppoa kuin mikä. Varsinkin kirjanpito oli aikoinaan aluksi ihan hepreaa, mutta kun tajusi miten ne menee, niin kaikki oli ihan helppoa. Kokeisiin luin sitten kaikki rimpsut ulkoa, niitä opettajat on aina tykänny kysellä. Muistin kokeessa sitten aina ne rimpsut, että montako juttua oli, millä sivulla kirjassa se oli, ja kyllä ne yleensä sieltä mielen sopukoista sitten tuli.

kokeisiin ei tarvitse lukea paljonkaan. Meillä myös kysellään sanoja ja koealuetta muutenkin lapsilta, minulle tehtiin samoin.

Toki kyse on myös älykkyydestä jonkin verran.

joissa pitää oppis koko ajan uutta sen vanhan tiedon päälle. Mutta muut aineet ovat periaatteessa luettavissa, eli lukee kirjan ja vastaa kysymyksiin. Mutta se opetteleeko asiat vain ulkoa vai ymmärtääkö ne onkin sitten kaksi eri asiaa.



Joku oppii kaiken helposti ulkoa, mutta ei välttämättä osaa soveltaa oppimaansa. Eli osaa vastata jos kokeessa kysytään tietyllä tavalla kysymys, mutta jos onkin vähän eri tavalla ei välttämättä osaa vastata siihen vaikka periaatteessa tietää vastauksen, ei vaan ymmärrä sitä mitä kysytään.



Hyvä esimerkki on serkkuni, joka oppi kertotaulut ensimmäisten joukossa koulussa (oli muuten huono koulussa, aina sillä rajoilla pääseekö luokalta) mutta ei aikuisena osaa käyttää niitä. Kaupassa jos joku on -50% sen osaa kyllä laskea, mutta jos onkin -30% tai -70% niin ottaa kännykän esiin ja laskee sillä. Ja nuo alennus% ovat aika selkeää "kertotaulua" käytännössä, esim. 30€ -70% niin vastauksenhan suurin osa saa heti päähänsä sen enempiä laskematta.

Itse en lukenut peruskouluaikana kertaakaan minkään aineen kokeisiin, numerot olivat jatkuvasti ysejä ja kymppejä, kielistä ja matikasta aina kymppejä. Lukiossa taisin pari kertaa koetta edeltävänä iltana vilkaista kirjaa, kielten kokeisiin en sielläkään lukenut. Eikä tarvinnut sanoja opetella, edes lukiossa ei esim. tullut yhtään uutta sanaa englannin kielen kursseilla vastaan.

Tosin luinkin sitten ihan huvikseni englanninkielistä kirjallisuutta jo yläasteella (ala-asteella lastenkirjoja joskus), katsoin ohjelmia ilman tekstitystä jne. Mutta en opiskellut, enkä varsinkaan lukenut oppikirjoja.

Ja paljon riippuu opiskelutekniikasta, joillakin se on hallussa kuin yliopistotasolla ja joillakin aivan hakusessa.

Muuten tämä asia on monien eri seikkojen summa, esim muistin, älykkyyden, viitsimisen ja painotan vielä tuo opiskelutekniikan tärkeyttä.

-ope-

saadakseen kymppejä. Toiset tietenkin oppivat helpommin, muistavat paremmin kuin toiset. Matematiikka ja äidinkieli lienevät sellaisia aineita, joissa ei paljoa tarvitse opiskella, jos omaksuu asait helposti, mutta esim. kielissä joutuu lahjakkaampokin kuitenkin opettelemaan sanat ja reaaliaineissa lukemaan asiat.

Toisaalta voivat lahjakkaatkin lapset saada huonompia numeroita aivan laiskuuttaan.

vain on älykkäämpiä kuin toiset. Ja parempimuistisia.

itse muistan, että oikeastaan lukioon asti pärjäsi, kun kuunteli tunnilla kaiken, mitä opettaja sanoi ja välillä luki kirjaa tunnilla eteenpäin, jos oli esim. saanut tehtävän jo tehtyä.



Mulle asiat jää kerrasta päähän, varsinkin sellaiset, jotka kuulen jonkun toisen sanovan. Lisäksi kouluaikanani osasin kirjoittaa keskivertoa paremmin (en todellakaan enää, valitettavasti) ja osasin selittää syy-seuraussuhteita. Näillä pystyi paikkaamaan niitä yksityiskohtia, joita tiedosta ehkä puuttui.



Yliopistossa tulikin sitten karu herätys arkeen, joten parempi vain, jos lapsi oppii alusta asti, että lukematta ei pärjää.

miksi ne kympin tytöt on nykyisin vain jotain huilunsoitonopettajia eikä kirurgeja, jotenkin tuntui että se opiskeluhan meni ihan hukkaan mutta ehkäpä ne eivät edes opiskelleet.

Ala-asteella en muista tehneeni ees oikein läksyjä, yläasteella ehkä joskus jos satuin jaksamaan, lukiossa sitten jaksoin opiskella niitä aineita, jotka kiinnosti (hissa, ranska).



Läpi peruskoulun todistusten keskiarvo oli 9,5 luokkaa, lukiossakin pärjäsin keskivertoa paremmin.



Ja sisaruksetki on samanlaisia. En silti koe, että oon jotenkin "muita parempi" ja älykkäämpi, opin vaan jotenkin tosi helposti?

Kiitettäviä tuli aina peruskoulussa. Kun istui tunnilla niin sieltä jo suunnilleen muisti kaikki mitä oli puhuttu ja sitten kokeita varten luin kertaalleen koealueen läpi ja sitten osasin jo. Kielten opiskelussa opettelin joitain asioita ulkoa toki.



Olen vieläkin nopea lukemaan ja kielet ovat myös vahvuuteni. Luen ja omaksun asioita helposti. Kouluttautunut en ole juurikaan, amk:n kävin ja nyt olen ihan perusduunari(eli ei musta silti mitään korkeakoulutettua tullut). Ammattikorkeakoulussa jotkut luettavat asiat menivät taas ihan heittämällä mutta esim. matikka jota olisi pitänyt opiskella niin että "ymmärtää" sen, niin se kyllä meni jo tosi huonosti. Olin laiska enkä viitsinyt nähdä vaivaa tarpeeksi. Muutenkin olen kunnianhimoton mutta nautin edelleen lukemisesta ja olen ajatellut että joskus "isona" sitten opiskelen lisää. Jos se nyt sujuisi jo paremmin kun on kypsempi eikä ole nuoruudenhullutukset mielessä.

Ala-asteella en muista tehneeni ees oikein läksyjä, yläasteella ehkä joskus jos satuin jaksamaan, lukiossa sitten jaksoin opiskella niitä aineita, jotka kiinnosti (hissa, ranska).

Läpi peruskoulun todistusten keskiarvo oli 9,5 luokkaa, lukiossakin pärjäsin keskivertoa paremmin.

Ja sisaruksetki on samanlaisia. En silti koe, että oon jotenkin "muita parempi" ja älykkäämpi, opin vaan jotenkin tosi helposti?

olet ammatiltasi, oletko hyödyntänyt lahjakkuuttasi oppimiseen?

ja hyvä kuuntelija pärjää. Eli siis nopea oppimaan, kunnianhimo tietenki on plussaa (;; näillä eväillä pärjään.



Voisin vielä sanoa, että sellainen kiinnostunut ihminen pärjää paremmin. Minä olen pienestä asti katsonut uutisia ja lukenut lehtiä. Juttelen vanhempien kanssa politiikasta yms. Eli tiedän paljon sellasta yleistietoa. Joskus kaverit kysyy että " mistä sä tonki tiesit" tai jotku ei ymmärrä sanoja kuten "tilannekomiikka".



en tarkoittanut tuota äsköstä mitenkään pahalla toisia kohtaan, se oli vain esimerkki.

Olen siis 7 lk., 13-vuotias tyttö.

asiat jo olemassaoleviin tietoihin ja asiayhteyksiin mielekkäällä tavalla, ei vain opettele irrallisia asioita ulkoa vaan yrittää muodostaa niistä kokonaisuuksia. Ne jotka opiskelevat näin pohtivat käsiteltäviä asioita mielessään ja ehkä vielä selittävätkin niitä muille, keskustelevat näistä asioista esim, vanhempiensa kanssa illallispöydässä.



Kyse on siis opittavissa olevasta opiskelutaidosta pitkälti eikä "synnynnäisestä älystä". Kuka tahansa - ellei ole jotain neurologista vammaa, ja ehkä hekin - voivat kehittää muistiaan ja oppimiskykyään.



Ehkä näillä oppilailla jotka joutuvat tekemään vähän töitä on tosiaan kehittyneemmät opiskelutekniikat eli tekniikat, jotka auttavat heitä rakentamaan jäsentyneempiä muistirakenteita, jolloin myös asioiden mieleenpalautus tehostuu. He osaavat hahmottaa millä tapaa eri asiat liittyvät toisiinsa ja osaavat yhdistellä tietoja mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Tämä ei välttämättä vie sen enempää aikaa kuin epätoivoinen irralisten asioiden ulkoa opettelu, missä oppimistulos on paljon heikompi.

vaivalla tai ainakin suht vähällä ja jotkut eivät edes nroa 8-9 suuremmalla vaivalla?

saa olla aika tampio, jos ei ala-asteella saa edes vaivalla yli 8 arvosanaa. Itse aloin lukea kokeisiin yläasteella, ala-asteella tuli aina 8-10 numeroita ilman lukemista, poikkeuksena muistaakseni ympäristötieto jota luin jonkin verran. Yläasteella sitten aloin lukea vähän enemmän, siis tyyliin max 1h per koe. Lukiossa sitten sai lukea vähän enemmän mutta vähällä sielläkin pääsee kun älliä ja muistia riittää. En ihan oikeasti, oikeasti ymmärrä miten vaikka joku kolmasluokkalainen ei saa matikasta parempaa numeroa kuin kutonen. Siinä on päässä jo jotain häikkää.

Hyvä muisti, hyvä opiskelutekniikka, kiinnostus opetettavaan asiaan. Läksyjen luku ja tunneilla kuuntelu auttavat siihen, ettei tarvitse sitten kokeisiin niin enää lukea. Tai sitten toiset vain ovat älykkäämpiä kuin toiset.

Sitten hän kuunteli tunneilla, teki läksyt ja kertasi kokeisiin ja sai ne kympit. Tosin päätös syntyi jo 5. luokan lokakuussa, joten aikaa oli ruhtinaallisesti.

motivaatio vaikuttavat myös. Kiinnostus asiaan.

Miksi jotkut esim 4-6-luokkalaiset saavat kaiksita kokeista kymppejä vähällä vaivalla tai ainakin suht vähällä ja jotkut eivät edes nroa 8-9 suuremmalla vaivalla?

Meidän esikoisella nousivat koenumerot noin kaksi pinnaa, kun aloin opettaa yksinkertaisia opiskelutaitoja. Miten itse painaisit puolet maantiedon kirjasta mieleesi? Ei ainakaan niin, että luetaan pakolla viisi kertaa samana päivänä ja välissä pelataan konsolilla, jotta tylsä aihe unohtuisi.

Toinen 9-10 oppilas: hyvä muisti, keskittyy tunnilla kuunteluun ja on motivoitunut. Kun läksyjä on, tekee ne reippaasti ja huolella. Tuntuu kuitenkin, että ei koskaan tee läksyjä, kun ei pidä niistä meteliä.



Toinen 6-7 oppilas: vaikea painaa asioita mieleen, ei erota olennaisia asioita epäolennaisista. Tunnilla höpisee kaverin kanssa ja opetus menee ohi korvien. On saattanut lukea kokeisiin useana iltana ja kun kokeesta sitten tulee 6 tai 7, ei toista kertaa viitsi yrittää. Läksyjä tehdessä aloittamiseen menee tuntitolkulla ja keskittyä jaksaa yhtä mittaa vain hetken. Kaikki ulkopuoliset ärsykkeet häiritsevät ja niin läksyt jäävät usein puolitiehen, kun löytyykin jotain mielenkiintoisempaa tekemistä