Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävin gynekologi-kokemuksesi?
Kommentit (228)
Se oli muistaakseni 1995 kun hain ekoja pillereitä Kirkkotieltä, Turusta. En enää muista oliko siellä joku ehkäisyneuvoja tai vastaava. Siellä oli kuitekin sellainen gynetutkimustuoli, joka oli tällaselle 152cm aivan liian epäsopiva. Kun siihen kapusin niin tuntui että alapää repeää kahtia. Tuolissa ei ollut mitään säätöjä ja rentoutuminen oli tosi vaikeaa. Lisäksi lääkärinainen oli järjettömän kovakourainen ja tyly. Tuntui että kaikki oli yhtä rangaistusta jostain. Lisäksi siinä tuolissa olo oli jotenkin niin nöyryyttvää muutekin. Lääkäri otti samalla kertaa papanäytteen joka sekin sattui. Lähdin siitä sitten kävellen Kellonsoittajankadulle, kauppikseen. Se matka oli pitkä, kävely hankalaa ja varmaan näytti koomiselta. Alapää oli sanoinkuvaamattoman kipeä. Kun loputa pääsin koululle, luokkakaverini sanoi mulle, että miksi sä kävelet kuin olisit juuri synnyttänyt :(
Se päivä ei ikinä unohdu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä käynyt. Neuvolalääkärillä olen käynyt raskauksien yhteydessä ja sitten pillerit hain terveyskeskuslääkäriltä. Onko teillä jotain vaivoja vai "kuuluuko" mielestänne käydä joka tapauksessa?
Gynekologi sentään on alansa ammattilainen. Terveyskeskuksen äitiys- / ehkäisyneuvolalääkärit voivat olla vasta valmistuneita tai kandeja, joilla ei todellakaan ole ammattitaitoa kehittynyt, vaikka naistentautien kurssi olisi käytynäkin. Itse käyn aina gynekologilla näissä asioissa, en edes kokeneella tk-lääkärillä.
Vierailija kirjoitti:
Eli sama kokemus periaatteessa kuin 10:llä. Toinen raskaus, viikkoja 12+, ensimmäinen sisätutkimus. Nuori (ärsyttävän komea) miesgyne haastattelee alkuun ja pyytää sitten asettumaan pöydälle. Tutkimus alkoi ja hetken kuluttua kuului jalkovälistäni kysymys: "Niin missä se sun kohtusi on?" Sinänsä absurdia, että juuri ennen sisätutkimusta kuunneltiin sydänäänet ja olinpa minä ultraankin ehtinyt jo tuota käyntiä ennen. Jotain sitten sopertelin, että siellä jossain se on tavannut olla... Ei tuo kyllä silti järkyttävin kokemus ollut, mutta jäi ainakin mieleen. :D
Tuntuu niin uskomattomalta, että gyne ei löytäisi kohtua;)
Tämäkin varmaan oli terveyskeskuslääkäri eikä gynekologi, kun äitiysneuvolasta kerran oli kysymys. Kohtu varmaan löytyi, mutta kohdunnapukkaa on joskus vaikea saada näkyviin, jos se sijaitsee kovin takana. Ja kun vielä tutkimuspöydän valo ei ole kunnollinen, niin eihän sieltä mitään tahdo erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Gynekologi sentään on alansa ammattilainen. Terveyskeskuksen äitiys- / ehkäisyneuvolalääkärit voivat olla vasta valmistuneita tai kandeja, joilla ei todellakaan ole ammattitaitoa kehittynyt, vaikka naistentautien kurssi olisi käytynäkin. Itse käyn aina gynekologilla näissä asioissa, en edes kokeneella tk-lääkärillä.
Niin meinaat että gyne ei voi olla vastavalmistunut? Ne on suoraan erikoistumisjakson jälkeen ammattitaidon kehittäneitä rautaisia alan ammattilaisia?
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun käyn vuoden välein gynellä ja oli kumppani vaihtunut, niin alkaa hirveä kritisoiminen kuinka tiuhaan tahtiin vaihtuu miehet ja pakotti ottamaan sukupuolitautitestit, vaikka tiesin ja kumppanitkin olivat käyneet testeissä, että ei ole sukupuolitauteja. Myöskin kovaan ääneen kritisoi, kun en rintojani ole tarkastellut, vaikka toinen gyne oli sanonut, koska olen nuori niin ei tarvitse joka päivä tunnustella rintoja. En tiedä, mutta jotenkin aina pelottaa seuraava käynti et mistä seuraavaksi saan haukut...
PS. En harrasta irtosuhteita ja nämä kumppanit olivat pitkiä tapailusuhteita mitkä vain hyytyivät
Jos kehtaa levittää jalat niin kehtaa mennä labraan sukupuolitauti testeihin. Gynekologi teki aivan oikein vaatiessa sukupuolitauti testit. Naisella oireetonkin seksi tauti voi viedä hedelmällisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli muistaakseni 1995 kun hain ekoja pillereitä Kirkkotieltä, Turusta. En enää muista oliko siellä joku ehkäisyneuvoja tai vastaava. Siellä oli kuitekin sellainen gynetutkimustuoli, joka oli tällaselle 152cm aivan liian epäsopiva. Kun siihen kapusin niin tuntui että alapää repeää kahtia. Tuolissa ei ollut mitään säätöjä ja rentoutuminen oli tosi vaikeaa. Lisäksi lääkärinainen oli järjettömän kovakourainen ja tyly. Tuntui että kaikki oli yhtä rangaistusta jostain. Lisäksi siinä tuolissa olo oli jotenkin niin nöyryyttvää muutekin. Lääkäri otti samalla kertaa papanäytteen joka sekin sattui. Lähdin siitä sitten kävellen Kellonsoittajankadulle, kauppikseen. Se matka oli pitkä, kävely hankalaa ja varmaan näytti koomiselta. Alapää oli sanoinkuvaamattoman kipeä. Kun loputa pääsin koululle, luokkakaverini sanoi mulle, että miksi sä kävelet kuin olisit juuri synnyttänyt :(
Se päivä ei ikinä unohdu!
🤣😂😅🤣😂🤣😅🤣🤣🤣🤣😅😂🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 2000-luvun alkupuolella vaihdossa jenkeissä ja siellä heti opiskelun alkuvaiheessa piti käydä lääkärintarkastuksessa. Luulin tietysti, että se olisi samanlainen läpihuutojuttu kuin ajokorttiin vaadittava tarkastus täällä Suomessa mutta olin väärässä.
Ilmoittauduin koulun medical centerissä ja pian hoitaja tulikin opastamaan minut eteenpäin. Kuljimme pitkän käytävän toiseen päähän ja menimme yhteen tutkimushuoneeseen. Siellä hoitaja antoi minulle jenkkityylin sairaalakaavun ja pyysi riisuutumaan. Hän ilmeisesti huomasi, että olin yllättyneen näköinen ja lisäsi perään, että kaikki vaatteet pois ja kaapu ylle. Hän poistui huoneesta ja antoi minulle aikaa riisuutua. Kuteet veks ilkosilleen ja kaapu ylle.
Hoitaja palasi hetken päästä ja teki alustavan haastattelun (lukematon joukko kysymyksiä terveydestä, sairauksista, allergioista jne.). Hän mittasi sen jälkeen pituuden ja painon, kokeili pulssin ja otti verenpaineen. Sen jälkeen odotin lääkäriä. Tämä tuli sisään ja teki taas koko joukon kysymyksiä ja kirjoitti kynä sauhuten muistiinpanoja. Sitten hän pyysi minua laskemaan kaavun yläosan (mikä koko kaapu pysyi muutenkin huonosti päälläni) ja näyttämään rinnat. Hän tutki rinnat perusteellisesti ensin istuallani ja sen jälkeen maatessani tutkimuspöydällä.
Lisää oli tulossa. Hän veti pöydän päästä esiin metalliset jalkatuet jolloin tiesin mitä seuraavaksi. Gynekologinen tutkimus. Jalat tukiin ja haralleen, niinhän se menee. Hän teki sisätutkimuksen sekä emättimen ja peräsuolen kautta. Jälkimmäinen oli minulle ensimmäinen kerta ja oloni sen mukainen.
Tuo sessio päättyi viimein ja sain taas pukeutua rauhassa. Lääkäri palasi sen jälkeen takaisin huoneeseen ja kertoi, että kaikki on ok.
Kaiken tämän koin siinä vaiheessa vähän kiusalliseksi joskin kaikki tapahtui niin nopeasti etten sitä ehtinyt siinä paikassa enempää ajatella.
Ihan kamala stoori. :(
Englannissa myös joutui riisumaan alasti kun oli tutkimus henkivakuutusta varten. Oudolta tuntui sekin vaikkei gyneloogisesti mitään tehty.
Sellanen maalaistalon akan oloinen, joka puhui asiattomia eikä millään halunnut vastata kysymyksiin, mutta halusi kovasti puhella epäolennaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gyne oli joku ihme sekopää joka huusi, kirjaimellisesti huusi että haisen tupakalle! Ihmetteli myös miksei minulla 29vuotiaalla ole vielä lapsia ja kun sanoin että koirat on mun lapsia alkoi survoa sillä tutkimuskepukalla kuin olisi halunnut tap paa minut, oli pelottavaa nähdä lääkärin kiehuvan raivosta. Koetti vielä ajaa minut ulos ilman kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
ekan raskauden eka sisätutkimus käynti kyllä jäi mieleen...
Menin ihan normisti huoneeseen ja riisuin housut pois. Menin pöydälle makaamaan. Lääkäri oi nuori ja todella mukavanoloinen.
Tutkimusket alkoivat. Meni aikaa, meni aikaa... Hän ei meinannut löytää koko kohtuani (?!), kun valo oli kuulemma niin huono. Tämä ronkkiminen siis kesti todella kauan. Viikkoja oli n 12 ja oli sanottu neuvolatädillä, että syd'nääniä kuunnellaan tuolla käynnillä. Tämä lääkäri kuitenkin (löydettyyän kohtuni ja muuta asiaan kuulivat osat) sanoi mulle, että ei niitä sydänääniä kannata kuunnella, kun ei ne kuitenkaan kuulu.
Onneksi ei aiheuttanut keskenmenoa tuolla kohdun kovalla räpläämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gyne oli joku ihme sekopää joka huusi, kirjaimellisesti huusi että haisen tupakalle! Ihmetteli myös miksei minulla 29vuotiaalla ole vielä lapsia ja kun sanoin että koirat on mun lapsia alkoi survoa sillä tutkimuskepukalla kuin olisi halunnut tap paa minut, oli pelottavaa nähdä lääkärin kiehuvan raivosta. Koetti vielä ajaa minut ulos ilman kenkiä.
Mä ole kans kokenu väkivaltaa, kun ei tykännyt mun käsityksistä liittyen ihmisen biologiaan (asioita joita ei tieteessä tunneta, joten turha suuttua). En tajua miksi edes kyseli sellaisia, kun menin vaan poistattamaan ehkäisyn. Hän käytti väärää välinettä kovakouraisesti, ja nauroi todetessaan, että oli koko ajan ollut väärä väline. Sitten hän sähläsi, teki asioita turhaan. Ja yritti tehdä sisätutkimuksen väkivoimalla. Lisäksi hän muistutti minua ainakin 5 kertaa siitä, että minulla ei ole enää ehkäisyä. Onkohan näillä henkilöillä jotain mur**fantasioita?
Viime kesänä kun lääkäri halusi että laitaan kierukka. Ei onnistunut, sattui niin hirvittävän paljon. Meni 150e hukkaan ja paha mieli tuli siitä ronkkimisesta. Kirjoitti lopulta minipillerit mitkä eivät sopineet, kävi myöhemmin ilmi. Nykyään onneksi oikeanlainen minipilleri käytössä. Toiste en gynelle mene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne voimakkaasti haisevat ja mistä tulee ihan ekana mieleen joku auton alle jäänyt majava, on tällaiselle itse oppineelle gynekologille aika järkyttäviä kokemuksia.
Neuvolan jälkitarkastuksessa hyvin lihava nuori naislääkäri haisi aivan kuvottavalle lialle ja hielle, siis koko huone haisi sellaselta märältä koiralta/ pa*kalta, kun astuin sinne. Lääkärin hiukset oli silminnähden likaiset, eikä kyse ollut mistään normaalista 3 päivää pesemättä, vaan vaikutti ennemminkin elämänhallintaongelmilta. Iho oli kuvottavan rasvainen, nenänpielet ja päällinen kiilsi niin, että hänen rillit olivat tippua päästä. Päähäni kirkastui salamannopeasti, että tuo siivoton ihminen tulisi tietysti tekemään käyntiin kuuluvan sisätutkimuksen. Ällötti niin paljon, että oli pakko sanoa et en halua sitä tutkimusta tehtävän ollenkaan. Koko huone haisi ja pidättelin vähän väliä hengitystä ja toivon et vastaanotto loppuisi jo. Se raikas ilma, jonka kohtasin kun vihdoin pääsin astumaan ulos, tuntui taivaalliselta.
Olin 17 vuotiaana terveyskeskuksessa, koska kuukautiset eivät olleet säännölliset ja tulivat vain pari kertaa vuodessa. Terveyskeskuslääkäri (mies) teki aika yllättäen sisätutkimuksen mulle, jossa koitti ilmeisesti munasarjoja. Ehkä tää on joku rutiinitoimenpide, mutta melko nuorena, kokemattoman ja ujona tää tuntui tosi kovakouraiselle ja jotenkin jäi tosi ikävä olo käynnistä. Olisin toivonut että lääkäri olisi edes kysynyt että onko ok. Tämän jälkeen meni monta vuotta että uskalsin käydä edes gynellä.
Vierailija kirjoitti:
noin 20v tyttönä tk:ssa gynellä. Lääkärinä sitten joku nuori, alta 30v kundi. Alkoi tutkia mun rintojani, ja sai erektion. Oli jotenkin älyttömän kiusallinen tilanne, kun mä huomasin ja se huomasi että huomasin. Kumpikaan ei vaan kehdannut sanoa mitään.
Nyt jo osaisin nauraa, mutta silloin seksikokemuksia oli vain oman poikaystävän kanssa ja olin tosi hämmentynyt.
No, sekin poikaystävä on nyt ex, olisi ehkä kannattanut vaihtaa tähän komeaan nuoreen lääkäriin ;)
Siis todellakin !
Tuo vaan vaatii tosi hyvää tilannetajua, tyyliin millä kuntosalilla käyt, tms toiminnallisuus.
Kyllä noita on, ja yks elämä.
Joten siitä vaan, mut ei pidä ottaa itseensä, jos tulee pakit.
Gynen pokaaminen klinikalta on taitolaji, hyvännäköistenkin naisten keskuudessa.
Vaatii hyvää pelisilmää.
Vaikka pieni sytyke hommaan tehtäis klinikalla, kyl se valtaosin muualla sit ryöpsäytetään.
Vierailija kirjoitti:
Olin 16-v ja vielä neitsyt. Menin elämäni ensimmäiseen gyne-tarkastukseen Leppävaaran terveyskeskukseen, ja sen yhteydessä piti ottaa papakin.
No, ensinnäkin se näytteenottotuoli oli tyhjän huoneen keskellä, ilman mitään näkösuojaa. Siis kuka tahansa olisi voinut paukata ovesta sisään milloin vaan, ja siinä olisi pers levällää ollut asiakas. Kattoon oli teipattu ruttuinen vuoristomaisema, varmaan rentouttamaan asiakkaita.
HOitaja, joka otti näytteen oli itse saatana. Survoi sitä instrumenttia vehkeeseeni niin että todella sattui ja kun kavahdin kauemmas, rähähti mulle, että "pysy paikallas, että tää onnistuu". Vastasin että sattuu aika ikävästi, ja että auttaisi, jos hän vaikka kertoisi mitä on tekemässä. Vastaus oli " NO YRITÄN OTTAA TÄTÄ NÄYTETTÄ".
Sen jälkeen käski mun rentoutua, mutta koska en siihen pystynyt, hän totesti, ettei voi ottaa näytettä kun en ole rento, ja LÄHTI MENEMÄÄN. Siis jätti mut siihen tuoliin tuijottamaan sitä vuoristomaisemaa se levitin vinksallaan vehkeessä.
Palasi sitten tovin päästä, kirosi ja kiukutteli, ja ronklasi ja sai lopulta sen näytteen otettua.
Voitte uskoa että ei jäänyt kovin hyvä mieli. Ja en ikinä enää antaisi itseäni noin kohdella.
Toinen ällötys on ollut yli-innokas terveyskeskuksen mieslääkäri, joka väen vängällä halusi muun käynnin yhteydessä tehdä sisätutkimuksen. En antanut tehdä, vaikka tosissaan vänkäsi. Ei kyllä osannut sanoa mitään järkevää syytä miksi se olisi pitänyt tehdä.
Joopa joo.
Hoitajat ja lääkärit tekee vain työtänsä, ja aina ei oo hyvä päivä.
Eiköhän tos ekassa tilanteessa oo puhtaasti kyse vaan jännityksestä. Kun oot neitsyt ja näytettä otetaan, niin satavarmasti sitä jännittä helpommin.
Mut sitten kun siellä on myöhemmin rentona ihan mies käynyt, niin kyllä keskimäärin osaa olla myöhemminkin rennompana.
Moni aikuinen nainen päinvastoin nauttii siitä kun saa, olla miehen tai edes gynen tutkittavana.
Tavallinen nsaid-lääke sic-merkinnällä tuli lopputuloksena ja saikkua niiden menkkojen yli. Ei se nyt ole niin justiinsa, kuka heidän huoneensa siivoaa vai siivoaako kukaan.
Seuraavana päivänä eri lääkäri antoi pelkällä puhelinsoitolla Panacodit.
Osa on sadistisia ja osa ei jaksa kollegan kiukutteluja, vaan päättää tehdä työnsä niin, että potilas voi todennäköisesti paremmin.
Odotin esikoistani ja mulla oli samalla elämäni eka hiivatulehdus, jota en tietenkään tiennyt, vaan menin gynelle. Vanhempi mies totesi, ettei tulehdusta voi raskausaikana hoitaa mitenkään. Että pitää vaan jaksaa, koska "sikiö on kuitenkin se tärkein". Join sitten karpalomehua urakalla ja kärsin. Onneksi neuvolalääkäri osasi sitten neuvoa paremmin!