mistä tietää paraneeko masennus eroamalla?

Jos päätät että ei parane niin ei varmasti parane.

kuin vaan miettisit sitä?



Mikä suhteessa mättää?



Oletko oikeasti masentunut vai tehnyt itse diagnoosin?



Tottakai tunteiden hoitamisessa oleellista on että muutetaan se joka ei toimi: jos parisuhde on syynä oloosi ettekä sitä voi hoitaa niin se pitää lopettaa.

Mutta jos masennus taas johtuu jostain muusta asiasta ja se heijastuu suhteeseen niin ei elämä helpotu jos et muuta sitä syytä jonka seurausta paha olo on.

lähes tulkoon minkä tahansa suhteen voi saada pelastetuksi,jos vaan molemmilla osapuolilla on tahtoa tehdä töitä lujasti,eli molempien tulisi kokea yhteinen tulevaisuutenne ja liittonne vaivan arvoiseksi.jos näin on,yrittäkää ainakin seuraavia:

juttelette täysin avoimesti tunteistanne,niin kielteisistä kuin myös positiivisista.

kehutte toisianne,pienistäkin asioista,ulkonäöstä,seksikkyydestä yms

järjestätte yllätyksiä toisillenne

harrastatte seksiä ja kokeilette avoimesti kertoa ja kokeilla uusia kikkoja,mitä tekisi mieli

varatkaa aika parisuhdeterapiaan

muistelkaa yhdessä hyviä aikojanne ja ajatelkaa,että se kaikki on mahdollista saada takaisin!!!

osoittakaa hellyyttä,pienetkin halit ja kosketukset ovat tärkeitä

YMMÄRTÄKÄÄ,ETTÄ KAIKKI PARISUHTEET MUUTTUVAT JA TUNTEET LAANTUVAT,EI SE VAIHTAMALLA AINA PARANE.





tietenkin,jos koet väkivaltaa,joka ei lopu,tai lapsesi kärsivät isästään,kannattaa pohtia,voiko toista muuttaa.

muuten se on varmasti mahdollista.kannattaa yrittää kaikkensa,itsesi ja lastesi tähden.

Menisitkö juttelemaan jonnekin missä on ihmisillä jalat maassa. En kyllä tiedä mikä instituutti se on mutta jospa mammat tietäis.



Mieleeni tuli yllättäen Marttakerho! Hullujuttu, eihän ne hoitele tällaisia tapauksia vaikka onkin jalat maassa.



Noh mua säälittää sun lapset. Ne tarvitsisivat aktiivisen äidin mutta saavat äidin, jolla parisuhde mielessä. Voisitko mitenkään napata itseäsi niskasta kiinni ja laittaa lapset etusijalle?

toivottavasti sinulla ei ole lapsia,tai sääliksi käy pienet poloiset.......sinut on varmaankin juuri jätetty,ei ihme,kuulostat niiiiiiiin katkeralta.tai olet ehkä vain lapsellinen.parisuhteen toimiminen vaikuttaa kyllä suoraan lasten hyvinvointiin,mutta ethän sinä sitä ymmärrä.

Menisitkö juttelemaan jonnekin missä on ihmisillä jalat maassa. En kyllä tiedä mikä instituutti se on mutta jospa mammat tietäis. Mieleeni tuli yllättäen Marttakerho! Hullujuttu, eihän ne hoitele tällaisia tapauksia vaikka onkin jalat maassa. Noh mua säälittää sun lapset. Ne tarvitsisivat aktiivisen äidin mutta saavat äidin, jolla parisuhde mielessä. Voisitko mitenkään napata itseäsi niskasta kiinni ja laittaa lapset etusijalle?

Miten marttakerho auttaa? Ja jalat on kyllä maassa.

Puhuminen suhteessa ongelmallista kun toinen ei pidä siitä ja rupeaa syyttämään minua riidan haastamisesta. Ongelmat syvällä. Mies eka mieheni jonka kanssa ollut ja silloinkin enempi riippuvuussuhde. Koska en tuntenut mitään rakastumista alusta asti vaan enempi ripustauduin häneen. Nyt olen rajusti repinyt itseni viime vuosina irti. Yrittänyt itsenäistyä. Lasten syntymän jälkeen masennus alkoi vaivaamaan. Mies ei paljoa osallistunut mihinkään. Nykyään enempi kun olen vaatinut. Mutta ajatuksissa pyörii vain se että kannattaako tässä olla. Tunnen vastenmieltä kun näen mieheni. En voi kuvitella seksiä vaikka läheisyydestä pidänkin.

Ja tiedän etten itse ole myöskään täydellinen enkä odota mitään prinssiä. Mutta asia vaivaa todella. Miten se ei voisi vaikuttaa lasten hoitamiseen vaikka kaikki rutiinit yritän pitää. Mutta kun suhde huono. Olemme etääntyneet ja emme juuri puhu. Töiden jälkeen molemmat tietokoneillaan. Tämä todella paha asia ja ahdistaa. En tiedä jaksanko kauaa vaan olisiko jo parempi luovuttaa?

ap

mielestäni nelosella oli hyvät ohjeet,seuraa niitä ja jos ei toimi,niin lopeta.mutta kun yrität,niin yritä kunnolla.