Pahimmat muistosi koululääkärintarkastuksista

Minullekin huomautettiin koululääkärin toimesta monta kertaa painosta. Ensin oli alaluokilla alipainoinen ja sitten myöhemmin ylemmillä luokilla ylipainoinen. BMI:n mukaan olin aina normaalipainoinen.

Yläasteella kun terkkari tarkisti poikien kivekset, niin mulle sanoi että onpa ne isot, ihan kuin härän kivekset. Että onpa ne ihanat. Ja kouri monta minsaa.

Uskoiskohan...? :)

8. luokalta. Taustatiedoksi kerrottakoon, että äitini oli mielenterveysongelmainen yh, ja hänen ongelmistaan oli jokin aavistus "kylillä", vaikkei tarkkaa diagnoosia silloin vielä ollut. No, siis lääkärintarkastukseni silloin 8. luokalla meni ihan asiallisesti, kunnes lopuksi (naispuolinen) tk-lääkäri kysyi minulta ensin, onko mulla vielä jotain kysyttävää. Sanoin, että ei. Sitten lekuri vilkaisi virne naamallaan vieressä olevaa terveydenhoitajaa ja kysyi vielä minulta naurahtaen: "No onkos äidilläs jotain kysyttävää?" Hämmästyin täysin ja pystyin sanomaan vain "ei". Lekuri ja terkkari vaihtoivat pilkallisen katseen. Minulle jäi aika ikävä olo. Nyt aikuisena voin vain ihmetellä moista käytöstä terveydenhuollon asiantuntijoilta :(

2. Lukiossa piti esitellä itseään ja ottaa rintsikat pois vanhan miehen koululääkärin edessä.

Meillä ei onneksi ollut lukiossa mitään tarkastuksia. Onko niitä yleisesti muka?

2. Lukiossa piti esitellä itseään ja ottaa rintsikat pois vanhan miehen koululääkärin edessä.

Meillä ei onneksi ollut lukiossa mitään tarkastuksia. Onko niitä yleisesti muka?

Mulla oli lukiossa kakkosella. Se oli ihan samanlainen kuin aikaisemmin kasilla.

Paino... ja vielä kerran paino. Siitä saarnaa sai kuunnella kyllästymiseen saakka. Se on jäänyt mieleen näistä.

Pahin on ollut kun pissanäyte piti antaa terkkarin katsoessa toimitusta.

Pahin on ollut kun pissanäyte piti antaa terkkarin katsoessa toimitusta.

Joku huumetesti vai?

Ei ollut huumetesti vaan virtsan pH-arvot kai vaan tarkastettiin.

Terkkari huomautti neljännellä luokalla, että olen kuulemma liian painava (paino 42 kg) ja hampurilaiset pitää jättää vähemmälle. Sairastuin syömishäiriöön, josta paranin lopullisesti vasta 30-vuotiaana.

Jeejee.

Painoa oli 62kg. Vielä lukiossa huudettiin kamalasta ylipainosta. Olen koko ikäni kärsinyt siksi syömishäiriöistä. Nykyään 47 vuotiaana painan edelleen tämän 62kg ja nyt viimeksi lääkärissä huolehdittiin kun olenkin jo kuulemma jo vähän liiankin hoikkanen.

Olin jo saavuttanut kasvuhuippuni (melkein 170cm) ja lähes täysin aikuisen mitoissa. Tarkastuksessa terkkari käytti painoindeksissä lasten painoindeksiä, jonka mukaan olin ylipainoinen, vaikka aikuisen painoindeksissä juuri ihannepainossani. Käski laihduttamaan useamman kilon ja saarnasi kovasti ylipainon vaaroista. :/ Kyllä teki pahaa teinitytön itsetunnolle, jäi mieleen ikuisesti se terkkarin halveksuva äänensävy.

Oli yläasteella kivesten tarkastus. Olin 7 tai 8 luokalla, jolloin en ollut vielä täysin kehittynyt, tk-lääkäri oli sellainen pulonpohjalasein varustettu "mummo" (silloin varmaan noin 50), joka toimituksen yhteydessä sanoi varustukseni olevan pienimpien joukossa... kiitos tästä häpeän tunteesta joka todennäköisesti pilasi sen ajan itsetuntoni nätisti. Myöhemmin tajusin kasvun vain odottaneen itseään ehkä sitten hieman normaalia pidempään. Nykyään vain lähinnä naurattaa / ihmetyttää lääkärin kommentti nuorelle pojalle!



M30

Pahin taisi olla lukiossa kun piti antaa pissanäyte enkä saanut pissaa millään tulemaan. Se nolotti. Istuin vessassa varmaan vartin.

Mitä pissasta katsottiin? Epäilikö terkkari jotain huumeita tms?

Eihän täällä ole tosi pahoja muistoja kuin ihan muutama. Puolet viesteistä on riisumisen kammoamista jota en minä ainakaan ole koskaan pitänyt pahana asiana. No, tapansa kullakin.

Hyvin sanottu. Yhdyn tuohon täysin.

Eivätpä käynnit koululääkärillä teini-ikäisenä mitään herkkua olleet mutta en voi väittää että ne olisivat olleet pahoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Tottakai niitä jännitti sen ikäisenä aina kovasti etukäteen. Ei tiennyt, mitä siellä tehdään jne. Jälkeenpäin tietysti voi sanoa että tarkastus oli melkein aina samanlainen (samat asiat katsottiin, terkkari/lääkäri esitti samat kysymykset jne.)

Eihän täällä ole tosi pahoja muistoja kuin ihan muutama. Puolet viesteistä on riisumisen kammoamista jota en minä ainakaan ole koskaan pitänyt pahana asiana. No, tapansa kullakin.

Aika moni sitä on vaan tuntunut kouluikäisenä kammoavan jos näitä vastauksia on uskomista?

Eihän täällä ole tosi pahoja muistoja kuin ihan muutama. Puolet viesteistä on riisumisen kammoamista jota en minä ainakaan ole koskaan pitänyt pahana asiana. No, tapansa kullakin.

Aika moni sitä on vaan tuntunut kouluikäisenä kammoavan jos näitä vastauksia on uskomista?

Toiset suhtautuvat muutenkin - jopa aikuisiällä - lääkärillä käymiseen eri lailla. Jollekin se voi olla traumaattinen kokemus. Varmasti niitä ihan oikeasti on jotka näitä tarkastuksia pelkäävät.

Mulle tulee mieleen kaksi kertaa, joista en erityisemmin pitänyt.

1. Yläasteella ensin terkkari ja sitten lääkäri valitti mun painosta. Olin mukamas alipainoinen ja uhkasivat soittaa kotiin, saanko tarpeeksi ruokaa.

2. Lukiossa piti esitellä itseään ja ottaa rintsikat pois vanhan miehen koululääkärin edessä.

Jälkeenpäin nämä ovat hassuja tapauksia ja osoittavat miten typerä sitä nuorena olikaan. :D

Minä muistan että meillä rintsikat piti riisua kun sydäntä ja keuhkoja kuunneltiin. Tämä oli yläasteella. Erilaiset käytännöt taas kerran ehkäpä.

tarkastusta etukäteen. Ihan hillitöntä panikointia on.



Hän varmasti saa traumoja jostain :D Olen yrittänyt sanoa, että hän on hyvä sellaisenaan, mutta pelkää esim. sitä että on liian laiha ja joutuu lihotuskuurille, tai että on liian lyhyt (joutuisko sitten venytyskuurille?). Hassu lapsi, sillä meillä ei koskaan puututa toisten kiloihin tai mittoihin.



Olen yrittänyt kertoa, että olen ollut lapsena juurikin saman mallinen, ei mitään hätää lapseni. Mutta ei, kauheat paniikit vetää aina ja kaikesta. Veikkaan että hänellä on tulevaisuudessa paljon annettavaa näihin :D



Itse muistan vain yhden koululääkärikäynnin, joka mielestäni oli "paha". Kärsin lukioaikaan huimauksesta ja hakeuduin koululääkärille tämän takia. Lääkäri ei edes tutkinut minua, totesi vain, että tällaista on. Ja siinä koko tutkimus. Mielestäni minua ei otettu edes vakavasti. Hän tuntui kuvittelevan, että lintsasin. Ei siinä huimauksessa kait mistään ollut kysekään, mutta olisihan tuota voinut edes kuunnella minua ja ottaa vaikka verenpaineen??



Pienestä se on kiinni, mutta tuon käynnin jälkeen en luottanut lääkäreihin vuosiin. Enkä mennyt käymään lääkärissä, vaikka ehkä olisi ollut tarvekin. Kauhean vaikeata varmasti olla koululääkäri/terkka.

meillä kävi sellainen klinikka-auto koulun pihassa ja AINA joka kerta kun se tuli niin mun piti käydä painokontrollissa.



Ikäloppu terveydenhoitaja sitten näytti mulle niitä käyriä kuinka mä olen niin lihava ja että ei saa syödä liikaa hampurilaisia ja pitsoja!



Haloo, mitä hampurilaisia ja pitsoja? Olin lukiossa vuonna 1996 kun näin ensimmäisen pitsan. Hampurilaista taisin kyllä syödä jo pari vuotta aikaisemmin, mutta en todellakaan ala-asteella.

Osuipas tämäkin silmiini.



Minulle kamalin kokemus oli kun koululääkäri lukiossa kysyi minulta tarkastuksen alussa, että "jännittääkö sinua"? Näytin kai siltä, että minua jännitti mutta kukapa ei sitä siinä jännittäisi olla vain rintsikoilla ja pikkuhousuilla lääkärin edessä.