Masentuisitko, jos joutuisit muuttamaan paikkakuntasi slummikerrostaloalueelle kaksioon

kaupungin vuokrataloissa merkillepantua:



- ihmispaskaa rappusilla

- huumepiikkejä pihan perällä

- lasten lelut järjestäen rikottu tai varastettu

- lapset yksin pihalla 2-3v lähtien, vanhempien sisarustena vastuulla

- alaoven lasi järjestäen potkittu hajalle

- kaikki rappukäytävän seinät töhritty

- hirveä röökinhaju tupsahtelee jatkuvasti jostain päin nenään

- häkkivarastomurtoja säännöllisesti

- pyörä- ja pulkkavarastossa jemmassa talon teinien imppausvehkeet tai mikä bongi ikinä onkaan...



Meille riitti kiitti. Eikä tämä edes ole itä-Helsingissä :D

että ihmiset niin kovin kummastelee, miksi on niin paljon masentuneita, jos itsekin masentuu ihan vain rumassa paikassa asumisesta. Ja siitä ei saisi masentua, jos vaikka vanhemmat hakkaa ja ryyppää.

Rakastan kotiani ja viihdyn kotonani..rakkain harrastuksenikin on sen sisustaminen. Meidän kaupungin kauhein lähiö on todella kauhea ja ruma kun mikä. Kotin meneminen olisi masentavaa ja parinsadan neliön omakotitalon tavarat olisivat katossa asti kaksiossa.

Minkä helvetin tähden antaisin tuollaisen asian vaikuttaa elämääni?

En masentuisi.

kyllä kokenut henkilökohtaisen konkurssin, talo olisi mennyt alta, kaikki säästöt jne. Todellakin vaikuttaisi elämääni.

ohis

Minkä helvetin tähden antaisin tuollaisen asian vaikuttaa elämääni?

En masentuisi.

kaupungin vuokrataloissa merkillepantua:

- ihmispaskaa rappusilla

- huumepiikkejä pihan perällä

- lasten lelut järjestäen rikottu tai varastettu

- lapset yksin pihalla 2-3v lähtien, vanhempien sisarustena vastuulla

- alaoven lasi järjestäen potkittu hajalle

- kaikki rappukäytävän seinät töhritty

- hirveä röökinhaju tupsahtelee jatkuvasti jostain päin nenään

- häkkivarastomurtoja säännöllisesti

- pyörä- ja pulkkavarastossa jemmassa talon teinien imppausvehkeet tai mikä bongi ikinä onkaan...Meille riitti kiitti. Eikä tämä edes ole itä-Helsingissä :D

Tulee mieleen entinen taloyhtiömme, jossa

- rappukäytävässä haisi rööki

- hississä poltettiin tupakkaa, töhrittiin, olutta, ruokaa ja muuta kaikkea kivaa

- häiriökäyttäytymistä, mölyä, bileitä, juoppoja

- alaoven lasi potkittiin viikoittain haj

alle kunnes eräs asukas sai häädön omistamastaan asunnosta

- yh-äidin 4-vuotias erityislapsi pyöri päivittäin yksinään takapihan leikkipaikalla

- yöllä naapurustosta kuului huutoa, tappelun ääniä, kumin polttoa jne. muuta kivaa

- alkkikset sammuilivat lähipuistoon jonka vieressä oli kaupunginosan suurin leikkipuisto

- tavaroita pöllittiin varastosta

- tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin...

En todellakaan halunnut siellä lapsiani kasvattaa ja siksi muutettiin paremmalle alueelle.

- yksi jo aiemmin kommentoinut -

tosin tämä ei ole mikään "slummialue". Pidän tästä ja oikein murehdin sitä, että kun oman ostamme joudumme luopumaan tästä mukavasta paikasta ja yhteisöstä. Lapsilla aina kavereita pihalla, isot ja pienet leikkivät yhdessä, tunnetaan naapureita, kyläillään, voi hakea vaikka kahvinpuruja aamupalaa varten naapurista, jos itseltä loppu. Lapset noin keskimäärin kohteliaita, kaikki lainaavat pihalla omia lelujaan, tarvittaessa vaikka lastenhoitoapua vastavuoroisesti... en kyllä keksi tästä mitään pahaa. joskus kuuluu jostain vauvan itkua tai nuorison bileet... tällainen ei minua masenna, pidän siitä että on elämää ympärillä

. Ja siitä ei saisi masentua, jos vaikka vanhemmat hakkaa ja ryyppää.

Olen asunut Suomessa Itä-, Koillis-, Pohjois- ja Etelä-Helsingissä ja sen voin todeta, että ainakaan Helsingissä slummeja ei ole. Löytyykö niitä kenties joltain muulta alueelta?



Omistusasunnot ja kunnan tilat, esimerkiksi koulut, ovat tyypillisesti sitä huonokuntoisinta sisätilaa. Slummiutuneita asuinaluekokonaisuuksia ei juuri ole ja karmeimmat vuokramurjut, joihin olen törmännyt, ovat olleet pieniä yksiöitä keskusten vanhoissa taloissa ns. arvoalueilla. Hirvein tietämäni loukko löytyy Eirasta, kakkostilan vie Punavuori ja kolmostilan jakavat Kruunuhaka ja Kallio.



Pelkoa liikkua iltaisin ulkona tai kulkea julkisilla öisin taas en ymmärrä lainkaan. Etenkin naiselle Helsinki on varsin turvallinen kaupunki, myös öisin. Katuväkivaltaa on melko vähän ja sekin vähä kohdistuu tyypillisesti nuoreen mieheen viikonloppuyönä niin, että asiaan liitty alkoholi.



Alan miehet häiritsevät erittäin erittäin harvoin, jos ei ole itse ilkeä tai välinpitämätön. Humalikko on harvoin pitkäikäinen riesa, jos ei ole riittävän tyhmä provosoidakseen tai pukeudu FPS:n haalariin. Olen kulkenut vain ja ainoastaan julkisilla yli 20 vuotta ja olen kohdannut inhan tilanteen puliukon kanssa tasan kerran. Tämäkin siinä pahamaineisessa kolmosen ratikassa, tosin Alppilassa. ;)



Ei tässä oikeastaan ollut muuta pointtia kuin se, että kadun tai alueen öinen turvattomuus syntyy yleensä Suomen oloissa kulkijan korvien välissä.



Menkää vähän isompaan kaupunkiin ihmettelymatkalle, sieltä niitä slummeja ja vaarallisia naapurustoja löytyy. Sen jälkeen alkaakin nolottaa, että tuli kutsuneeksi suomalaista hyvinhoidettua pikkukerrostaloa, jossa on halvat vuokrat, pieniä asuntoja ja jossain yksi alkkis, slummiksi.



Vähän suhteellisuudentajua kehiin, kiitos.

niistä syistä, joiden takia 5-henkinen perheemme joutuisi muuttamaan velattomasta kodistamme slummiin.

Kunhan on katto pään päällä voi aina alkaa säätää jotan uutta.

mutta en uskaltaisi liikkua enää ulkona. pelottaa, että tuo tulee oikeasti jonain päivänä tapahtumaan, tosin ehkä silloin pitäisi harkita muuttoa johonkin pikkukaupunkiin halvemman vuokran toivossa.

Olen asunut Suomessa Itä-, Koillis-, Pohjois- ja Etelä-Helsingissä ja sen voin todeta, että ainakaan Helsingissä slummeja ei ole. Löytyykö niitä kenties joltain muulta alueelta?

Omistusasunnot ja kunnan tilat, esimerkiksi koulut, ovat tyypillisesti sitä huonokuntoisinta sisätilaa. Slummiutuneita asuinaluekokonaisuuksia ei juuri ole ja karmeimmat vuokramurjut, joihin olen törmännyt, ovat olleet pieniä yksiöitä keskusten vanhoissa taloissa ns. arvoalueilla. Hirvein tietämäni loukko löytyy Eirasta, kakkostilan vie Punavuori ja kolmostilan jakavat Kruunuhaka ja Kallio.

Pelkoa liikkua iltaisin ulkona tai kulkea julkisilla öisin taas en ymmärrä lainkaan. Etenkin naiselle Helsinki on varsin turvallinen kaupunki, myös öisin. Katuväkivaltaa on melko vähän ja sekin vähä kohdistuu tyypillisesti nuoreen mieheen viikonloppuyönä niin, että asiaan liitty alkoholi.

Alan miehet häiritsevät erittäin erittäin harvoin, jos ei ole itse ilkeä tai välinpitämätön. Humalikko on harvoin pitkäikäinen riesa, jos ei ole riittävän tyhmä provosoidakseen tai pukeudu FPS:n haalariin. Olen kulkenut vain ja ainoastaan julkisilla yli 20 vuotta ja olen kohdannut inhan tilanteen puliukon kanssa tasan kerran. Tämäkin siinä pahamaineisessa kolmosen ratikassa, tosin Alppilassa. ;)

Ei tässä oikeastaan ollut muuta pointtia kuin se, että kadun tai alueen öinen turvattomuus syntyy yleensä Suomen oloissa kulkijan korvien välissä.

Menkää vähän isompaan kaupunkiin ihmettelymatkalle, sieltä niitä slummeja ja vaarallisia naapurustoja löytyy. Sen jälkeen alkaakin nolottaa, että tuli kutsuneeksi suomalaista hyvinhoidettua pikkukerrostaloa, jossa on halvat vuokrat, pieniä asuntoja ja jossain yksi alkkis, slummiksi.

Vähän suhteellisuudentajua kehiin, kiitos.

Jos puhutaan slummeista niin puhutaan laittomasti rakennetuista hökkelikylistä, alueista, joissa ei ole viemäreitä eikä sähköjä, siihen verrattuna joku Helsingin lähiö on luksusta. Ja mitä puliukkoihin tulee, niin niihin voi törmätä myös Kaivopuistossa tai Eirassakin.

Varsinkin nyt kun slummien tuhannet valokaapelit viritetään parvekkeille joulun kunniaksi. "Olemme köyhiä ja elämme sosiaalituen varassa. Meillä on puutetta kaikesta. Onneksi löysimme kuitenkin Honkkarista melko edullisesti tätä sinistä valokaapelia 50 metriä. Nyt voi joulu tulla!"

tarvetta viestittää asumisellani yhtään mitään.

kyllä kokenut henkilökohtaisen konkurssin, talo olisi mennyt alta, kaikki säästöt jne. Todellakin vaikuttaisi elämääni.

Minkä helvetin tähden antaisin tuollaisen asian vaikuttaa elämääni?

Jos perhe olisi niin tukalassa tilanteessa että joutuisi muuttamaan vuokrakaksioon, niin kyllä siinä voisi masennusta pukata. Jos tuo tilanne olisi vain tilapäinen, esim. nykyinen talo myyty ja uusi valmis vasta 2 kk päästä, niin en masentuisi.

ojan voittaa...mutta makunsa kullakin.

Mielummin asun ojassa kuin itä-Helsingissä.

ei masennuttu vaan muutto oli ehto, että voidaan rakentaa uusi omakotitalo. Eipä Suvelasta mitään traumoja ole tullut muutaman kuukauden asumisen jälkeen.



Toki jos perheen tilanne olisi sellainen, että omakotitalo jouduttais vaihtamaan pieneen kaksioon pysyvästi, voisi olla jotain niin pahasti tilanteessa vialla, että masennus olisi lähellä. Mutta siihen ei sit kaksion sijainti vaikuttais.

Jos niin huonosti kävisi muuttaisin ainakin pois tältä paikkakunnalta.

Täällä on tavattoman surkeat vuokra-asunnot.

Jätin ukkoni ja omakotitalon Espoossa, otin lapset mukaan ja muutin lähiöön pieneen kämppään. Sitten päästiin elämän alkuun ja nyt olemme jo omassa ok talossa, tosin ei Espoossa.

koska meillä kahdeksan lasta ja paljon koti-/ tuotantoeläimiä.