9 vuotias on sekaisin kuin seinäkello - alkaa voimat loppumaan!

Ensiksikin kovasti tsemppiä ja sympatiaa..

Meillä silmittömiä, agressiivisia raivareita aiheuttaa maltodekstriini. Raivari alkaa n. 2 h ruoan/juoman nauttimisen jälkeen ja kestää tunnin... Ei mitään vaikutusta onko syönyt kunnolla ennen, ei vaan sovi, aiheuttaa jotain päässä. Liittyisikö serotoniinin tuotantoon, verensokeriin tai kumpaankin. Kerron jos selviää.



Vaikea oli hahmottaa mikä aiheutti, kun oli pienempi luultiin vaan, ettei makea sovi. Mutta kohtaus tulee mm.näistä pillimehut (kaikki muuta mehut itseasiassa paitsi appelsiinituoremehu), murot, jäätelö, keksit jne. Ala kerää pakkausselosteita raivareitten jälkeen. Kotitekoiset herkut ei aiheuta. Voit toki kokeilla, että kaikki kaupan herkut pois, onko vaikutusta. Googleta tryptofaani

Varmasti ap:n lapsen käytöshäiriön taustalla on jokin isompi juttu: oli se sitten keskosuus tai jotain muuta. Tätä voi tutkia psykiatri tms. Eiköhän perheneuvolan kautta voida sinne ohjata ja sieltä eteenpäin. Toivottavasti joku lääkäri määrää myös esim. aivojen magneettikuvaan, niin saadaan aivokasvaimet tms. suljettua pois epäilystä.



Sinä ap voit vain tukea näitä lääkäreiden keinoja kotikonstein. Ruokavalio tosiaan pitää yksinkertaistaa, eli kaikki turha (mm. lisäaineet ja sokeri) pois.



Ja menkää joka päivä - tai aina kun voitte - luontoon! Käykää pitkillä kävelyillä vaikka kahdestaan. Viikonloppuisin ehditte pitemmillekin retkille. Otatte eväät mukaan. Luonnossa oleminen rauhoittaa monia sairauksia/käytöshäiriöitä. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Vaikuttaa monesti heti, mutta vaikutuksen näkee kunnolla viikkojen ja kuukausien kuluessa.



Lisäksi lapsen elämästä pitää poistaa kaikki mahdollinen stressi. Ei liikaa harrastuksia tai kavereita tai muuta hälinää. On oltava aikaa luonnossa ulkoilulle, kotona löhöämiselle, piirtelylle ja lukemiselle - tällaisille perusjutuille. Hyvä että lapsella on monta turvallista aikuista. Ehkä joku voisi olla iltapäivät lapsen kanssa ettei läpsi joudu olemaan yksin. Yksinäisyys voi stressata paljon vaikkei lapsi sitä edes itse ymmärrä.



Minun neuvoni ovat siit: yksinkertainen ruoka, luonto, stressittömyys.

Adhd lääkkeestä saisitte varmaan avun.

Pieni tarkkaavaisuusongelma on kytkössissä tunteiden säätelyyn ja adhd lääke auttaa.

Pyydä perheneuvolassa 1 kk lääkekokeilu.

Mulla 7v. poika jolla dysfasia, jota ei edes huomaa.

Paljon kavereita ja poika reilu kaveri.

Koulu menee hyvin. Pieniä kirjoitusvirheitä on.

Adhd lääke vei raivarit, mutta nyt lääke tauolla.

Aloitamme lääkkeen käytön joskus uudelleen, kun poika on vanhempi.

Poika ei raivoa, kuin kotona.

Raivarit rajuja, uhkailee ja raivareiden jälkeen ei taida edes muistaa raivareitansa, niin rajuja ne on.

Noi ohjeet on persiistä. Juuri noita ohjeita perheneuvola jakaa ja täysin toimimattomia.

Lapsi raivostuu vielä enemmän ja kunnon raivareissa lapsi ei pysty tuollaiseen toimintaan.

Ilman raivareita on reipas,iloinen,sosiaalinen, hauska ja seurallinen.

Kotona pimahtaa hetkessä ja ilman syytäkin.

2v. alkoi raivarit ja jatkuu edelleen.

Keskittymisongelmia ryhmässä, mutta pärjää silti.

Ei häiritse ketään, mutta vaipuu.

Add vaikea tutkia ja varsinkin tyttöjen osalta se on erittäin vaikeaa.

Poikaani tutkittu vaikka kuinka ja dg dysfasia ja näkyy vain pienellä osa-alueella.

Raivostuva lapsi voi olla erittäin onnellinen lapsi.

Mun lapsi ei ainakaan osaa kertoa mikä vaivaa tai miksi raivostuu.

Sanoo ettei tiedä mikä hänellä on. Ärsyyntyy omasta mielestään.

Kirjoitin tämän siksi, että auttaisi muita ymmärtämään.

ADHD on yleisin lastenpsykiatrinen ongelma, johon käytetään lääkehoitoa. Se ei ole niin lainkaan tehokasta eikä turvallista kuin lääketeollisuus ja lääkärit antavat ymmärtää. Kaikki ADHD-lääkkeet kiihottavat sydäntä ja verisuonia, mikä voi johtaa sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen ja jopa kuolemaan. Ritalin aiheuttaa geenimuutoksia ja mahdollisesti syöpäsairauden vaaraa. Strattera voi vaurioittaa maksa ja maha-suolikanavaa.



En syöttäisi ilman painavaa tietoa.

amerikkal. lääkäri ohjelmassa sanottin. ADHD:en voidaan pitkälti vaikutta sillä mitä suuhunsa pistää. Sanatarkasti en muista mutta ruokaan liittyi.



Ei sun noista lääkkeistä kannata varoittaa niillähän ei ole mitään muistia ei edes ravistettuna:) Sitäpaitsi ne on tieteellisesti tutkittu. Ellei sitten tuon lääkityksen jälkeen tarvita uusi lääkitys sille maksalle esim. Mut sittenhän se menee jo rahastuksen puolelle -ei herttinen sentään.



Huoli huolen perään ja sit vielä valelääkäri siellä saattaa sukkuloida oikeitten joukossa ja vain hoitajat osaavat epäilää jotain. KYLLÄ ON SURKEETA!!



Ap:lle kuitenkin jaksuja ja lapselle halit:)

soittanut jo piipaa-auton...



Meillä lapset ovat saaneet tuollaisia "kohtauksia n. 3-5 v. ikäisinä, eikä silloinkaan edes päivittäin...

Hänen mukaansa tuollainen käytös loppuu heti kun vanhempi lähtee pois paikalta, ulos esimerkiksi.



Kun paikalla ei ole ketään kenelle riehua, huono käytös loppuu. Tosin se voi alkaa uudestaan kun vanhempi tulee paikalle takaisin. Yleensä kuitenkin lapsi rauhoittuu.



Hänen mukaansa asia on siis näin, jos lapsella ei ole mitään sairautta taustalla aiheuttamassa käytöstä.

Olisitko kiltti ja avaisit asiaa hiukan enemmän? Koetin googlettaa, mutta en viisastunut. :/

Mulla itselläni on "traumalapsi", joka on jo toista vuotta terapiajonossa tuloksetta. Meidän perhe elää lapsen kanssa voimavarojensa äärirajoilla, jotain apua on jostain saatava! Ilmisesti siis mun on itse etsittävä joku terapeutti jostain, joka osaa lastani auttaa.

Auta sä mua tässä asiassa, jooko.

Onko sinulle puhuttu "traumalapsista"? Varhaislapsuudessa koetut kivut, esim. keskosuus ja myös kirjoitit jostain onnettomuudesta, voivat jäädä kehoon muistijälkinä, jotka oireilevat myöhemmin. Soman kokema kipu näkyy psyykessä. Ruusulassa Helsingissä on ainakin psykologi Riitta Sarpaniemi, joka on erikoistunut aiheeseen. Äitinä sinun ei tarvitse olla tehnyt mitään väärää, vaan tunne-elämän häiriö voi olla seurausta ihan pienenä koetuista jutuista. Googleta, en ole ammattilainen joten en osaa kirjoittaa tämän paremmin.

tärkeimpiä ja joskus myös traumatisoivimpia. Koska lapsi ei vielä osaa puhua eikä ajatella kielellisesti, kaikki kokemukset jäävät implisiittiseen kehon muistiin, ja jos kokemukset ovat olleet kovin stimuloivia, kuten esim, negatiiviset fyysiset tai psyykkiset kipukokemukset ovat, jäävät ne vaikuttamaan kehon muistiin. Koska niitä ei voi sanallistaa eikä niille ole voinut rakentaa lapsena merkitystä, ei niitä voi myöskään mitenkään säädellä ja ne voivat myöhemmin yht´äkkiä "leikata päälle" ja viedä lapsen joko paniikki- tai raivokohtaukseen.



Ensimmäisten vuosien kokemukset ovat todella merkityksellisiä, sillä ne muovaavat ratkaisevalla tavalla aivojen toimintaa ja vaikuttavat siten mm. lapsen aggression hallintaan. Ihan samalla tavalla masentuneiden äitien vauvoilla - vaikka äiti siis paranisikin masennuksesta - aivojen toiminnalliset muutokset jäävät useiksi vuosiksi "voimaan".

Lapsella saattaa olla tunne-elämän säätelyn ongelmia. Tai jotain muuta. Ei tuo normaalilta kuulosta. Koulusta tuskin saa apua kun koulu menee hyvin. Perheneuvola on myös yksi osoite, lapsi pääsee siellä psykologin arvioon ja tarvittaessa psykiatrille.

tosin meillä poika. Tänään juuri mietin kulunutta syksyä, ja tuntuu, että meillä kohtaukset on vähentyneet... että ehkä se siitä, kun itse vain jaksaa olla vahva vanhempi...

Meillä on suunnilleen samanikäinen lapsi jossa on paljon samantapaisia piirteitä. Hän on herkkä, tunteellinen, älykäs, pärjää hyvin koulussa, harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Koulusta tulee aina pelkkää kiitosta. Kielellisesti lahjakas.



Ja kotona tulee aina aivan kamalia raivareita.



Meille on ollut avuksi se, että kaikista tulevista muutoksista puhutaan reilusti etukäteen. Päivärytmi on suht samanlainen ja ennakoitavissa. Iltapuuhat sujuvat aina samalla tavalla. Pidämme huolen terveellisestä ruokavaliosta, ei paljon sokereita eikä lisäaineita. Säännöllinen ruokarytmi. Ei liikaa ohjelmaa, harrastuksia ym. Paljon aikaa olla ja palautua koulusta ym. Liikuntaa ja ulkoilua ehdottomasti joka päivä.



Itse kyllä tulkitsen niin että kun lapsi tsemppaa koko päivän koulussa ym. niin tultuaan kotiin turvalliseen paikkaan turvallisen perheen luo se kaikki tulee ulos.



En kyllä pysy itsekään aina rauhallisena kun ne raivarit kuluttaa niin paljon voimia, mutta jos pysyttelen rauhallisena, en mene asiaan mukaan ja puhun mahdollisimman vähän niin ne menevät ehkä vähän nopeammin ohi. Tai ainakaan ei tule sanottua mitään sellaista mitä itse katuu jälkikäteen.



Me otetaan pois etuuksia ja laitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Etuudet pitää ansaita takaisin. Ja muistetaan kehua lasta silloin kun kaikki menee hyvin ja antaa paljon positiivista huomiota.



Mitään mattoon käärimisiä tai suihkuun vaatteet päällä laittamisia en suosittelisi. Ne ovat minusta väkivaltaa. Entäs sitten kun lapsi on parin vuoden päästä äitiä 20 cm pidempi ja parikymmentä kiloa painavampi ja käärii äidin mattoon ja vie suihkuun???



Meillä on perheessä muitakin lapsia, jotka ei saa samanlaisia raivareita, ihan vaan normaaliraivareita. Joten mielestäni kyseessä on temperamentti. Toiset vaan ovat nopeammin tulistuvia tai tunne elämän säätely on vaikeampaa. Olen itsekin välillä miettinyt pitkäisikö lapselle hankkia apua, mutten oikein tiedä mistä. Niinpä luen kiinnostuksella näitäkin vastauksia.



Meille on astmalääkityksestä sanottu, että se voi lisätä agressiivista käytöstä. Ehkä tästä kannattaa puhua allergialääkärin kanssa.



Vaikutat ihanalta äidiltä kun haluat etsiä lapsellesi apua! Muista pitää huoli omasta jaksamisesta, unesta, liikunnasta, syömisestä ja vapaa ajasta. Silloin jaksat paremmin auttaa lastasi. Hän tarvitsee sinua vielä pitkään.

jo edesmenneessä katajanokan tutkintavankilassa ja siellä tollaset psykoottiset kohtaukset oli ihan jokapäiväistä, ainoa ero et ne oli aikuisia.

Lapsuusiän skitsofrenia laukee usein 7-9 vuotiailla tytöillä joten tämä lapsi on alusta asti väärin diagnosoitu ja hoidettu.

Hyvä puoli on se et oikein lääkittynä kohtaukset saa hallintaan jopa niin et lapsesta kasvaa hyvin toimiva aikuinen.Ilman hoitoa tytölle käy niinkuin AP jo aloituksessaan mainitsi,laitoksesta vankilaan ja/tai toisinpäin.

tuo ei ole enää ns. normaalia. Lapsi tarvitsee apua.

Voisiko lapsellasi olla epävakaa persoonallisuus? Minä ainakin käyttäisin psykiatrilla, ihan vaikka varuilta. Tai lähinnä ehkä sinun pitäisi käydä siellä ensin kertomassa tilanteesta ilman lastasi.

lapsilla ei voi olla persoonallisuushäiriöitä, koska ovat vielä kypsymättömiä. Persoonallisuushäiriö diagnooseja ei tehdä aina nuorille aikuisillekaan...

En tiedä toimiiko enää noin vanhalla.



Kiukkukohtauksen alkaessa todetaan, että nyt se kiukku tuli ja sitten yhdessä etsitään ja nujerretaan se. Siis konkreettisesti lapsen kanssa hypitään kiukun päällä tai viedään se roskiin ja kiukun karatessa roskiksesta otetaan se kiinni jne. Eli kiukku käännetään leikin puolelle ja yhdessä taistellaan sitä vastaan. Ja kun kiukku menee ohi vaikka nauramiseen sen johdosta, että äiti nujersi sen kärpäslätkällä, niin aikuinen toetaa, että hyvä että siitä KIUKUSTA päästiin. Tällöin lapsi ei saa negatiivista palautetta asiasta, jota ei itse kykene hallitsemaan.

oikeasti kukaan laps ei ole psykoottinen tai autisti siksi etta se huutaa kotona. ketaan ei myoskaan diagnisoida nettipalstalla.



toivon etta ihmiset antais konkreettisia selviytymiskeinoja ja toimi-nain-ohjeita puoskaridiagnosien sijaan.

siitä voi sitten alkaa kelata auki vaihtoehtoja. Voi toki kurjimmillaan olla vaikka kasvain avoissa, mutta tod.näk. psykologinen syy.