9 vuotias on sekaisin kuin seinäkello - alkaa voimat loppumaan!

En ole lukenut koko ketjua, joten olen pahoillani, jos toistelen jotain, jonka olet jo ap todennut huonoksi.



Mutta kun itselläni on raivareita saava asperger-poika, niin tässä pari konstia, joita olen hänen kanssaan kokeillut raivareissa ja jotka ovat toimineet:



1) Pyri keskeyttämään se kilari heti alkuunsa jollakin yllättävällä. Pamauta vaikka täysillä kättä pöytään tai karjaise HÖH! Yllättävä ääni ja reaktio toi hämmentää hetkeksi lapsen ja silloin voit sanoa rauhallisesti: mitä jos sanoisit sanoin, mitä ajattelet juuri nyt?



2) Kannattaa yrittää aina tarjota kiukkukohtaukselle jokin SALLITTU purkautumisväylä. Ei voi kieltää tarjoamatta tilalle jotain sallittua vaihtoehtoa! Eli vaikka että on ok olla pettynyt ja vihainen ja sitä saa purkaa retuuttamalla äitiä kädestä, mutta ei saa hakata äitiä tai itseään. Näistä kannattaa sopia lapsen kanssa silloin, kun hän on rauhallinen: kerrot, että olet huolissasi siitä, että lapsi vahingoittaa itseään tai muita ja siksi voisitte sopia siitä, mitä saa tehdä, kun keittää yli.



3) Pyri ennakoimaan tilanteet, joissa lapsi saa kilarit. Ei pidä tietenkään antaa lapselle periksi "kaikkea", jotta ei tulisi pettymyksiä ja raivareita, mutta kannattaako asioita myöskään jyrkästi kieltää ihan vaan periaatteen vuoksi? Esimerkki (ihan hatusta): lapsi haluaa pelata koko illan tietsikalla. Sovit hänen kanssaan, että kone menee kiinni tunnin pelin jälkeen ja jos lapsi siinä pysyy, hän pääsee viikon päästä elokuviin. Sen sijaan, että kieltelet ja komentelet häntä sanallisesti, panet munakellon siihen lapsen näkyville tunniksi ja kun se kilahtaa, tarkistat, onko kone kiinni. Jos ei ole, ei tule siltä päivältä ruksia kalenteriin ja leffareissu lykkääntyy. Sammutat koneen itse ihan rauhallisesti ja siedät sitä seuraavat kilarit - seuraavana päivänä lapsi todennäköisesti sammuttaa koneen jo itse, koska tietää, että se menee kiinni joka tapauksessa ja jos sen sammuttaa itse, pääsee seitsemän ruksin päästä leffaan.



4) Rutiinit ja ennakointi auttavat hurjasti. Sääntöjä kannattaa pitää vähän, mutta selkeitä. Jos lapsi tietää, että nukkumaan mennään aina kello yhdeksän ja sitä ennen syödään iltapala kello 8.30, harjataan hampaat ja lueskellaan heti, se auttaa.



Tässä vaatimattomia konsteja, joista on meille ollut apua. Tiedä sitten, onko niistä mikään sinulle uusi tai onko niistä sinulle hyötyä. Toivon todella paljon voimia ja muistutan, että lapsesta on sinulle myös paljon iloa ja hän on sinulle rakas - koeta pitää ne mielessä huonoinakin hetkinä ja kehua lasta aina, kun suinkin mahdollista. "Ongelmapuhe" eli lapsen puutteisiin keskittyminen vain lisää ongelmia!



PS: jos perheneuvolasta ei ole teille ollut hyötyä, olisiko neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta? Sitä saa esim. täällä pk-seudulla Neuromentalista.



-as-lapsen surullinen äiti-

saattaa tyynnyttää kiukun

mulle tuli nimittäin noista "kohtauksista" mieleen temporaaliepilepsia...



Joka tapauksessa lasta olis syytä tutkia hiukan tarkemmin, eli myös elimellinen puoli olisi syytä selvittää. Eli kaikki ADHD/autistmi/allergia/kehitysvamma/neurologiset sairaudet.



Raivareita ja raivareita on niin monenlaisia ja voi olla vaikea erottaa mikä niistä on persoonasta ja psykologiasta lähtöisin ja mikä taas on elimelliseltä pohjalta tulevaa.

ja siinä sanotaan, että lapsi makaa nyt sängyssään mutt anukkumaanmenoaika meni yli tunnilla ohi.



Yhdeksänvuotiaan lapsen nukkumaanmenoaika on siis noin puoi kahdeksalta?



Ei ihme että se raivoaa, varsinkin jos muutkin säännöt on teillä yhtä älykkäitä ja ikätasoisia.



Mustakin se kasvatusneuvola olisi hyvä, mutta ehkä mä en ihan ensimmäisenä kuitenkaan alkaisi sedatiivejä, risperdalia tai vastaavia, en myöskään adhd-lääkkeitä. Musta ap:n kannattaisi ihan rehellisesti miettiä, kasvattaako hän lastaan ihan oikein...

Huutaa aivan silmittömästi hermostuessaan kuin palosireeni. Käy käsiksi, lyö, hakkaa, kiermurtelee lattialla, raivoaa, yrittää hajottaa paikkoja ja kun hänelle antaa rangaistuksen siitä, haluaa kuolla, tappaa itsensä, kadota, hakkaa päätänsä ja kuristaa itseään. Muuten aika kiltti tyttö, joka on reipas, koulu menee hyvin ja paljon kavereita. Voimat loppuu ja tulen hulluksi. Tänään oli kanssani toipilaana kotona. On siis jo terve. Päivällä sai kaksi kohtausta. Molemmat yli tunnin, nyt raivosi nukkumaan mennessään puolitoistatuntia ja nyt makaa aivan puhki sängyssään. Nukkuma-aika meni melkein tunnilla yli. Tulen hulluksi ja pelkään, että lähtee parin vuoden kuluttua laitokseen, koska en pärjää enää. APUA!

Minulla myös samanikäinen tyttö, joka kotona tekee kaiken kiukkuamisensa, koulussa ja kavereiden kanssa sopuisa, kiltti, tunnollinen. Kotona : ei siivoa, ei pysy aikatauluissa, ei huolehdi tavaroista jne. Tästä kun laittaa puun ja kuoren väliin niin seuraus on raivari. Huutoa, paiskomista, tuittuilua, nimittelyä. Siskoaan myös tönii / repii riitatilanteissa.

Monessa vastauksessa näkyy jollakin tasolla pelit. Meillä pelaamisen estäminen kokonaan rauhoittaa lapsen. Eli tietokone kokonaan pois, samoin pelikoneet.

Sitten lapsi nurkuaa tekemistä, ja keksit sitä hänelle (yhteistä). Olen lähes satavarma että raivareita tulee vähemmän.

Voi olla kanssa kytevä zombietartunta, ja siitä tulee noita hallitsemattomia rage-kohtauksia. Eli kaikille kotiin haulikko, moottorisaha, ja piikkilangalla päällystetty pesismaila siltä varalta että lapsesi aloittaa uuden zombieepidemian!

Koulussa menee hyvin, on lahjakas mutta saa kotona vastaavia raivokohtauksia.

Tuo keskosuus on se mihin juutuin kirjoituksessasi.

Meidänkin tyttö syntyi keskosena, syynä raskausmyrkytys. Tuolloin keskolassa todettiin lapsen huutaessa täyttä kurkkua (vaikka oli alle 2-kiloinen) että nämä lapset ovat usein temperamenttisempia. Raskausajan lopun stressi jotenkin ohjelmoi lapsen syntymään "epävakaaseen ympäristöön", jossa tietynlainen äärimmäinen reagointi on tarpeen.

lapsella on toki useita traumoja, jotka johtuvat mm. keskosuudesta, hitaasti kehittyneestä äitisuhteesta useiden sairaalahoitojen takia ja yhdestä vakavasta onnettomuudesta. Tiedä häntä..

ap

puuskien jälkeen halattiin ja syliteltii, kerroin rakastavani häntä jne, kun olo jo rauhallisempi, kerroin, miten toivon hänen ensi kerralla toimivan, kun hihansa palaa kohtuuttomasti. Eli annoin työkaluja tuomitsemisen tilalle. Viimeisen puolen vuoden ajan nämä puuskat ovat hillitympiä, kestoltaan lyhyempiä jne jne...

neurologisia juttuja täällä on epäilty muitakin. Aspergeriin voi liittyä hillitsemättömiä raivokohtauksia.



Ehdottaisin yksityiselle neurologille menoa, aspergereihin perehtyneelle. Se ei maksa kuin yhden lääkärikäynnin verran ja jos lääkäri lähettää jatkotutkimuksiin, ne on kunnallisella puolella.



Tuo toimi ainakin meillä, päästiin tosi nopeasti tutkimuksiin kun lähetteen antajana oli tunnettu asiantuntija.



Eihän aspergeria voi "parantaa" mutta kun raivareille löytyy syy, niihin on jo helpompi suhtautua ja niitä on helpompi käsitellä. Ja saada myös lääkitystä.

poika (nyt 9v). Tosin hän ei enää saa raivareita kovinkaan usein. Astma on myös ja olen huomannut, että jos lääkitys jäänyt huonommalle hoidolle, on raivareiden mahdollisuus isompi. Lisäksi itse raivaritilanteessa varmasti ahdistaa entistä enemmän. Kiinnittäisin siis huomioita lääkitykseen, säännölliseeen ruokailuun ja kunnon yöuniin (meillä ainakin väsymys pahentaa tilannetta). Ja ihmettelijöille: kyllä, tutkittu on kovast, muttei mitään "vikaa" ole löytynyt.

missään tapauksessa pelkkä neurologi (tai psykiatri) ei ole oikea lääkäri vaan neuropsykiatri, joka siis ottaa huomioon sekä aivojen toiminnan että mielen.

En huomannut sanoa, mutta meilläkin keskonen (2002). Jos haluat jutella privatisti, niin laita mailiosoitteesi

Huutaa aivan silmittömästi hermostuessaan kuin palosireeni. Käy käsiksi, lyö, hakkaa, kiermurtelee lattialla, raivoaa, yrittää hajottaa paikkoja ja kun hänelle antaa rangaistuksen siitä, haluaa kuolla, tappaa itsensä, kadota, hakkaa päätänsä ja kuristaa itseään. Muuten aika kiltti tyttö, joka on reipas, koulu menee hyvin ja paljon kavereita. Voimat loppuu ja tulen hulluksi. Tänään oli kanssani toipilaana kotona. On siis jo terve. Päivällä sai kaksi kohtausta. Molemmat yli tunnin, nyt raivosi nukkumaan mennessään puolitoistatuntia ja nyt makaa aivan puhki sängyssään. Nukkuma-aika meni melkein tunnilla yli. Tulen hulluksi ja pelkään, että lähtee parin vuoden kuluttua laitokseen, koska en pärjää enää. APUA!

teillä on todellakin pahasti pielessä jokin !!!

normaali 9v ei todellakaan käyttäydy KOSKAAN noin !!!

VÄLITTÖMÄSTI VARAAT JANA PSYKIATRILLE, lapsellesi siis

ja samaalla itsellesi

AIKA PERHENEUVOLAAN MYÖS !!

Tilannetta ei varmasti helpota se että naapureilta ei löydy ymmärrystä.



Mutta häätöä ei saa vaikka naapuri työntäisi tuhat lappua postiluukustasi.



Ja häätöä ei saa siitä ensimmäisestä virallisesta taloyhtiön hallituksen terveisestäkään. Varoituksia tulee useampi.



Ja epäilenpä vahvasti että edesvastuuttoman lapsen aiheuttama häiriö ei missään tapauksessa voi olla häädön syy. Taloyhtiöstä tietysti riippuu ollaanko siellä valmiita keksimään tekosyitä. Jos ollaan, viimeistään oikeusaputoimisto auttaa.

joten tuskin se nyt aspergeria on, vaikka raivarit siinäkin tuppaavat olemaan spektakuläärisiä.



Ja ap kertoo, että ovat käyneet jo kolme vuotta perheneuvolassa saamatta konkreettisia neuvoja.



Sen vuoksi suosittelen tosiaan, että vaihdetaan kohdetta, josta apua haetaan. Missäpäin ap asuu? Neuropsykiatrinen tai lastenpsykiatrinen kuntoutus voisi tuoda avun. Myös käytännönläheinen ja selkeästi määritelteyihin ongelmiin keskittyvä coaching-terapia voisi auttaa.



-44, as-lapsen surullinen äiti-

Lääkkeistä. En aio pitää lastani koekaniinina ja käydä hakemassa lapselle kolmea eri lääkettä, jotta pääsisin kotitestailemaan. Psykologimme tulevat konsultoimaan psykiatria, joten jos hän ehdottaa- fine. Kaikki keinot on kalliita, mutta miksikään lisäravinteiden tai lääkkeiden koekaniiniksi en aio lastani altistaa. Ehkä sitten, jos mikään muu ei auta. Allergia- ja astmalääkäriä aion konsultoida.



PSTD – on ihan mahdollista, että lapselle on jäänyt useampiakin traumoja. Lapsella on epäilty epilepsiaa, sydämen vajaatoimintaa, kehitysvammaisuutta, downin syndroomaa ja hänellä on ollut useita sairaalajaksoja, sekä olemme ajaneet yhden todella pelottavan kolarin. Lapsen alku on ollut vähintään takkuinen ja olen useampaan otteeseen meinannut menettää hänet. Äitisuhteen kehittyminen ei ollut ihan yksinkertaista.



Suihku – testataan. Lapsi vaan tykkää enemmän kylvyistä ja jää sinne mielellään asumaan, joten se ei pikavaihtoehtona meillä oikein toimi.



Ehkäisystä ja panopuuna olemisesta. Hohhoijaa. Jollain taitaa olla turhautumia ja pahaa mieltä. Kodissani ei ole koskaan ravannut miehiä ja lapsen saaminen on parasta mitä minulle on tapahtunut kaikessa rasittavuudessaankin. Kaikki yh:t eivät jaa tavaraansa ja joillakin yksinhuoltajille on tukiverkot, joten jos joskus on pitänyt päästä jakamaan, sen on voinut tehdä lapselta salassa. Käyn ulkona kerran, pari kertaa kuussa, koska lapsella on monta yökyläily ystävää, jotka vuorotellen pääsevät meille. Miehiä meillä käy usein, koska paras ystäväni on mies, veljeni ja isäni ravaavat myös. Ai kauheeta! Sitäköhän se sitten onkin?



Koiralle lapsi on allerginen, joten koiraa ei voi käyttää terapiaeläimenä, ratsastuskin on ihan off-limits. Enkä pidä siitä ajatuksesta, että lapsi joutuu iltapäivät usein viettämään koiranpennun kanssa, eikä ystävien kanssa. Sitä on nähty tarpeeksi, että lapsi joutuu suoraan koulusta kotiin koiranpentua pissittämään ja joutuu liikaa hoitamaan koiraa.



Psykologinen vyöhyketerapia – sitä voisi testata kyllä. Mistä sitä saa?



Vikaa äidissä. On varmaan sitäkin. Olen ihan tavallinen riittävän hyvä äiti ja varmasti huonokin äiti, mutta olen sentään tajunnut hakea apua perheneuvolasta juuri siksi, että jos teen jotain ihan päin persettä, joku siitä voisi minulle sanoa. Narsisti? En usko kuitenkaan.



Kahdeksalta alkaa iltatoimet, koska yhdeksään mennessä lapsen pitää nukkua. Katsokaans, kun kaikissa perheissä iltatoimet eivät ole mikään läpihuutojuttu. Meillä osa illoista menee hyvin, osa ihan perseelleen ja lapsi haluaa lukea aina ennen kuin nukahtaa. Sitä en aio koskaan kieltää. Yleensä lapsi menee sänkyyn puoli yhdeksän ja lukee sen puolisen tuntia.



Joku kirjoitti, että raskausajan lopun stressi jotenkin ohjelmoi lapsen syntymään "epävakaaseen ympäristöön", jossa tietynlainen äärimmäinen reagointi on tarpeen. Raskauteni meni enimmäkseen stressin ja kauhun merkeissä, kuten myös koko ensimmäinen vuosi, joten tässä on ihan varmasti perää paljonkin.



Tapasin juuri lapsen opettajan ja sanoi, että lapsi on reipas, ahkera, todella hyvä koulussa, keskittyy hyvin, on ystäviä, mutta joskus on herkkä ja itkee koulussa.



Kiitollisena hyvistä ja melkein hyvistä ehdotuksista. Vastaanotan niitä mielelläni myös lisää...



ap

Käytöshäiriöiden taustalla voi olla ruokavalio.



Viljat pois, margariinin tilalle voita, rasvattoman maidon tilalle rasvaista luomumaitoa (ei homogenoitu), rypsiöljyn tilalle oliiviöljyä, proteiinia joka aterialla (munaa, lihaa, papuja), runsaasti kasviksia, karkit pois, limsat pois, sokeristen mehujen sijaan pakastemarjoja tai hedelmä.



Ihminen on kokonaisuus. Ruokavaliolla ON merkitystä!

kannata hankkia jollain Antti Heikkilän huuhaalla. No huh huh. Riittää, että syö terveellisesti, eikä mitään voimässytystä.



Suosittelen yksityistä psykiatria. Ei maksa paljoa, ja voi olla joka pennin arvoista.



t. lääkäri

Voi ei aiheuta sydänkohtauksia. Liiallinen Omega-6 rasvahappojen saanti aiheuttaa elimistössä tulehdusta, joka on myös sydänkohtausten taustalla.

Kun netistä voi nykyään kaivaa kaikkea puolesta ja vastaan, mutta ei ole kapasiteettia analysoida tuloksia.



http://www.pronutritionist.net/ylvas-ranskalainen-lyon-heart-study-kyll…



t. valelääkäri