9 vuotias on sekaisin kuin seinäkello - alkaa voimat loppumaan!

http://elamanleipa.blogit.fi/adhd-oireita-voi-lievittaa-ruokavaliolla/

tsemppiä sulle. Sitä minäkin kyllä kovasti ihmettelen, ettet ole (käsittääkseni) käyttänyt lasta psykiatrilla, vaikka hänellä selvästi on mielenterveyden häiriö.

Niin silloin siellä kotona on jotain miksi lapsi on vaikea.

Uskaltaisin väittää että sinulla on tässä oma kortesi keossa.



Jos lapsella on ADHD taio autismi niin miksi ihmeessä lapsi olisi normaali muualla kuin kotona?



Omia virheitä on usein vaikeinta tunnistaa. Syy on varmasti sinussa ja tavassasi kommunikoida lapsesi kanssa.

ADHD:ta olen alkanut epäilemään koko ajan enemmän ja enemmän, paitsi että lapsi on hyvä koulussa ja ihmissuhteissa. ap

Moi! Viepä lapsi hyvälle neurologille ja pyydä päästä tutkimuksiin. Saattaa auttaa asiaa.

Jos lapsi on älykäs, niin ongelmia koulussa ei välttämättä ilmenekään. Olen itse adhd-aikuinen ja luovin läpi peruskoulun sekä lukion ihan hyvällä menestyksellä hoksottimieni ansiosta, vaikkei keskittymiskyky pänttäämiseen riittänytkään. Kavereita minulla on ollut aina. Adhd-ihminen voi häiriöstään johtuen olla joko sosiaalisesti sokea tai erittäin empaattinen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tuntuu, että aistin liiankin hyvin ihmisten tunnetiloja ja henkilöiden välisiä jännitteitä, mikä on välillä rasittavaa.

Raivarit voivat johtua impulsiivisuudesta. Tyttö reagoi, ennen kuin ehtii sen kummemmin miettiä syitä ja seurauksia... Minua auttoi lääkitys, mutta lapsille on varmasti tarjolla myös jonkinlaista terapiaa, joka voisi auttaa.

Tarkkaavaisuus ja tunteiden säätely on samassa aivolohkossa.

Mikäli lievääkin vikaa, niin silloin näkyy kummassakin.

Siihen auttaa adhd lääke, ei mikään muu.

Toinen on ikä.

Tunteiden säätely paranee, kun lapsi vanhenee.

Meillä auttoi adhd lääke, mutta poika nukkui huonosti, niin lopetettiin se.

Sai illalla kuitenkin kilareita, kun lääkkeen vaikutus loppui.

Lapsellani ei siis ole adhd.

en epäile sitä laisinkaan. Mutta uskon myös, että olen ainoa aikuinen maailmassa, jolle voi rähjätä. Ainoa ihminen, jolle voi näyttää pahan olen ja päästää raivot pihalle. Lapsi ikäänkuin maailman paineet raivoaa väsyneenä eteiseen, kun on loppupäivän tsempannut ja harrastanut ja opiskellut.



Noihin voi ja ruokavaliojuttuihin uskon siinä mielessä, että olen ehdottomasti virallisterveellisillä linjoilla ja syömme terveellisesti. Mihinkään uskomusjuttuihin en lähde, ennenkuin niiden pitkäaikaisvaikutukset tiedetään.



Maailmassa on niin paljon herkkua ja karkkia, että on aika vaikeaa kieltää ne lapselta kodin ulkopuolella.



Mielenkiintoista silti ja tulen lukemaan jutut huolellisesti.



ap

Monet adhd, add ja asperger lapset pystyvät pidättäytymään koulussa ja raivoaminen alkaa vasta kotona.

Tämä tieto tarkistettu adhd liitosta.

Vai suututko sinä työpaikallasi?

Tämän kysymyksen esitti minulle minulle 7v. poikani ja lievää keskittymisongelmaa on, mutta ei adhd.

Sun kaltaset ihmiset vituttaa. Aina syyllistämässä.

T.18

LOPETA! Kai luit että äiti on jättänyt astma-lääkkeen otonkin lapsen omalle kontolle (kyllähän nyt kolmasluokkaisen täytyy osata...). Jos itsenäinen osaaminen on perheessä tuolla tasolla, en yhtään ihmettele että lapsella mene ekuppi nurin, kun paikalla vihdoin on joku aikuinen. ja joo, itselläkin on kolmasluokkalainen perheessä ja vielä pienemiäkin hoidettavia ja päivätyö, ja kyllä minä otan vielä vastuuni tuon LAPSEN mm. lääkityksestä.

Annappa neuvosi. Lähdemme aamulla yhdessä kahdeksalta töihin ja kouluun. Tapaan lapsen seuraavan kerran neljän jälkeen. Menenkö kouluun antamaan lapselle sen astmalääkkeen?



Aamulla ja illalla ja neljän aikaan otamme lääkkeen, muina aikoina lapsi unohtelee, vaikka ip soitan ja käsken ottamaan lääkkeensä? Että täällä aina oletetaan asioita, jotka eivät pidä paikkansa. On totta, että en huolehdi lääkkeistä niinä kahdeksana tuntina, jonka joudun olemaan töissä. Olen varmaan sitten ihan huono äiti, mutta en voi lähteä antamaan lääkettä välitunnilla enkä koulun jälkeen.





ap

Tapasin juuri lapsen opettajan ja sanoi, että lapsi on reipas, ahkera, todella hyvä koulussa, keskittyy hyvin, on ystäviä, mutta joskus on herkkä ja itkee koulussa.

Pistipä vielä silmään kohta "keskittyy hyvin". Itse vaikutin varmaan koko kouluajan siltä, että keskityn hyvin, koska istuin paikoillani ja pysyin opetuksessa kärryillä. Tosiasiassa ajatukset seikkailivat ihan muualla kuin opetettavassa asiassa, mielikuvitus laukkasi ja piirtelin vihot täyteen omia juttujani. Yläasteella keskityin ylläpitämään sosiaalista elämääni kirjoittelemalla viestilappuja kavereille - ja siis pärjäsin silti koulussa ja näytin varmaan todella ahkeralta, kun raapustin vihkoon koko ajan jotain! Omiin ajatuksiin vaipuminen on hyvin yleistä adhd/add-tytöillä.

Terkuin se adhd-aikuinen ;)

Mikä ihme siinä on ettei voi ajatella omaa toimintaansa?

Tämä on keskustelupalsta ja täällä saa sanoa että lapsen reagoiminen vaan kotona VOI johtua siitä että äiti nyt on liian tiukka tai ei tajua mitä lapsi tarttee.



Siinä missä ADHD myöskin eräillä säteilee ihan joka paikassa tapahtuvaan häiriköintiin. Tai sitten se lapsi voi olla huonosti koulutettu. Yhtälaisia mahdollisuuksia molemmat! Ilman että tässä ketään TUOMITAAN.. Hyvää päivää, en ole teitä koskaan varmaan edes tavannut.



66

Hei,

paljon olet jo kaikkea kokeillut. Monen erityislapsen ja -nuoren elämää seuranneena haluaisin ajatella niin, että tärkeää on se että itse vanhempana jaksat. Aina ei lapsen elämään löydy selkeää ratkaisua, ei selkeää syytä käytökselle, ei nopeaa keinoa sen muuttamiseen.

Silloin on olennaista, että kaiken avunhakemisen keskellä muistat koko ajan pitää hyvää huolta itsestäsi! Lapsi tarvitsee sinua aina, ja vaikka ratkaisuja ei nopeasti löytyisikään (mitä tietenkin sydämestäni toivon!), on tärkeää että jaksatte molemmat jotenkin kahlata läpi näiden raskaidenkin päivien, viikkojen, kuukausien. Jos vaan pystyt, hae ihmeessä vertaistukea niiltä, joilla samanlainen tilanne. Et todellakaan ole yksin!

Tapasin juuri lapsen opettajan ja sanoi, että lapsi on reipas, ahkera, todella hyvä koulussa, keskittyy hyvin, on ystäviä, mutta joskus on herkkä ja itkee koulussa.

Pistipä vielä silmään kohta "keskittyy hyvin". Itse vaikutin varmaan koko kouluajan siltä, että keskityn hyvin, koska istuin paikoillani ja pysyin opetuksessa kärryillä. Tosiasiassa ajatukset seikkailivat ihan muualla kuin opetettavassa asiassa, mielikuvitus laukkasi ja piirtelin vihot täyteen omia juttujani. Yläasteella keskityin ylläpitämään sosiaalista elämääni kirjoittelemalla viestilappuja kavereille - ja siis pärjäsin silti koulussa ja näytin varmaan todella ahkeralta, kun raapustin vihkoon koko ajan jotain! Omiin ajatuksiin vaipuminen on hyvin yleistä adhd/add-tytöillä. Terkuin se adhd-aikuinen ;)

Ap sanoo, että sen lisäksi, että lapsi keskittyy, hän pärjää "todella, todella hyvin" koulussa. Joten ei hänellä ole adhd, ei sitten millään vaikka kuinka yrität sitä tässä vääntää.

Muistaako lapsi kohtauksista mitään jälkeenpäin?



Mielenkiinnosta kysyn, koska tuo kuulostaa samalta kuin oman lapseni kauhukohtaukset. Omalla lapsellani kauhukohtaukset liittyvät väsymykseen jollain lailla. Saattavat tulla milloin hyvänsä kun on väsynyt tai herää kesken unien.



Minulle on väitetty ettei lapsi muista kohtauksista mitään jälkeenpäin, mutta lapsemme ei vielä osaa puhua, joten ei itse osaa kertoa mitä muistaa ja mitä ei muista.



Kauhukohtauksen aikana lapseen ei saa minkäänlaista kontaktia. Meno on päätöntä. Kiipeilee korkeille paikoille ja yrittää syöksyä pää edellä maahan. Rimpuilee, lyö, puree, potkii sylissä ollessaan.



En myöskään ole saanut neuvolasta mitään konkreettista neuvoa mitä voimme tehdä kohtauksen aikana. Sylissä väkisin pitäminen on hankalaa ja pelkään että jos lapsi jotain muistaakin, hän alkaa hiljalleen vihata sylissä oloa. Itseasiassa tähän viittaavia merkkejä olen huomannut jo.



Kerroin kauhukohtauksista joskus omalle työterveyslääkärilleni ja hän sanoi että joskus lapsen ulos vieminen auttaa kohtauksen aikana. Vielä jos on pikkuisen pakkasta, niin se virkistää vain. Kerrostalossa tämä tarkoittaa sitä että lapsi huutaa sylissäni partsilla. Naapurit eivät vielä ole kehdanneet valittaa, mutta jos valitus tulee, aion laittaa rappuun lapun jossa kerron miksi lapsi huutaa.



Lääkäri sanoi myös että jos lapsi alkaa kouristella kohtauksen aikana, tarkoittaa se silloin sitä ettei lapsen aivot saa happea ja silloin paras konsti on pidellä lasta ylösalaisin, jolloin veri pääsee virtaamaan paremmin aivoihin.



Ollaan nyt pari kertaa kokeiltu tuota parvekkeelle viemistä ja ei se kohtausta samantien vie pois, mutta omasta mielestäni kyllä nopeuttaa kohtauksesta tokenemista.

Hoitavaa lääkettä otetaan aamuin illoin ja siitä pystyt huolehtimaan. Sitä tarvittaessa lisätään, jos avaavaa tarvitaan jatkuvasti. Teidän astmanhoitonne vaikuttaa olevah ihan retuperällä. Ei silti, että en kyllä usko sen olevan tässä tilanteess amitenkään ratkaiseva.



Voimia. Nimim. Kokemusta on.

tunteensa. Eikä se että kotona olisi jotain pahaa.

Ei munkaan lapset yleensä kiukuttele muualla kuin kotona. Sellaisille ihmisille uskaltaa kiukutella, joita rakastaa ja joihin luottaa.

Niin silloin siellä kotona on jotain miksi lapsi on vaikea.

Uskaltaisin väittää että sinulla on tässä oma kortesi keossa.

Jos lapsella on ADHD taio autismi niin miksi ihmeessä lapsi olisi normaali muualla kuin kotona?

Omia virheitä on usein vaikeinta tunnistaa. Syy on varmasti sinussa ja tavassasi kommunikoida lapsesi kanssa.

Välittömästi kun astmalääkitystä on jatkettu ilmeisesti riittävän kauan ja lapsi ottaa allergialääkkeen päivittäin - raivoakin riittää, mutta ihan järkyttävät sekoilut, itsetuhoisuus ja hirveät ahdistuskohtaukset jäi siihen. Arvatkaa onko elämämme muuttunut! Kiitos monelle allergiakommentoijalle!!! Meillä isoin vika oli ilmeisesti siinä. ap

Onko selvillä mille lapsi on allerginen ? Jos ei niin kannattaa nähdä vaivaa ja koettaa selvittää pahimmat.

Meillä elämä on kanssa 8 vuotiaan kanssa tosi leppoista silloin kun ruokavalio on kunnossa jne. Sitten taas jos syö sopimatonta ruokaa ja vielä jännittää jotain (esim koulun joulujuhlaa) on elämä yhtä huutoa ja raivoa. Ollaan selvitetty pahimmat allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet (osa näkyi ihan tavis testeissä) enimmäkseen vältä-altista menetelemällä. Jos pahimmat pahikset on poissa lapsi voi syödä melkein mitä vain pientä muuta satunnaisesti ilman suuria onglmia. Jos taas syö esim. samana päivänä monenlaisia lisäaineita ja mausteita niin yleensä tulee ongelmia vaikka niitä sitäisikin yksittäin pieninä määrinä.

www.histamiini.com sivustolta löytyy kohtalotovereita joilla jo kouluikäisiä lapsia jotka reakoi sopimattomiiin ruokiin raivoamisella ym käytöshäiriöin.

Tsemppiä ja jaksamista. Ja kiitos että kävit kertomassa teidän löytämästänne helpotuksesta. Ehkä joku muukin havahtuu allergioiden/astman mahdollisuuteen lapsella sen sijaan että luultaisiin syyksi vain huonoa kasvatusta tai jotain muuta vastaaavaa.

Sanoit, että tyttö pärjää koulussa hyvin. Jos kyseessä on lahjakas lapsi, raivoa voi aiheuttaa turhautuminen hitaasti etenevien koulukavereiden tahdissa. Juttele opettajan kanssa. Voisiko tyttö saada esim. lisätehtäviä niissä aineissa, joissa on kyvykkyydeltään muita edellä?



Onko tytöllä harrastuksia? Joku liikunnallinen juttu, missä saisi purkaa energiaa, voisi olla tosi hyvä. Toinen hyvä voisi olla sellainen, missä tyttö saa ilmaista itseään ja tunteitaan, kuten maalaaminen, piirtäminen tai kirjoittaminen. Voisitko kehottaa häntä pitämään päiväkirjaa? Sieltä voisi sitten löytyä syykin, mikä raivon aiheuttaa ja ennen kaikkea se auttaisi tyttöä käsittelemään tunteitaan.



Kolmas asia, joka voisi auttaa ja jota joku ehdottikin, eläinkontaktit. Jos teille ei voi ottaa eläintä, voisiko tyttö käydä ulkoiluttamassa jonkun tutun pientä kilttiä koiraa, tai leikkimässä sen kanssa? Googleta myös ratsastusterapia, siitä voisi olla teille apua.



Olen samaa mieltä siinä, että ensin pitää löytää syy, muuten oireiden hoitaminen ei auta mitään.



Kovasti tsemppiä teille molemmille!

Tytöllä on 4 harrastusta, joista kaksi liikunnallista. Päiväkirjakin on. Tykkää näytellä ja ensi vuonna vien näytelmäkehoon.



Eläinkontaktit on ihan poisluettu. Saa mielettömät oireet eläimistä ja se taas johtaa lisäraivoon. Hevosten lähelle en päästä, koska mulla on sen takia kylkiluut tohjona...



Mä uskon, että allergioita voisi testata lisää... ruoka-aineet ainakin. Pari olemme löytäneetkin, mutta osa niistä on vaikea spotata esim. joku satunnainen mauste...

on mennyt kolmen vuoden käynnit perheneuvolassa hukkaan, jos sulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä raivokohtauksen laukaisee. :( Jotenkin rivien välistä saa sellaisen käsityksen, ettei sua kiinnostakaan ja koet, että lapsesi on pilannut sun elämäsi ja tehnyt siitä "ihmisarvotonta" elämää. Ehkä lapsesi vaistoaa tämän ja testaa, välitätkö hänestä todella?

Lapsellasi tuskin on mitään laaja-alaista häiriötä, jos hän tulee toimeen hyvin koulussa, kavereiden kanssa ja useiden aikuiskontaktien kanssa. Vieraskorea ei todellakaan ole termi jolla kuvaillaan lasta, jota sinä kuvailet. Jokin tässä ketjussa ei nyt natsaa: onko ongelma ennemminkin sinun ja lapsesi väleissä, sinun kyvyttömyydestäsi toimia vanhempana vai satuiletko jotain? Toivotko tavallaan, että saisit antaa lapsesi laitokseen, jolloin saisit "ihmisarvoisen" elämäsi takaisin?

Mikäs sun diagnoosisi on?