9 vuotias on sekaisin kuin seinäkello - alkaa voimat loppumaan!

Välittömästi kun astmalääkitystä on jatkettu ilmeisesti riittävän kauan ja lapsi ottaa allergialääkkeen päivittäin - raivoakin riittää, mutta ihan järkyttävät sekoilut, itsetuhoisuus ja hirveät ahdistuskohtaukset jäi siihen.



Arvatkaa onko elämämme muuttunut! Kiitos monelle allergiakommentoijalle!!! Meillä isoin vika oli ilmeisesti siinä.



ap

Onko sinulle puhuttu "traumalapsista"? Varhaislapsuudessa koetut kivut, esim. keskosuus ja myös kirjoitit jostain onnettomuudesta, voivat jäädä kehoon muistijälkinä, jotka oireilevat myöhemmin. Soman kokema kipu näkyy psyykessä. Ruusulassa Helsingissä on ainakin psykologi Riitta Sarpaniemi, joka on erikoistunut aiheeseen. Äitinä sinun ei tarvitse olla tehnyt mitään väärää, vaan tunne-elämän häiriö voi olla seurausta ihan pienenä koetuista jutuista. Googleta, en ole ammattilainen joten en osaa kirjoittaa tämän paremmin.

Eye Movement Desensitization and Reprocessing

Silmänliiketerapia (Eye Movement Desensitization and Reprocessing, EMDR) on suhteellisen uusi hoitomuoto, jota on tieteellisesti arvioitu lähinnä traumapotilailla. Hoitomuodon kehittäjä, amerikkalainen Francine Shapiro keksi menetelmän sattumanvaraisesti huomatessaan, että epämiellyttävien muistikuvien aiheuttama ahdistus väheni hänen samanaikaisesti liikuttaessaan silmiään nopeasti edestakaisin.



Sekin on ihan tuttua ja toimivaa. 9-vuotias ei ole kauhean hyvä terapian vastaanottaja vielä. Ei oikein jaksa keskittyä ja osa sessiosta menee aina ihan häröilyksi.



ap

Jos kyse ei ole ihan yksittäisestä, "selitettävästä" tilanteesta, niin selvähän on, että tytöllä on paha olla. Ei lapsen eikä aikuisenkaan kuulu haluta sentään kuolla eikä vahingoittaa itseään.

Rangaistukset ovat tässä tapauksessa ihan väärä tapa hoitaa tilannetta.

Mikäli lapsi ei ole missään hoidossa, hankkiudu välittömästi perheneuvolaan, tai koulupsykologille tai minne tahansa jossa hän saa tarvitsemansa apua.

Olemme ravanneet siellä jo kolme vuotta. Loputonta lässytystä - tasan 0 konkreettista neuvoa. Tutkittu on, lapsella on tunne-elämän säätelyn ongelmia. Oikeassa olet.



Siellä on nyt taas uudet yliempaattiset tädit, joiden mielestä on hienoa, että jaksamme, on varmaan raskasta ja lässyttävät lapselle, että joo on varmaan paha olla.



Maksaisin 100 euroa ihmiselle välittömästi jos antaisi yhden, edes yhden hyvän neuvon. Alan jo pelätä, että lapsi oikeasti lähtee kohta lastenkotiin tai hän käy pahasti käsiksi.



Lapsi yrittää ihan kauheasti olla kiltti, mutta ei vaan pysty siihen kun raivokohtaus iskee.



ap

yksityinen lastenpsykiatri maksanee noin 100 euroa kerta, mene sellaiselle.

taikasauvaa, jota heilauttamalla nuo kohtaukset saa pois. Jos kerta tyttärelläsi ON häiriö, niin eikös nuo kuulu asiaan? Luultavasti jäävät joskus pois. Et kai sä voi muuta kuin olla johdonmukainen, luotettava, jämäkkä jne.

eihän tuo raivo tyhjästä tule? mitä lapsi on kokenut, mistä tuo on alkanut? Miten muut hänen aikuiskontaktit toimivat? Eniten minua huolettaa, miksi lapsella on niin paha olla. Ei tuollainen parane yhdellä konkreettisella neuvolla, tee näin tai noin. Lapsen pahan olo tässä on se pohjimmainen ongelma ja sen pitää parantua, terapialla tai jollain muulla toimenpiteellä. Ei nyt varmaan lastenkotiin, mutta olisiko esim, joku tukiperhe vaihtoehtona.

Anteeksi, jos nimi on kirjoitettu väärin. Mutta siinähän olisi konkreettisia neuvoja raivokohtauksiin.

Se saa kohtauksia KOSKA sillä on häiriö! Millä poistat häiriön, joka on aivoissa?

Mikä hänen sitten on?

Raivon voi laukaista melkein mikä tahansa. En kuitenkaan voi elää niin, että kaikki esteet poistetaan tieltä, saa tehdä ja olla miten haluaa.



eihän tuo raivo tyhjästä tule?

Mitään selkeää syytä en keksi. En ole täydellinen äiti.



mitä lapsi on kokenut, mistä tuo on alkanut?

Lapsi on aina ollut voimakastahtoinen ja uhmaikä oli todella rasittava. Meillä on ollut vastoinkäymisemme, mutta niin kai kaikissa perheissä.



Miten muut hänen aikuiskontaktit toimivat?

Lapsella on useita loistavia aikuiskontakteja. Olen yh, mutta minulla on mitä mainioimmat tukiverkot. Vieraskorea on lapsi, ja muut luulevat kaiken olevan aika hyvin.



Muksuoppia olemme testanneet. Toimii joskus joihinkin asioihin, mutta ei siihen, että kun kilarit tulee, ne tulee.



Häiriötä ei voi poistaa, mutta lapsen kanssa on myös pakko pystyä elämään. Ei tämä ole enää ihmisarvoista elämää, kummallekaan meistä.



Lapsi on kielellisesti huippulahjakas, joten ei voi olla turhautumistakaan siihen, että ei keksi sanoja tunteilleen.



ADHD:ta olen alkanut epäilemään koko ajan enemmän ja enemmän, paitsi että lapsi on hyvä koulussa ja ihmissuhteissa.



ap

lapsuus lapsella on ollut, millainen perhe-elämänne, onko mahdollista että joku olisi esim. hyväksikäyttänyt tyttöä pienenä?

ja hyvin konkreettista neuvoa:



1) Älä rankaise lasta hänen hermostumisestaan.



2) Puhu lapsesi kanssa asiasta (ei tietenkään kohtauksen aikana). Kysy, miksi hän käyttäytyy niin ja kuuntele vastausta. Pohtikaa yhdessä, milloin hermostumisia tulee useammin ja harvemmin, mikä saa aikaan vahvemman ja mikä pienemmän hermostumisen.



3) Älä anna lapsesi vahingoittaa itseään tai muita. Pidä lapsesta tiukasti kiinni, jotta hän ei voi hakata tai lyödä. Tarvittaessa kääri lapsi maton sisään, niin hurjalta kuin se voi kuulostaakin.



4) Vie lapsi lastenpsykiatrin arvioitavaksi.



Laitanko tilinumeron? :)

Oletko seurannut onko ruokavaliolla lapsen käyttäytymiseen vaikutusta ?



Meillä lapsi sai aikaisemmin hirveitä raivareita aina kun oli syönyt pähkinöitä, sitruksia, tiettyjä lisäaineita. Myös suurin osa mausteista aiheutti ongelmia, osa lieviä ja osasta lapsi meni kunnolla sekaisin.



Eräs nettituttu käytti 8v lastaan vastaavasta syystä allergioihin erikoistuneella lastenlääkärillä ja kysyi onko raivarit mahdollisia allergiaoireita. Tämän lääkärin mukaan on mahdollista ja selitti että jotenkin reakoi niin että tietyt kemialliset jutut menee sekaisin noista ruoka-aineista ja siksi lapsi ei välttämättä edes muista jälkikäteen tuota kohtausta kunnolla ja on todella vaikea hillitä itseään.



Meillä on nyt ruvennut helpottamaan siinä mielessä että lapsi hallitsee itseään jo paremmin. Nykyään sopimattomista ruuistakaan ei tule enää juuri koskaan voimakkaita raivareita mutta kovaa kitinää ja rähinää kunnes itsekkin sanoo että on kurja olo (ei osaa tarkemmin määritellä missä tuo kurja olo on jne mutta ilmeisesti saattasi olla osin myös refluksityyppistä). Tuo kurja olo kestää tunnin tai parikin. Paitsi jos annan antihistamiinin niin silloin kohtaus loppuu noin 20 minuutin kuluessa anthistamiinin annosta.



Olen myös lukenut aika useistakin tapauksista joissa tuon ikäisen raivoamiset on ainakin osin johtuneet diagnosoimattomasta refluksista. Myös riittämätön astmalääkitys aiheuttaa joillekkin lapsille raivoamista kun olo on niin kurja eikä sitä osaa oikein muuten purkaa.



Jos yhtään epäilet että joku tällainen voisi olla taustalla suosittelen liittymään www.histamiini.com sivustolle koska sieltä löytyy vertaistukea refluksiin ja allergioihin ym. Ja ennenkaikkea sieltä löytyy vinkkiä hyvistä yksityisistä lastenlääkäreistä. Kannattaa selvittää voisiko joku fyysinen vaiva pahentaa tuota tunteiden säätelyyn liittyvää ongelmaa.



Meillä tosiaan avainsana on ruokavalio muuten en osaa juurikaan kommentoida. Toivottavasti löydätte jotain apua tilanteeseen. Kovasti jaksamisia.

Siinä eka neuvo ilmaiseksi



Mulla on tuollaisia sukulaisia

Voisiko lapsellasi olla epävakaa persoonallisuus? Minä ainakin käyttäisin psykiatrilla, ihan vaikka varuilta. Tai lähinnä ehkä sinun pitäisi käydä siellä ensin kertomassa tilanteesta ilman lastasi.

negatiivisen kehän rikkomista positiiviella kehällä? Eli alatte kiinnittämään enemmän huomiota lapsen positiivisiin asioihin ja ylenpalttisesti kehumaan/kannustamaan. vaikka varmasti onkin vaikeaa, sillä tyhjästä on paha nyhjästä. Mutta yrittäkää löytää jotain pientä mistä kehän saa käännettyä päälaelleen ja siitä sitten jatkatte.

Luulisin, että huomionhakuisuus on myös yksi syy mikä pahentaa raivareita? Meillä on 5v poika jonka kanssa samanlaista ja tosi raskasta on. Parhaiten menee päivät kun poikaan voi keskittyä täysin ja hänen kanssaan tehdä jotain ihan kahdenkesken. Meillä on iso perhe joten se on harvoin mahdollista. Ja jaksaminen on meilläkin nollissa tuon pojan kanssa.

Ross W. Green:n kirjaa "Tulistuva lapsi"?



http://www.bookplus.fi/kirjat/greene,_ross_w./tulistuva_lapsi-4232397



Jos sieltä löytyisi ratkaisumalleja ongelmalliseen tilanteeseenne

säännöllisen epäsäännöllisesti lappuja postiluukusta naapureiltamme, joten MEILLÄ TULEE RANGAISTUS ihan suorasta huudosta. Muuten tulee lähtö kodista. Itkeä saa, tyynyä saa hakata ja raivo saa tulla ulos. Huutaa täysillä ei saa. Muuta en keksi. Lapsi nimittäin voi kirkua minuutteja putkeen.



Olen äärimmäisen turhautunut ja väsynyt. Olen tänäänkin varmaan tunnin käyttänyt siihen, että kehun, lohdutan ja keskustelen lapsen kanssa. Olen kertonut sata kertaa lapselle kuinka hieno hän on ja kuinka rakastan häntä, joten en tosiaan halua hänestä eroon. Teen toisen työpäivän työpäivän jälkeen, että lapsella olisi hyvä olla.



Voimakkaat raivarit ovat olleet lapsella aina. Uhmaikä ei ikäänkuin koskaan kadonnut, kuten muilla lapsilla.



Lapsi vasta on saanut astmalääkityksen, joten siitäkin voi olla kysymys. Täytyy tutkia asiaa lisää.



Sinä, joka keksit viiden kohdan listan, et vielä ansainnut satasta, koska kaiken tuon olen keksinyt jo itsekin, eikä siitä ole apua ;-)



Kiitos hyvistä ehdotuksista. Kaikki luetaan huolella ja mietitään, koska näin on lapsella paha olla, kuten myös minulla.



Epävakaa persoonallisuus? Ei kuulostanut ihan tutulta, lapsella on toki useita traumoja, jotka johtuvat mm. keskosuudesta, hitaasti kehittyneestä äitisuhteesta useiden sairaalahoitojen takia ja yhdestä vakavasta onnettomuudesta. Tiedä häntä..



ap

Toivotan vain voimia.