Kysymyksiä asiantuntijoille
Onko sinulla kysymyksiä kuritusväkivallasta? Tänne palstalle voit kirjoittaa kysymyksiä, joihin Inka Hetemäki UNICEFista ja psykologi Anna Salmi Väestöliitosta vastaavat keskiviikkona 16.11. klo 10-16.
Kommentit (50)
Olen jo pidempään miettinyt, mitä minun pitäisi tehdä tilanteessani.
Mieheni on oikein hyvä mies ja isä, mutta kovin kiivas. Suuttuessaan hän huutaa, käyttäytyy pelottavasti ja saattaa heitellä tavaroita. Mies itse ei pidä tätä ongelmana, koska hän ei koskaan fyysisesti koske näissä tilantessa minuun tai uhmaikäiseen lapseemme. Olen yrittänyt selittää hänelle, että hän näyttää suuttuessaan todella pelottavalta ja tilanteet siten ehkä näyttävät pahemmilta kuin ne ovatkaan.
Olen pyytänyt miestäni hakemaan apua kiukustumisen hallintaansa, mutta hän ei suostu, sillä hänen mielestään asia ei ole ongelma.
Riitoja ei onneksi ole usein, mutta kun niitä tulee, ne saavat minut tolaltani.
Toista ihmistä on kovin vaikea muuttaa ja koen että keinoni tilanteessa ovat aika vähäiset. Mitä neuvoisitte asiantuntijoina?
Mitä tehdä aggressiivisen 2.5 vuotiaan kanssa? Temperamenttinen poika on ollut vauvasta lähtien.Itse joten kuten pärjään uhman kanssa, mutta suurin ongelma on muiden lasten kiusaaminen. Kun on syönyt/nukkunut hyvin ja on yhteysiä leikkejä toisen lapsen kanssa niin menee suht hyvin hetken aikaa. Sitten jossain vaiheessa alkaa aina töniminen/nipistely ja sitä jatkuu n iin kauan että toinen itkee. Joka kerta selität että tulee paha mieli toiselle jne, mutta oma lapsi ei välitä siitä vaan jatkaa hetken päästä. Olemme kokeilleet olla välittämättä, antaneet jäähyjä, huutaneet jnejne mutta tuntuu että mikään ei auta. Nyt iän myötä on aggressiivisuus vähentymään päin mutta edelleen se pulpahtaa ainakin kerran esiin kun on muitakin lapsia. Tämän takia ei ole kiva vierailla muiden lasten luona, vaikka se tekisi hyvää niin itselle kuin lapsellekin..
Toista ihmistä on kovin vaikea muuttaa ja koen että keinoni tilanteessa ovat aika vähäiset. Mitä neuvoisitte asiantuntijoina?
Olet oikeassa siinä, että on hyvin vaikea toimia kun toisella ei ole tarvetta muuttua. Sinulla ei ole oikein muuta mahdollisuutta, kuin yrittää kertoa hänelle omasta kokemuksestasi.
Voisit kuvata miehellesi, että miltä hänestä tuntuisi jos viisi kertaa hänen kokoisensa mies tulisi ja huutaisi hänelle ja heittelisi tavaroita. Pelottaisiko häntä tässä tilanteessa? Lapset kokevat kovan huutamisen hyvin pelottavana ja se vaikuttaa lapsen turvallisuuden kokemukseen ja tunne-elämän kehitykseen.
On tärkeää, että suojaat itseäsi ja lasta näiltä raivokohtauksilta. Kun näet, että tällainen tilanne on tulossa, ota lapsi ja lähde ulos hänen kanssaan. Totea miehellesi, että hän on liian kiihtynyt ja te lähdette nyt pois, jotta hän voi rauhoittua. Kun tilanne on ohi, ota asia puheeksi miehesi kanssa. Kerro hänelle miten koet sen, että sinulle läheisin ihminen, jonka pitäisi olla sinulle turva, pelottaa sinua.
Laitan tähän kuitenkin linkin miessakkien sivuille, jos miehesi tulee toisiin ajatuksiin.
Mitä tehdä aggressiivisen 2.5 vuotiaan kanssa?
Taaperolla ei ole vielä kehittynyt keinoja omien kokemustensa ja tunteidensa ilmaisuun. Monet vanhemmat kamppailevat sen kanssa, että pieni saattaa puraista tai tönäistä tunteen vallassa. Yleensä tämä on ohimenevä asia. Kun lapsi kasvaa hänelle tulee muita keinoja ilmaista tyytymättömyyttään.
Tönimiseen, puremiseen ja muuten toisen satuttamiseen on hyvä puuttua aina. Olet varmasti tehnyt ihan oikein. Mene lapsen luokse ja estä häntä lyömästä, katso häntä silmiin ja kiellä. Voit kielellistää sitä, että toiseen lapseen sattuu. Mieti mitä lapsesi on yrittänyt lyömisellä ilmaista? Onko jotakin tapahtunut? Jos lapsi ei lopeta, vie hänet pois tilanteesta ja kerro miksi teet niin.
Joudut olemaan tämän asian kanssa kärsivällinen. Avoin aggressio vähenee iän myötä. Älä ala karttaa kyläilyä. On hyvä, että tulee tilanteita, joissa joutuu harjoittelemaan muiden kanssa oloa.
Voit kertoa toisille vanhemmille, että kamppailette lyömispulman kanssa. Yleensä muilta vanhemmilta kyllä löytyy ymmärrystä näihin haasteisiin.
Voimia vanhemmuuteen.
Kiitos kovasti -ensimmäistä kertaa kirjoitin tämmöiselle palstalle ja koen että tästä oli todella paljon apua! Luen tuon mainitsemasi kirjan, ja kokeilen näitä vinkkejä mitä olet/olette antaneet. Ehkäpä ihmisen oikeasti ON mahdollista muuttua ja saada temperamenttiaan kuriin :) Ainakin tämä antoi toivoa siitä että se voi onnistua. Kiitos kaunis vielä :D
Kiitos kiittämisestä, ja kiitos itsellesi panoksestasi. Teidät vanhemmat arkipäivän ongelmissa halusimmekin saada kampanjaan mukaan. Hyvää matkaa tälle vanhemmuuden pitkälle, mutta antoisalle tielle!
Mukava kuulla, että kokemuksesi oli myönteinen. Olen nähnyt työssäni, että ihmiset, jotka ovat valmiita pohtimaan omaa vanhemmuuttaan pystyvät myös muuttamaan sitä. Olet rohkea, kun lähdit kysymään. Kiitokset sinulle siitä.
Asiantuntijamme Anna Salmi ja Inka Hetemäki ovat paikalla enää alle puoli tuntia.
Jos mielessäsi on vielä jokin kysymys, niin nyt on aika esittää se!
Lämmin kiitos kaikille asiantuntijakeskusteluun osallistuneille!
Teidän kysymyksistänne on varmasti hyötyä monille muillekin!
Keskustelu jatkuu edelleen tällä palstalla naapuriketjuissa.
Olet oikeassa. Se on hyvin vaikea laji :( Siinä joutuu koko ajan sietämään omaa keskeneräisyyttään ja riittämättömyyttään. Aina huomaa tekevänsä virheitä ja joutuvansa tekemään korjausliikkeitä.
Onneksi korjausliikkeet on mahdollisia. Tunnistat koskettavasti oman kokemuksesi lapsena, kun äitisi huusi sinulle. Muistatko mitä äitisi teki tämän jälkeen? Pyysikö hän anteeksi sinulta? Kertoiko hän miksi hän hermostui? On myös hyvin tärkeää, että aikuinen tunnistaa ja myöntää menneensä liian pitkälle. Jäin pohtimaan auttaisiko sinua jos toteaisit ääneen, että olet vihainen ja mistä olet vihainen. Yleensä vanhemmat venyttävät pinnaansa pitkään ja sitten jossain vaiheessa kärähtää. Tunteet ovat sellaisia, että kun ne tunnistaa ja sanoo ääneen, niiden kanssa on helpompi toimia.
Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että palkitseminen ei ole oikea keino syömiseen. Itse ajattelen, että lapsesi kyllä tietää, että hän saa ravintoa, eikä kuole nälkään. Pidä selkeät ruoka-ajat. Syökää yhdessä. Tee ruokailusta miellyttävä tilanne, jossa voitte vaikka puhua päivän tapahtumista. Jos lapsesi ei syö, korjaa ruoka pois.
Hienoa, että olet käyttänyt rohkaisua ja kiittämistä. Sitä joutuu joskus käyttämään paljon, varsinkin kun lapsi on omalla epämukavuusalueellaan. Minulle tulee sinulle mieleen kirjavinkki, Ihmeelliset vuodet, Carolyn Webster Stratton. Siinä on erittäin hyviä käytännön vinkkejä erilaisiin arjen tilanteisiin.