Kysymyksiä asiantuntijoille

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

Tervetuloa kysymään mitä vain kuritusväkivallasta!



Täällä vastaavat Anna Salmi, psykologi Väestöliitosta ja Inka Hetemäki, lapsen oikeuksien asiantuntija UNICEFilta.

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

että montako lasta teillä itsellänne on?

teki eilen mieleni soittaa radioonkin kysyäkseni asiaa, kuunnellessani Inkan haastattelua. Joka toki herätti paljonkin ajatuksia.

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

Hei,

Hienoa, että lähdit keskusteluun mukaan. Toimin väestöliitossa psykologina ja olen täällä ammatillisessa roolissa. Olen tehnyt tässä kohtaa rajauksen, että en puhu henkilökohtaisesta elämästäni. Kiitos kuitenkin kysymyksestäsi.

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

että montako lasta teillä itsellänne on? teki eilen mieleni soittaa radioonkin kysyäkseni asiaa, kuunnellessani Inkan haastattelua. Joka toki herätti paljonkin ajatuksia.

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

että montako lasta teillä itsellänne on? teki eilen mieleni soittaa radioonkin kysyäkseni asiaa, kuunnellessani Inkan haastattelua. Joka toki herätti paljonkin ajatuksia.

Hei, kiva kun olet mukana keskustelemassa. Itselläni on kolme lasta, jo teinejä, 18v, 16v ja 14v. Täällä olen vastaamassa siksi, että olen lapsen oikeuksien asiantuntija, enkä niinkään äitinä.

Anna ja Inka, missä menee raja? Mikä luokitellaan kuritusväkivallaksi?

Kuritusväkivallaksi katsotaan tahallinen kivun aiheuttamineen, jonka tarkoituksena on rankaiseminen tai käyttäytymisen ohjaaminen.

Kuritusväkivallaksi katsotaan tahallinen kivun aiheuttamineen, jonka tarkoituksena on rankaiseminen tai käyttäytymisen ohjaaminen.

Voiko kuritusväkivalta olla myös psyykkistä?

Tämä on myös määritelty Suomen laissa. Minä vastaan nyt siitä näkökulmasta, jonka itse koen kuritusväkivaltana.

Minusta jokaisella ihmisellä, myös lapsilla on oikeus koskemattomuuteen. Siksi ajattelen, että kaikki tilanteet, jossa aikuinen turvautuu fyysiseen rankaisemiseen on kuritusväkivaltaa. Minusta väkivaltaan turvautuminen kertoo siitä, että aikuiselta loppuu keinot. Aikuisen ihmisen pitäisi tässä tilanteessa ymmärtää, että joku raja on ylitetty.

Mikä on tehokkain/paras tapa saada lapsi tottelemaan. Meillä esimerkiksi pojan 1v4kk kanssa ongelmana kiikkuuminen ikkunanlaudalle ja hän ei usko sanallista kieltoa. Olen myös nostanut hänet joka kerta (sen miljoona kertaa) ikkunanlaudalta pois ja selittänyt miksei niin saa tehdä. Hän on pudonnut laudalta monta kertaa...mikään ei tunnu toimivan. Sama on television/digiboxin/tietokoneeseen koskemisen kanssa. Tuntuu että neuvot ovat lopussa. Television hakkaamisen yhteydessä olen myös kokeillut pientä nippausta käsille aina kun hän koskee televisioon (onko tämä nyt sitä fyysistä kurittamista?). Yhtä tehokas keino on ollut tämäkin, eli ei mitään vaikutusta.

Onko huutaminen väkivaltaa? Olen täysin fyysistä kuritusta vastaan. Minua itse kuritettu lapsena fyysisesti, en ole siitä traumatisoitunut enkä katkera, mutta en myöskään kokenut siitä olevan mitään hyötyä, joten en todellakaan aio tehdä sitä omalle lapselleni. Mutta miten sitten huutaminen tai jopa kiroilu lapselle? Kun menee hermo, niin olen tällaiseen joskus sortunut, tosin lapseni ei ole siitä pahemmin hätkähtänyt, useimmiten vaan jopa nauranut reaktiolleni tai jatkanut pokkana kiellettyä asiaa ja ainoa mikä on auttanut on sitten lapsen ottaminen pois asian kimpusta. Kiellot kaikuvat useimmiten kuuroille korville ja usein ne ensireaktiona ovat turhan kovaäänisiä ja jälkeenpäin mietin huudanko hänelle liikaa... Muuten lapsi saa kyllä paljon läheisyyttä ja positiivista suhtautumista, eli lapseni ei joudu elämään missään agressiivisessa ilmapiirissä. Entä vanhempien kovaääninen riitely? Naapurimme riitelevät TODELLA kovaäänisesti (he asuvat 1. kerroksessa ja me kolmannessa ja silti kuulemma välillä sanatarkasti mitä he huutavat toisilleen ja taustalla kuuluu lapsen itku ja muilla naapureilla ei ole pieniä lapsia) Itse en mieheni kanssa riitele ikinä, mutta välillä mietityttää pitäisikö tarjoutua hoitamaan naapurin lasta sillä aikaa kun selvittävät asiansa, kun hirvittää hiukan (olemme puolin ja toisin kyläilleet).

Fyysinen kuritusväkivaltahan on aina myös henkistä väkivaltaa, sillä siinä loukataan toisen itsearvoa, nöyryytetään. Psyykkistä, henkistä väkivaltaa voivat olla esim. halventaminen, nimittely, simputtaminen, uhkailu ja peloittelu.

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

että montako lasta teillä itsellänne on? teki eilen mieleni soittaa radioonkin kysyäkseni asiaa, kuunnellessani Inkan haastattelua. Joka toki herätti paljonkin ajatuksia.

teillä on? Ja minkä ikäisiä?

että montako lasta teillä itsellänne on? teki eilen mieleni soittaa radioonkin kysyäkseni asiaa, kuunnellessani Inkan haastattelua. Joka toki herätti paljonkin ajatuksia.

Hei, kiva kun olet mukana keskustelemassa. Itselläni on kolme lasta, jo teinejä, 18v, 16v ja 14v. Täällä olen vastaamassa siksi, että olen lapsen oikeuksien asiantuntija, enkä niinkään äitinä.

Se, onko itsellä lapsia, vaikuttaa aina asiaan. Kuten neuvolassakin, on aina hieman koomista antaa kirjaviisaita neuvoja lapsettomana 3 lapsen äidille, kuin että itsellä olisi käytännön kokemusta.

Tieto, että vastaajilla on lapsia, antaa asialle realistisemmat mittasuhteet :)

Huutaminen ei varsinaisesti ole kuritusväkivaltaa, mutta kuten arvelit, se, eikä myöskään riitelyn kuunteleminen tee hyvää lapselle. Tässä hyvä sanalasku on, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tällaiset huuto- ja riitatilanteet on hyvä käydä lapsen kanssa läpi, ja anteeksipyyntö on hyvä keino opettaa myös lasta pyytämään anteeksi.

Hei,



Kiitos viestistäsi. Taaperon kanssa toimiminen kysyy kärsivällisyyttä. Pienellä ei ole vielä kunnolla kehittynyt syy ja seuraus suhteiden merkitystä. Hän ei siis välttämättä ymmärrä, että miksi hän saa näpäytyksen sormille. Kun lapsi menee ikkunalaudalle ota hänet alas sieltä. Asetu lapsen tasolle, katso häntä silmiin ja kiellä. Tätä joutuu ikävä kyllä tekemään useita kertoja, ennen kuin lapsi sisäistää kiellon. Kärsivällisyyttä. Onneksi tämä vaihe menee kyllä ohi.

Kyllä sitä näiden asioiden tosiaan kipuilee omassakin arjessa,ja tavoitteena on olla kyllin hyvä vanhempi. Ja hyvään vanhemmuuteen tarvitsemme kaikki tukea.

Fyysinen kuritusväkivaltahan on aina myös henkistä väkivaltaa, sillä siinä loukataan toisen itsearvoa, nöyryytetään. Psyykkistä, henkistä väkivaltaa voivat olla esim. halventaminen, nimittely, simputtaminen, uhkailu ja peloittelu.

Hei,

Olen tästä asiasta samaa mieltä kuin Inka. Voit kuvitella miltä pienestä lapsesta tuntuu, kun häntä kolme kertaa suurempi ihminen huutaa. Monesti aikuiset eivät tule ajatelleeksi tätä. Lapsi saattaa nauraa, koska hän on hämmentynyt. Aikuisesta voi tuntua, että huutaminen ei tunnu lapsesta miltään. Perheneuvolatyössä kaikki lapset joiden kanssa olen asiasta puhunut ovat kokeneet kovan huutamisen pelottavana ja ahdistavana. Tukisin sinua kyllä siihen, että yrittäisit löytää muita keinoja rajojen pitämiseen.

Naapuriviestiketjussa on kyselty onko jäähypenkin käyttö kuritusväkivaltaa. Mitä mieltä olette?

Naapuriviestiketjussa on kyselty onko jäähypenkin käyttö kuritusväkivaltaa. Mitä mieltä olette?

Jäähypenkin käyttö ei ole kuritusväkivaltaa, kunhan "jäähypenkki" on turvallinen, eikä pelota lasta. Jäähypenkin käyttö voi olla sikäli hyvä, että se suo myös aikuiselle hetken rauhoittua ja laskea kymmeneen.

Naapuriviestiketjussa on kyselty onko jäähypenkin käyttö kuritusväkivaltaa. Mitä mieltä olette?

Jäähypenkin käyttö ei ole kuritusväkivaltaa, kunhan "jäähypenkki" on turvallinen, eikä pelota lasta. Jäähypenkin käyttö voi olla sikäli hyvä, että se suo myös aikuiselle hetken rauhoittua ja laskea kymmeneen.

Minä olen sitä mieltä, että jäähypenkki on hyvä keino vähän vanhempien lasten kanssa. Ihan pienet lapset tarvitsevat vielä aikuisen apua vaikeiden tunteiden hallitsemisessa. Pienet eivät vielä myöskään ymmärrä jäähypenkin tarkoitusta. Minusta sitä ei kannata käyttää alle kolme vuotiaiden kanssa.