Onko täällä oikeasti joku joka abortoisi lapsen, jos sikiöseulonnoissa kävisi ilmi,

noita ei vielä seuloissa näe, ei edes viitteitä. Yhtä utopistista, kuin jos tempperamentin näkis. Jotkut niistäkin on melko haasteellisia. Lapsi voi olla hirvittävän haasteellinen ja terve yhtä aikaa. Missäs se raja sitten olis, kun arki molemmilla voi olla yhtä "häiriöherkkää"?



T:hahmotushäiriöisen ja keskittymisvaikeuksisen koleerikon äiti (neurologiset testit tehty, lausunto on => ei diagnnoosia)

ja sellainen olisi minulle tulossa, abortoisin, sillä minulla on jo yksi adhd, ja minun voimillani se ei ole helppo kasvatettava, vaikka ap:ltä sujuu helposti, eikä rasita. Meillä ei riitä aamuinen soitto ja iltainen muistuttaminen läksyistä... Kaikki muut meillä kärsii tästä, joten ehdoin tahdoin en lisää murheita ja ongelmia meille tuottaisi.

Nostan hattua vanhemmille, jotka jaksavat erityislapsensa kanssa. Minä en jaksaisi.

Tajua nyt, että jos se solumöykky kaavitaan pois, niin ei ole suuri asia. 90 % vai mitä se oli abortoituu jo itsekseen äidin tietämättä. Pitäisikö niittenkin perään itkeä? Tai kuukautisten? On vähän eri asia puhua elävän lapsen vammautumisesta. Häpeäisit edes.

Niin en itke solumöykyn kaapimista, vaan sitä että teidän mielestä lapseni kaltaisten ei kuuluisi syntyäkään. En vastusta aborttia, jos se tehdään hyvästä syystä, mutta että jonkun pikkuhäiriön takia, se on aika uskomatonta. Mä OIKEASTI rinnastan adhd:n vaikka likinäkösyyteen. Likinäköisyys vaan on helpompi hoitaa, muuten yhtä "viallisia" yksilöitä molemmat. ap

Vaan sitä että sellainen lapsi ei voi syntyä MINULLE. Get it?

syntyä?

En ole se jolle vastasit, mutta uskomaton heitto!

Sinulleko ei VOI syntyä ADHD lasta? Sinäkö et JAKSA kasvattaa häntä?

Aika luotolla oot kolme muksua vääntänyt, kun et mitään poikkeavaa kestä. Tiedätkö edes itse millaisen riskin olet ottanut?

Sinulla on siis liikaa lapsia. Ikävä juttu koko perheelle.

Olen se jolle olet vastannut: Minulla on kaksi lasta, toinen 21v ja toinen 11v. Miksiköhän heillä on näin pitkä ikäero? Mietipä sitä.

- Olen nähnyt miten hirveän vaikea elämä monella adhd-lapsella on.

- Tiedän että en jaksaisi olla hyvä vanhempi ylivilkkaalle lapselle.

minä kyllä abortoisin. Sellainen sairaus kyllä vaikuttaisi todella paljon koko perheeseen. Myös siksi abortoisin, koska en haluaisi lasta, joka KÄRSII kun kuuppa ei toimi kuten kuuluisi. Saisi haukkuja muilta lapsilta ja muilta ihmisiltä koko elämänsä.

vammautuu pysyvästi jossakin vaihetta elämäänsä esim. aivovamma, neliraajahalvaus, tai sitten syöpä tms.? Olisivatko nämä ihmiset, jotka abortoisivat erityislapsensa sikiön, valmiita tappamaan lapsensa siinä vaiheessa? Tai edes hylkäämään?

Aivan eri asia, koska silloin lapsi olisi jo olemassa oleva ihminen, jota rakastaisin ja huolehtisin kaiken parhaani mukaan.

häiriöitä ei sikiöseulonnoilla voida todeta. Joten koko kysymys on täysin turha.

Steven Spielberg, Juoce Leskinen = asseja

Taikuri Luttinen, Matti Nykänen = adhd

Ovatko he mielestänne aikuisena äidistä riippuvaisia?

niin harkitsisin aborttia vakavasti. Hänen äitinsä ei varmaan vuosikausiin ole poikansa toilailuja jaksanut katsoa, mutta aina on löytynyt "vara-äitejä", joiden mukana Nykäsen elämä on ollut vuoroin laskua ja nousua, pääosin laskua.

En halua, enkä jaksa kasvattaa vammaista lasta. Haluan lapsikseni terveitä lapsia, joilla on hyvät elinmahdollisuudet myös lapsuuden jälkeen.

Sori mutta ADHD ihmisenä itse, tulee vähän paha olo tätä lukiessa. Teidän mielestänne olen siis kehitysvammainen (en ihan tosissani olisi uskonut että ihmiset pitävät ADHD:ta CP-vammaiseen tai Down-ihmiseen rinnastettavana)? Siis että olen vajaa älyltäni tai fyysisiltä ominaisuuksiltani?

Ihan mielenkiinnosta: Kuinka pitkään te luulette ADHD ihmisten tarvitsevan sitä "äidin helmoissa" pyörimistä, kun täällä niin kärkkäästi jotkut sanoivat että haluavat lapsiensa itsenäistyvän jne.

Itse muutin pois kotoa kun olin 16, enkä ole vanhemmiltani apua pyytänyt tuon jälkeen. En rahallista enkä mitään muutakaan.

Kaikki tuntemani ADHD ihmiset ovat muuttaneet ajoissa pois kotoa ja itsenäistyneet hyvin.

Koulut nyt toki menivät miten menivät, mutta silloin kun olin koulussa, ei tytöillä ADHD:ta edes epäilty.

Sain vasta lukiossa lääkkeet tähän. Ja lääkkeiden avulla, (minulla miedot lääkkeet, vaikka vaikea ADHD onkin), sekä opettelemalla itsehillintää sekä eri käytttäytymismaneereja olen pärjännyt hyvin. Yo-kirjoituksista sain 6 ällää ja mitäkö teen nyt? Opetan kuvaamataitoa yläkoulussa, vedän kansalaisopiston yhtä teatterilinjaa ja maalaan sekä teen kuvaveistoksia vapaa-ajallani.

Kuka viitsii sanoa että en pärjää elämässäni?



No, av-mammat.

Heidän mielestään minä olen kehitysvammainen ja helvetin viallinen. Luultavasti taiteellisuus ja sellainen työ, jota rakastan tehdä, ei ole mitään. Jos mulla ei olisi ADHD:ta ja tekisin rakastamaani työtä, niin olisin pärjännyt elämässäni. Luultavasti nyt olen vain kehitysvammainen joka ei osaa haluta enempää elämältään.



AP:n kysymykseen: Ei, en abortoisi neurologisten häiriöiden takia. Suurin osa juurikin esim. ADHD ihmisistä on aivan täysin "normaaliin" joukkoon sulautuvia.

minä saattaisin hyvinkin abortoida. Jos kantamallani lapsella olisi havaittu seulonnoissa Downin syndrooma, olisin varannut ajan rasakaudenkeskeytykseen samantien. Ja kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi vammaisiakin (olen itse liikuntavammainen) vaan siitä, että tunnen omat henkiset ja fyysiset voimavarani sen verran hyvin, että tiedän sen olevan itselleni paras ratkaisu. En ottaisi ilolla vastaan ADHD-lastakaan, juuri tuon jaksamisen takia.

Sitä vaan ihmettelen, miten tällaiset uskaltavat yleensäkään tehdä lapsia. Niiden kanssa kun vaan on jaksettava ja venyttävä, ja sairauksia ja vammoja tulee ihan terveinä syntyneillekin.

Tosiasia on että läheskään kaikki adhd-ihmiset eivät pärjää elämässään niin hyvin kuin sinä olet onneksi pärjännyt. Itse tiedän useamman joiden elämä on mennyt todella karusti lapsuudesta lähtien.

minä saattaisin hyvinkin abortoida. Jos kantamallani lapsella olisi havaittu seulonnoissa Downin syndrooma, olisin varannut ajan rasakaudenkeskeytykseen samantien. Ja kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi vammaisiakin (olen itse liikuntavammainen) vaan siitä, että tunnen omat henkiset ja fyysiset voimavarani sen verran hyvin, että tiedän sen olevan itselleni paras ratkaisu. En ottaisi ilolla vastaan ADHD-lastakaan, juuri tuon jaksamisen takia.

Sitä vaan ihmettelen, miten tällaiset uskaltavat yleensäkään tehdä lapsia. Niiden kanssa kun vaan on jaksettava ja venyttävä, ja sairauksia ja vammoja tulee ihan terveinä syntyneillekin.

minäkin aina ihmettelen. Tämä "minä en jaksaisi".

Kun elämä heittää eteen jotakin mitä et varsinaisesti toivonut, huomaat että on vain jaksettava. Toinen vaihtoehto... niin se on näitä lööppiuutisia sitten.

Marisemalla ei pitkälle pääse, yrittämällä voi päästäkin.

abortoisi (vakaumuksellisista syistä), MUTTA voin sanoa suoraan, että ottaisin ehkä jopa mieluummin down-lapsen kuin AHDH-lapsen. Ja ehdottomasti mieluummin esim. jollakin tavalla fyysisesti vammaisen. Helpompaa mun kaltaiselle ihmiselle kuin jatkuva ylilevottoman lapsen kaitseminen.

Solumöykky... :(

Samat naiset eivät luovuttaisi munasolujaan, koska hirvittää ajatus, että oma lapsi on jossain maailmalla.

Vrt munasolu> HEDELMÖITYNYT munasolu

Huoh.

Solumöykky... :(

Samat naiset eivät luovuttaisi munasolujaan, koska hirvittää ajatus, että oma lapsi on jossain maailmalla.

Vrt munasolu> HEDELMÖITYNYT munasolu

Huoh.

Minä abortoisin, mutta hedelmöityshoitoihin en HALUA olla myötävaikuttamassa millään tavalla.

ole verrannut ADHD:ta älylliseen kehitysvammaisuuteen, mutta mulla ADHD-lapsi olisi raskas kasvatettava. Ollaan koko perhe rauhallisia ja ns. mielellään paikallaan pysyviä ja 16 vuotta (tai edes 6 tai 10 vuotta) jatkuvaa levotonta häsläämistä olisi MINUN KALTAISELLENI ihmiselle paljon raskaampaa kuin esim. jollakin tavalla muuten vammaisesta (mutta ei levottomasta) lapsesta huolehtiminen.



t. se, joka ei abortoisi, mutta ottaisi mieluummin muulla tavalla vammaisen lapsen (kuin ADHD:n)

Lapsen saa surmata kohdussa. Laillisesti.

en olisi jaksanut/halunnut, eikä se olisi ollut oikein muuta perhettä kohtaan. terveissäkin lapsissa on paljon duunia.