Te Tyrnävän isän ymmärtäjät ja äidin syyttelijät olette sairaita!
Täysin mielenvikaisia ja luonnehäiriöisiä paskanaamoja!
Aikuisen tehtävä on AINA suojella lapsiaan, eikä murhata heitä kostoksi. Mitään niin hirveää tekoa ei ole olemassakaan että lasten murhaamiselle löytyisi oikeutusta.
Menkää itseenne ja hankkiutukaa TE ajoissa hoitoon.
Kommentit (26)
"En koe empatiaa enkä sääli isän kohtaloa. Äitiä kohtaan sen sijaan tunnen sekä sääliä että empatiaa. Uskon, että normaalit ihmiset kokevat näin. Ne, jotka tuntevat empatiaa murhaajaa kohtaan ja ymmärtävät tämän teon, ovat itse todennäköisesti epävakaita luonteita ja kykeneviä samankaltaisiin raakuuksiin."
- tämä on täyttä kukkua. Miten voit sanoa toisista ihmisistä, että he ovat kykeneviä samankaltaisiin tekoihin. Yök. Tämä jos mikä on solvaus. Ja edelleen, en ole täällä olevissa viesteissä lukenut yhdessäkään minkäänlaista hyväksyntää isän tekoa kohtaan. Mutta se, että ihminen pystyy jollain tavalla ymmärtämään ihmisen ns. pimeitä puolia, tiedostaa niiden olemassa olon , ei tarkoita, että hän hyväksyisi julmat teot. Mutta ihmisen pimeitä puolia on syytä ymmärtää, jotta voimme ehkäistä niiden pääsemisen "valloilleen". Ihminen, joka tunnistaa ihmisyyden kaikki puolet - myös itsessään- ei todellakaan ole mikään potentiaalinen hirmutekojen suorittaja.
Otetaan vähän etäisyyttä tyrnävään, mutta puhutaan tästä "ymmärtämisestä":
Kuka hyväksyy vaikka Natsi-Saksassa tapahtuneet teot? Siellä tehtiin ihan "lakien puitteissa" kaikenlaista? Oliko oikein? NO niin, ei ollut, ei... silti ihmiskunnan kannalta on tärkeää yrittää ymmärtää miksi se kaikki tapahtui... jotta sen ei tarvitsisi tapahtua uudelleen... Ja ei, ei ne kaikki kauheuksiin osallistuneet olleet hulluja , ne oli ihan tavallisia ihmisiä... tavallisia ainakin ennen tekojaan...
voimme vähentää rikoksia.
Siksi olen iloinen, mitä enemmän ihmiset ymmärtäisivät, miksi tuo isä päätyi noin kauheaan tekoon.
Ap ei myöskään tunnu ymmärtävän muutamien asioiden eroa: Se että ymmärtää jossain määrin toista osapuolta, ei tarkoita toisen osapuolen syyttämistä/inhoamista/vihaamista.
Samoin ymmärtäminen ei tarkoita teon hyväksymistä tai edes sitä, etteikö olisi kauhuissaan, suruissaan jne teon tapahduttua.
Mä en nyt tarkoita teitä jotka vain "ymmärrätte" tätä iskä-kultaa, vaan teitä, jotka syyttelette äitiä, kun sillä oli uraa ja kunnianhimoa, talo-projektia ja sitten ero vireillä. Se on asiatonta, typerää, houkkamaista ja sairasta. Tämä riistetty isipappahan olisi voinut tehdä kuviosta exitin ihan yksin itsensä tappamalla, mutta sen sijaan murhasi VIATTOMAT lapset.
Te jotka syyttelette äitiä, olette yhtä kieroutuneen ajattelun vankeja kuin tämä hullu isä.
Eikö se ole vähän surullista, että äiti urautuu niin, että on täysin sokea tälläisille hirveille tapahtumille? Onko se sen arvoista?
Ihan yhtä lailla se isä teki pitkää päivää pankissa, eikä ollut mikään pullantuoksuinen koti-isä jonka voimat vain romahtivat ilkeän uraäidin vaatiessa kuuta taivaalta.
Teidän äitiä syyllistävien näkemykset on niin sovinistisia, naisia johonkin nyrkin ja hellan väliin vaativia ja puolueellisia että hyi helv.
tämän tapauksen äiti oli tuhma uraäiti ja iskä oli kiltti koti-isukki. Isä teki aika tiukkaa uraa pankissa ja ulkoinen menestys oli hänelle äärimmäisen tärkeää.
ymmärtävät mammat, ehkä joku onnekas teistä saa vielä sen kultakimpaleen miehekseen ja tulevien lastensa rakastavaksi isäksi.
tuolle polttomurhaajalle ja fantasioi tämän sielun pelastamisesta.
Ehkä se vaatii narsistisen luonteen, ettei pysty hyväksymään kumppaninsa menestymistä.
Muistatteko isän joka murhasi (eroaikeissa olevan) vaimonsa taaperon silmien edessä kymmenillä puukoniskuila? Hän kirjoitti kirjeen jossa selitteli tekoaan... Selitys oli lähinnä humalatilan aiheuttama suuri vitutus.
että isä murhasi kaksi viatonta käyttäen tekosyynä omaa ahdinkoaan. Itsensä murhaaminen? Ok. Vaimon haukkuminen? Ehkä. Lasten käyttäminen valtatappelussa? Ei ikinä oikein missään tilanteessa.
Jos vaimo petti ja jätti, jos hän teki uraa ja piti miestä löysässä hirressä, hän toimi kuitenkin lain puitteissa ja todennäköisesti hyvässä uskossa lastensa parhaasta. Mikään seikka ei oikeuta tuhoamaan omat lapset kostoksi. Ei mikään.
Tuollainen ihminen ei vain synny tuskasta. Meillä useimmilla on ollut vastaavanlaista tuskaa, ehkä jopa pahempaakin. Kyllä näen selvän linjan sillä, että vaimo tahtoi päättää avioliiton ja mies menee kostoksi murhaamaan lapset. Ei ollut terve avioliitto eikä terve mies. On turha silloin vetää johtopäätöksiä vaimon ilkeydestä tai miehen kokemista vääryyksistä. Breivik koki omasta mielestään myös vääryyttä ja teloitti kylmäverisesti lähes 100 tuntematonta. Tämä isä murhasi omat lapsensa! Suurin osa meistä kokee traagisiakin asioita ja silti selviää murhaamatta ketään.
En koe empatiaa enkä sääli isän kohtaloa. Äitiä kohtaan sen sijaan tunnen sekä sääliä että empatiaa. Uskon, että normaalit ihmiset kokevat näin. Ne, jotka tuntevat empatiaa murhaajaa kohtaan ja ymmärtävät tämän teon, ovat itse todennäköisesti epävakaita luonteita ja kykeneviä samankaltaisiin raakuuksiin.
Ihan yhtä lailla se isä teki pitkää päivää pankissa, eikä ollut mikään pullantuoksuinen koti-isä jonka voimat vain romahtivat ilkeän uraäidin vaatiessa kuuta taivaalta.
Teidän äitiä syyllistävien näkemykset on niin sovinistisia, naisia johonkin nyrkin ja hellan väliin vaativia ja puolueellisia että hyi helv.