Kuritus ei kasvata

Olen kerran tukistanut lastani. Kauhistuin siitä varmaan enemmän kuin lapseni. Minulle tuli ihan fyysinen paha olo.

Olen joutunut kantapään kautta opettelemaan pitkää pinnaa. En vieläkään ole kovin hyvä siinä, mutta parempi kuin vaikka pari vuotta sitten. Haluan tsempata muita kireäpinnaisia, väsyneitä uhmisten vanhempia, että kehittymismahdollisuuksia on

Kiitos että jaoit kokemuksesi! Se, että on kerran tukistanut ei tarkoita että olisi huono vanhempi. Kaikilla palaa pinna joskus, mutta onneksi omaa käyttäytymistään voi muuttaa. Tärkeää on että asian kohtaa ja että sille tekee jotain. Tästä on muuten kirjoitus myös rinnakkaisessa viestiketjussa.

Ja myös omaa kärsivällisyyttään voi kehittää, tiedän sen itsekin kokemuksesta :) Se ei ole helppoa, mutta kun asian tiedostaa, sille voi myös tehdä jotain. Itse olen käyttänyt mm. kymmeneen laskemista kun tuntuu siltä, että hermo menee. Mites te muut toimitte tällaisissa tilanteissa?

Mä en ole koskaan lyönyt tai muuten satuttanut 2,5v. poikaani, mutta pari kertaa olen menettänyt hermoni ja huutanut hänelle, mikä on todella kaduttanut jälkikäteen. Uhmiksen kanssa noita hermoakiristäviä tilanteita on päivittäin, joten olen joutunut kehittämään keinoja pitää itseni rauhallisena. Toiseen huoneeseen meneminen, kymmeneen laskeminen, jonkin mukavan asian ajatteleminen(esim. "kohta lapsi on päiväunilla ja saan kupin kahvia ja lehden") ovat toimineet. Olen myös lukenut Raisa Cacciatorien Kiukkukirjaa, ja oikein tiukan paikan tullen kuvittelen Raisan istumaan huoneeseen ja tarkkailemaan, miten selviän lapsen aggression kanssa, kuulostaa varmaan hassulta, mutta toimii mulla!

mutta minun on todella vaikea nähdä esim. Pissahätä-tai Röyhtäys-videon tilanteita väkivaltana. Olen yrittänyt miettiä mikä noissa tilanteissa on sellaista, että lastenkasvatusekspertit pitävät niitä pahoina.



En vaan tajua.



Miettinen on varmasti tuossa pöydässä se, jolla ei ole seuraavana vuonna työpaikkaa. Ja jos Miettisen aamutoimet eivät nopeudu, Miettinen tulee myöhästymään seuraavastakin työpaikastaan niin usein, että työttömyys uhkaa. Kuka nämä asiat Miettiselle saa jakeluun jos ei äiti tai vaimo? On selvää, että Miettinen ei puhetta kuuntele.

mutta minun on todella vaikea nähdä esim. Pissahätä-tai Röyhtäys-videon tilanteita väkivaltana. Olen yrittänyt miettiä mikä noissa tilanteissa on sellaista, että lastenkasvatusekspertit pitävät niitä pahoina.

Kiitos palautteesta. Videoiden väkivalta ei tosiaan millään kilpaile esimerkiksi TV:n tarjoaman mässäilevän "väkivaltaviihteen" kanssa. Niissä esitetty väkivalta ei ole pahinta mitä lapset kotona joutuvat kokemaan. Tämä oli tietoinen päätös.

Videot sen sijaan pysähtyvät tilanteeseen, jossa aikuinen tarttuu toiseen aikuiseen, aivan kuin tarttuisi lapseen. Tuo hetki on se ratkaiseva hetki. Sillä, mitä tapahtuu sen hetken jälkeen on vähän merkitystä videoiden viestin kannalta.

Videoissa matkitaan tilanteita, joissa aikuinen tyypillisesti käyttää väkivaltaa kasvattaakseen lasta. Videoissa haetaan siis oivallusta, tuon yhteyden ymmärtämistä, että tilannehan on tuttu lapsen ja aikuisen väliltä. Harva kokouksessa pelleillee samoin kuin Miettinen. Mutta kotona ruokapöydän äärellä moni lapsi leikkii, on kärsimätön, häiritsee aikuise puhetta.

Kuvittele, miten pientä lasta sattuu, kun hänen päätään ravistellaan edes takas, kuten Röyhtäys-videossa. Hän ei vain ole jaksanut pysyä paikoillaan ja kuunnella. Oliko moinen rangaistus todella ansaittu? Ymmärtääkö lapsi miksi häntä ravistellaan? Kannattiko?

Pissahätä-videosta taas: kuvittele, kuinka pieni lapsi pelkää, kun hänen oma äitinsä tarttuu kasvoihin ja puristaa kovaa. Vain koska lapsi unohteli, eikä meinannut saada kengännauhoja sidottua? Sillä hetkellä lapsi ei tiedä mitä äiti seuraavaksi tekee.

Tilanteet ovat lapselle äärettömän pelottavia. Muistutan tässä myös, että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä.

Toivottavasti tämä selitys avasi videoita sinulle.

ja minulla on aikamoiset traumat siitä. Siksi suhtaudun hyvin kriittisesti lapsien kurittamiseen - ja kyllä aikuisten väliseen väkivaltaankin.

Puolisoni, jota myös on mm. piiskattu lapsena, ei pidä fyysistä kurittamista minään ja hänen isänsä, eli lapseni pappa, uhkailikin aiemmin nippaavansa, jos lapsi tekee jotain kiellettyä.

Olen kerran tukistanut lastani. Kauhistuin siitä varmaan enemmän kuin lapseni. Minulle tuli ihan fyysinen paha olo.

Puolisoni huutaa paljon. Samoin veljeni vaimo, erityisesti lapsilleen. Huutoa vanhempani kauhistelevat, mutta eivät omaa tapaansa piiskata tai tukistaa meitä 20-30 v sitten. Mitähän heille sanoisi.

Olen joutunut kantapään kautta opettelemaan pitkää pinnaa. En vieläkään ole kovin hyvä siinä, mutta parempi kuin vaikka pari vuotta sitten. Haluan tsempata muita kireäpinnaisia, väsyneitä uhmisten vanhempia, että kehittymismahdollisuuksia on

Sinussa on sydämensivistystä. Hienointa on kyseenalaistaa ne väärät mallit, joihin meitä on kasvatettu vuosia ja sitten pystyä hylkäämään ne vääränlaisina, epäoikeudenmukaisina. Se, jos mikä on rohkeutta.

sitaatit Nina Pääkkösen kommentista:

Lapsen ruumiillinen kurittaminen

Lapsen luonnollinen keino selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa on sijoittaa ne itsensä ulkopuolelle, ja vanhemman tärkeä tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan ja sietää niitä menemättä tolaltaan. Tästä esimerkistä lapsi oppii, että tunteita voi käsitellä mielensäisesti ja sanoittamalla, ilman että tarvitsee sijoittaa omaa kipua toiseen lyömällä.

Kirjoitat, ettei vanhemman tule "mennä tolaltaan" lapsen käydessä läpi vaikeita tunteita. En nyt oikein näe yhteyttä tässä, voisiko joku keksiä tilanne-esimerkin tästä? Johtuuko lapsen tottelemattomuus ja paha käytös lapsella yleensä jostakin vaikeasta tunteesta? Miksi myös vihjaat, että fyysiseen kurittamiseen sisältyy aina jotakin valtavaa tunnekuohuntaa?

Ruumiillinen kurittaminen viestii vanhemman kyvyttömyydestä sietää, tunteita ja ajatella, eikä lapsi voi oppia sietämään aggressiota jos ei vanhempi pysty itsekään siihen? Kuten jo ihmettelin, miksi ihmeessä ruumiillinen kurittaminen nähtäisiin sen tiukemmin aggressioon liittyvänä tai siitä johtuvana kuin muunkaanlainen kurittaminen.?

Stressireaktio on lapsen siedettävissä nimenomaan siksi, että vanhempi aina palaa rakastavaksi. Miksi tämä rakastavaksi "palaaminen" ei auta ruumiillisen kurituksen kyseessä ollessa? Miksi ylipäätään väität, että rakkausside katkeaisi edes hetkellisesti, silloin kun lasta tavalla tai toisella rangaistaan?

Tällainen lapsen rajoja kunnioittava ja johdonmukainen toiminta auttaa lasta kasvamaan.

Saisiko tästä lisää tietoa ja nimenomaan tuosta rajojen kunnioittamisesta ja lapsen kasvusta, mitä se sitten tarkoittaakin? Ruumiillinen kuritus ja johdonmukaisuus tuskin sotivat toisiaan vastaan, ellei raivokasta väkivaltaa sitten nimitetä ruumiilliseksi kuritukseksi? Kumpi muuten on Unicefin kampanjan aihe? Minä olin käsittävinäni, että nimenomaan ruumiillinen kuritus, mutta kuitenkin täällä keskustelijat avautuvat kokemastaan arvaamattomasta ja vihaisesta piiskaamisesta ynnä muusta ja unicefilaiset sitten kiittelevät näistä kommenteista ihan kuin ne jotenkin liittyisivät asiaan?

Lapsia täytyy joskus pitää kiinni, tiukassakin otteessa, jos vaarana on että he satuttavat itseään tai toisia tai rikkovat jotakin. Ratkaiseva ero on, ettei aikuisen intentio ole satuttaa vaan suojella. Siis mikä nyt ratkaisee intentio vai toimintatapa?



Jos itseä on kuritettu lapsuudessa ruumiillisesti, on vaikeaa kritisoida tätä luonnolliselta tuntuvaa kasvatuskeinoa. Jostain syystä lähtöolettamus tuntuu olevan, että kaikki jotka hyväksyisivät ruumiillisen kurituksen ovat itse saaneet nauttia siitä lapsuudessaan? Onko tämä tutkittu juttu, vai haluaisitteko vain selittää näin? En tiedä mitä tutkimus tästä sanoo, mutta tunnen itse useita joita ei ole kuritettu lapsuudessa ruumiillisesti niin harvinaista kuin se näyttäisi olevankin, ja jotka silti ovat sitä mieltä, että lasta pitäisi voida kurittaa myös ruumiillisesti.



Lopuksi yleisesti tahtoisin esittää avoimen kysymyksen kaikille. Mitkä mielestänne ovat ne ihmiskunnan kehityksen mukanaantuomat tekniset avut ja välineet, joita meitä aiemmilla sukupolvilla ei ollut, ja joiden puute johti siihen epäkohtaan, että nuo pahaiset masokistit luulivat fyysisen kurittamisen olevan hyvästä? Onko kenelläkään tietoa onko mikään muu kansa joskus maailmanhistoriassa päätynyt ajattelemaan, ettei lasten kurittaminen ruumillisesti ole hyvästä? Ja mitä sitten seurasi, miksi tuo oivallus ei jo silloin valloittanut maailmaa? Jos tuskin maailmanvalloitusta tästäkään on tulossa, kun nuo muunmaalaiset ovat niin vanhanaikaisia urpoja..

Kysymyksiä aiheesta.



sitaatit Nina Pääkkösen kommentista:



"Lapsen ruumiillinen kurittaminen

Lapsen luonnollinen keino selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa on sijoittaa ne itsensä ulkopuolelle, ja vanhemman tärkeä tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan ja sietää niitä menemättä tolaltaan. Tästä esimerkistä lapsi oppii, että tunteita voi käsitellä mielensäisesti ja sanoittamalla, ilman että tarvitsee sijoittaa omaa kipua toiseen lyömällä. "





Kirjoitat, ettei vanhemman tule "mennä tolaltaan" lapsen käydessä läpi vaikeita tunteita. En nyt oikein näe yhteyttä tässä, voisiko joku keksiä tilanne-esimerkin tästä? Johtuuko lapsen tottelemattomuus ja paha käytös lapsella yleensä jostakin vaikeasta tunteesta? Miksi myös vihjaat, että fyysiseen kurittamiseen sisältyy aina jotakin valtavaa tunnekuohuntaa?





"Ruumiillinen kurittaminen viestii vanhemman kyvyttömyydestä sietää, tunteita ja ajatella, eikä lapsi voi oppia sietämään aggressiota jos ei vanhempi pysty itsekään siihen?"



Kuten jo ihmettelin, miksi ihmeessä ruumiillinen kurittaminen nähtäisiin sen tiukemmin aggressioon liittyvänä tai siitä johtuvana kuin muunkaanlainen kurittaminen.?





"Stressireaktio on lapsen siedettävissä nimenomaan siksi, että vanhempi aina palaa rakastavaksi. "



Miksi tämä rakastavaksi "palaaminen" ei auta ruumiillisen kurituksen kyseessä ollessa? Miksi ylipäätään väität, että rakkausside katkeaisi edes hetkellisesti, silloin kun lasta tavalla tai toisella rangaistaan?





"Tällainen lapsen rajoja kunnioittava ja johdonmukainen toiminta auttaa lasta kasvamaan."





Saisiko tästä lisää tietoa ja nimenomaan tuosta rajojen kunnioittamisesta ja lapsen kasvusta, mitä se sitten tarkoittaakin? Ruumiillinen kuritus ja johdonmukaisuus tuskin sotivat toisiaan vastaan, ellei raivokasta väkivaltaa sitten nimitetä ruumiilliseksi kuritukseksi? Kumpi muuten on Unicefin kampanjan aihe? Minä olin käsittävinäni, että nimenomaan ruumiillinen kuritus, mutta kuitenkin täällä keskustelijat avautuvat kokemastaan arvaamattomasta ja vihaisesta piiskaamisesta ynnä muusta ja unicefilaiset sitten kiittelevät näistä kommenteista ihan kuin ne jotenkin liittyisivät asiaan?





"Lapsia täytyy joskus pitää kiinni, tiukassakin otteessa, jos vaarana on että he satuttavat itseään tai toisia tai rikkovat jotakin. Ratkaiseva ero on, ettei aikuisen intentio ole satuttaa vaan suojella."





Siis mikä nyt ratkaisee intentio vai toimintatapa?



"Jos itseä on kuritettu lapsuudessa ruumiillisesti, on vaikeaa kritisoida tätä luonnolliselta tuntuvaa kasvatuskeinoa."



Jostain syystä lähtöolettamus tuntuu olevan, että kaikki jotka hyväksyisivät ruumiillisen kurituksen ovat itse saaneet nauttia siitä lapsuudessaan? Onko tämä tutkittu juttu, vai haluaisitteko vain selittää näin? En tiedä mitä tutkimus tästä sanoo, mutta tunnen itse useita joita ei ole kuritettu lapsuudessa ruumiillisesti niin harvinaista kuin se näyttäisi olevankin, ja jotka silti ovat sitä mieltä, että lasta pitäisi voida kurittaa myös ruumiillisesti.



Lopuksi yleisesti tahtoisin esittää avoimen kysymyksen kaikille. Mitkä mielestänne ovat ne ihmiskunnan kehityksen mukanaantuomat tekniset avut ja välineet, joita meitä aiemmilla sukupolvilla ei ollut, ja joiden puute johti siihen epäkohtaan, että nuo pahaiset masokistit luulivat fyysisen kurittamisen olevan hyvästä? Onko kenelläkään tietoa onko mikään muu kansa joskus maailmanhistoriassa päätynyt ajattelemaan, ettei lasten kurittaminen ruumillisesti ole hyvästä? Ja mitä sitten seurasi, miksi tuo oivallus ei jo silloin valloittanut maailmaa? Jos tuskin maailmanvalloitusta tästäkään on tulossa, kun nuo muunmaalaiset ovat niin vanhanaikaisia urpoja..

Numero 11 kyseli kommenttia tutkimusten yksimielisyyteen, mutta Unicefilta ei ole tullut kommenttia asiaan. Odotan minäkin vastausta tuohon tai ainakin seuraavaan eli:



Mikä on kampanjan taustalla vaikuttava ideologia?

Numero 11 kyseli kommenttia tutkimusten yksimielisyyteen, mutta Unicefilta ei ole tullut kommenttia asiaan. Odotan minäkin vastausta tuohon tai ainakin seuraavaan eli:

Mikä on kampanjan taustalla vaikuttava ideologia?

Tässä mainitsemasi numero 11 vastaus (eli numero 12):

Anna Salmi Väestöliitto - 16.11.2011 10:40 (12/29)

Onko kurituksesta haittaa?

Kyseisestä asiasta on olemassa paljon tutkimusta. Metatutkimuksissa, joissa on kerätty tietoa koko tutkimuksen kentästä on havaittu, että fyysinen kuritus vaikuttaa kielteisesti lapsen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että lievä kuritus johtaa usein vakavampaan kuritukseen. Tämä johtuu siitä, että lievemmän kurituksen teho laantuu ja joudutaan turvautumaan yhä kovempiin rangaistuksiin.

Unicef on huomannut, että vanhemmat eivät ole vakuuttuneita kurituksen haitoista. Eikö kannattaisi juuri esitellä näitä tutkimuksia enemmän ja pitää moraaliylemmyyttä huokuvia puheita vähemmän. Miten voi vaatia muiden itsestään tajuavan sitä, mitä itse perustelee tutkimuksista oppimallaan?

Löydät tästä linkistä loistavan bloggauksen kurin ja kurituksen eroista: http://bit.ly/u18E3k

Lisäksi, blogissa avataan kuritusväkivallan käsitettä. Kuritusväkivalta voi olla sekä henkistä että fyysistä.



UNICEFin tarkoitus ei ole väittää, että kuritusväkivaltaa käyttävät vain vanhemmat, jotka ovat itse joutuneet sen kohteeksi lapsena. Kaikenlaisissa perheissä voi esiintyä kuritusväkivaltaa.

Unicef on huomannut, että vanhemmat eivät ole vakuuttuneita kurituksen haitoista. Eikö kannattaisi juuri esitellä näitä tutkimuksia enemmän ja pitää moraaliylemmyyttä huokuvia puheita vähemmän. Miten voi vaatia muiden itsestään tajuavan sitä, mitä itse perustelee tutkimuksista oppimallaan?

Kiitos palautteesta!

Olemme pyrkineet kokoamaan tiiviin tietopakkausen aiheesta kampanjasivuillemme: http://www.unicef.fi/kurituseikasvata

Viimeisin, laaja tutkimus ruumiillisen kuritusväkivallan vaikutuksista lapsiin julkaistiin Pediatrics -lehdessä 2010. Tässä arvostetussa yhdysvaltalaistutkimuksessa oli haastateltu 2500 äitiä, ja havaittiin, että kolmevuotiaana säännöllisesti kuritetut lapset olivat tuplasti todennäköisemmin aggressiivisia viisivuotiaana kuin lapset, joiden vanhemmat eivät käyttäneet väkivaltaa lapsiinsa. Tutkimuksen johtopäätös oli, että lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu kuritusväkivallan korreloivan negatiivisesti myös yleisesti elämässä pärjäämisen kanssa.

"Lopuksi yleisesti tahtoisin esittää avoimen kysymyksen kaikille. Mitkä mielestänne ovat ne ihmiskunnan kehityksen mukanaantuomat tekniset avut ja välineet, joita meitä aiemmilla sukupolvilla ei ollut, ja joiden puute johti siihen epäkohtaan, että nuo pahaiset masokistit luulivat fyysisen kurittamisen olevan hyvästä?"



Historian saatossa olemme saaneet seuraavanlaisia apuvälineitä, joista me halukkaat pystymme ammentamaan. :) Niitä ovat lapsen keskeneräisen kehityksen YMMÄRTÄMINEN ja sen HYVÄKSYMINEN, tasa-arvon ja lain kirjaimen KUNNIOITTAMINEN, itsehillintä, väkivallan vastustaminen, demokraattisempi perheen arvojärjestys jne.



Ja hassu juttu, että minä en tunne yhtään sellaista aikuista, jota ei ole lapsena kuritettu, mutta jotka haluaisivat toimia niin. Sen sijaan juuri ne jotka puhuvat kurittamisen puolesta, ovat joutuneet fyysisen ojentamisen uhreiksi lapsena. Oma kokemukseni on, että lapsia kurittavat ovat itse kuritettuja mutta kaikki kuritetut eivät itse kurita. Tämä on siis minun näkemys asiasta.

Katselin videot. Olenkin usein "väittelyissä" kasvatuksesta käyttänyt samankaltaisia esimerkkejä. Saako puolisoakin alkaa ojentaa kovalla kädellä jos hän toimii typerästi?



Me kaikki tiedämme, että joskus ihan oikeasti tekee mieli: jos voisimme pakottaa sen puolison tai rakkaan (vaikkapa veljen tai oman vanhemman) tekemään jonkin mielestämme viisaan teon, niin pakottaisimme. Mutta mitä se toinen siitä olisi mieltä?



Kun poltin vielä tupakkaa, minulla oli kerran käsi kipeänä ja pyysin kaveria rullaamaan minulle sätkän omista tupakoistani. Hän ei suostunut, koska hänen mielestään minun olisi pitänyt lopettaa tupakointi. Koin voimatonta raivoa ja epäreiluuden tunnetta, miksei asia ollut oma päätökseni!

[i

Lopuksi yleisesti tahtoisin esittää avoimen kysymyksen kaikille. Mitkä mielestänne ovat ne ihmiskunnan kehityksen mukanaantuomat tekniset avut ja välineet, joita meitä aiemmilla sukupolvilla ei ollut, ja joiden puute johti siihen epäkohtaan, että nuo pahaiset masokistit luulivat fyysisen kurittamisen olevan hyvästä?

[/quote]

Minä näen, että ihmiskunta kehittyy eettiseltä ajattelultaan ja empatialtaan pikkuhiljaa. Ja aina on olemassa niitä jotka eivät ole vielä oivaltaneet, ja niitä jotka eivät oivallakaan.



Mutta kaikenkaikkiaan kehitys ON kulkenut viimeisinä vuosisatoina siihen suuntaan, että empatiamme ja kunniotuksemme ja tasa-arvon käsite on ulottunut yhä laajempiin ja laajempiin piireihin. Ensin aloimme tuntea epämukavaa oloa ihmisten omistamisesta (orjuus), sitten naisten omistamisesta, ja nyt on tapetilla lasten kohteleminen.



Uskon, että aina on ollut olemassa ihmisiä, vanhempia, jotka ovat ihan omalähtöisesti tunteneet, että väkivalta lasta kohtaan ei ole oikea ratkaisu. Ihan samoin kuin on ollut ihmisiä joista orjuus ei ole ollut oikein, tai jotka ovat kohdelleet vaimoa tasa-arvoisena kumppanina.



Se, että tällaisista aatteista tulee vähitellen valtavirtaa, on varmaan jotenkin tekemisissä länsimaisen (eurooppalaisen) kulttuurimme kanssa. Olisiko meillä ja tieteellisen edistyksemme ihanteilla se seuraus, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä on sekä HALU löytää johdonmukaisia eettisiä filosofioita että KYKY levittää aatteita nopeasti, saada ne keskustelun alaiseksi, ja päätyä johtopäätöksiin.

YRITÄN UUDELLEEN SELVEMMÄN LAINAUKSEN KERA

Lopuksi yleisesti tahtoisin esittää avoimen kysymyksen kaikille. Mitkä mielestänne ovat ne ihmiskunnan kehityksen mukanaantuomat tekniset avut ja välineet, joita meitä aiemmilla sukupolvilla ei ollut, ja joiden puute johti siihen epäkohtaan, että nuo pahaiset masokistit luulivat fyysisen kurittamisen olevan hyvästä?

Minä näen, että ihmiskunta kehittyy eettiseltä ajattelultaan ja empatialtaan pikkuhiljaa. Ja aina on olemassa niitä jotka eivät ole vielä oivaltaneet, ja niitä jotka eivät oivallakaan.

Mutta kaikenkaikkiaan kehitys ON kulkenut viimeisinä vuosisatoina siihen suuntaan, että empatiamme ja kunniotuksemme ja tasa-arvon käsite on ulottunut yhä laajempiin ja laajempiin piireihin. Ensin aloimme tuntea epämukavaa oloa ihmisten omistamisesta (orjuus), sitten naisten omistamisesta, ja nyt on tapetilla lasten kohteleminen.

Uskon, että aina on ollut olemassa ihmisiä, vanhempia, jotka ovat ihan omalähtöisesti tunteneet, että väkivalta lasta kohtaan ei ole oikea ratkaisu. Ihan samoin kuin on ollut ihmisiä joista orjuus ei ole ollut oikein, tai jotka ovat kohdelleet vaimoa tasa-arvoisena kumppanina.

Se, että tällaisista aatteista tulee vähitellen valtavirtaa, on varmaan jotenkin tekemisissä länsimaisen (eurooppalaisen) kulttuurimme kanssa. Olisiko meillä ja tieteellisen edistyksemme ihanteilla se seuraus, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä on sekä HALU löytää johdonmukaisia eettisiä filosofioita että KYKY levittää aatteita nopeasti, saada ne keskustelun alaiseksi, ja päätyä johtopäätöksiin.

Tuo juuri on se kummallinen uskomus, jolle minä en voi muuta kuin itkeä. Ei ihmisiltä ole puuttunut mitään, he olisivat aivan hyvin voineet tehdä toisin ja oppia näkemästään jopa aivan muutamassa vuodessa!?. Ei eri kasvatusmenetelmien kokeilemiseksi tarvitse mitään nykyisen sielutieteen teorioita tai aivotutkimuksia.



Tieteellinen ajattelu on jopa kaventanut käsitystämme ihmisestä, kun nykyään mitään ei ole, vaikka siltä tuntuisi, ennen kuin se on tieteellisesti todistettu. Itäänpäin mennessä voi huomata materialismin kapea-alaisuuden hyvin nopeasti, vaikka täällä ollaankin "kehittyneempiä"..



Ihmiset ovat ihan yhtä pahoja kuin ennenkin, emme ole sen parempia nytkään. Emme myöskään ole sen onnellisempiakaan kuin ennen.



Ei meiltä myöskään ole puuttunut KYKYÄ levittää kokemuksiemme valoa toisille. Ehkä Erkki egyptiläinen ei saattanutkaan jutella Kalle Kiinalaisen kanssa, mutta kyllä kaikki johonkin laumaan ovat kuuluneet. Joka laumalla eri puolilla maailmaa on lisäksi ollut ihan sama perustilanne, eli lapsia saatiin ja jotenkin ne kasvatettiin. Tuskin lapsia aivan maailmanlaajuisesti vihattiin?



Vaatiiko nyky-yhteiskunta sitten toisenlaisia ominaisuuksia kasvatetuilta ja sen takia kasvatusmetodeja pitää muuttaa, mutta on itsepetosta väittää että ihmiset tulisivat onnellisemmiksi nykyaikaa kohti tultaessa, eli joku muu tavoite nyt täytyy olla.?



Orjuus, hhmm anteeksi vain, mutta emmekö me oikeastaan elä yhä siirtomaa-aikaa? taitaa olla siten, että ihmiset ovat todella oppineet jotain. Eli kaikkien pahojen asioiden kaunistelun. Ennen se oli Iiro Isäntä rehdisti omalla nimellään, joka orjia osti, nykyään nimettömät sijoittajat.



Vastikäänhän joku tutkija väitti, että äidit eivät kasvata lapsiaan, koska saavat sillä tavoin enemmän lapsen hyväksyntää, jota ilman jäävät nykyisessä kahden sooloilijan parisuhteessaan. Hän käytti toimintatavasta nimitystä emotionaalinen HYVÄKSIKÄYTTÖ. Mitenköhän se nyt on? Mikä on totuus? Tai missä on rakkaus, se ihan oikea?

Ja hassu juttu, että minä en tunne yhtään sellaista aikuista, jota ei ole lapsena kuritettu, mutta jotka haluaisivat toimia niin. Sen sijaan juuri ne jotka puhuvat kurittamisen puolesta, ovat joutuneet fyysisen ojentamisen uhreiksi lapsena. Oma kokemukseni on, että lapsia kurittavat ovat itse kuritettuja mutta kaikki kuritetut eivät itse kurita. Tämä on siis minun näkemys asiasta.

No ei siinä minusta mitään hassua ole, kun tiedän ihan tarkkaan miksi nämä ihmiset ovat päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun kuin vanhempansa. Heidän kanssansa juteltuani lapsista ja maailmanmenosta tiedän, että heillä on sama syy.

mutta omia lapsiani olen joutunut tukistamaan huudon keralla useita kertoja. Miestäni taas on lapsena kuritettu säännöllisesti, mutta hän ei ole käsittääkseni koskaan käynyt lapsiin käsiksi.



Olisiko selityksenä se, että olen ainoa lapsi ja nainen, eli tilanteita jossa välitön kurinpito on välttämätöntä ei vain ole ollut. Miehelläni taas on sisaruksia, samoin kuin omilla pojillani, joten tilanteet eskaloituvat ihan eri tavalla kuin yhden lapsen kanssa. Samoin lapsen luonne on varmasti merkittävä tekijä kurituksen tarpeen suhteen. Itse olen aina ollut ujo ja miellyttämishaluinen, kun taas omat lapseni ja mieheni ovat luonteeltaan vilkkaita ja itsepäisiä.



Tulee mieleen Soinin melonit ja omenat. Se mikää sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mielestäni on naiivia olettaa kaikkien vanhempien esim. kurittavan lapsiaan fyysisesti raivon vallassa ja hallitsemattomasti ja kaiken fyysisen kasvattamisen olevan kategorisesti pahasta.

mutta omia lapsiani olen joutunut tukistamaan huudon keralla useita kertoja. Miestäni taas on lapsena kuritettu säännöllisesti, mutta hän ei ole käsittääkseni koskaan käynyt lapsiin käsiksi. --- Se mikää sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mielestäni on naiivia olettaa kaikkien vanhempien esim. kurittavan lapsiaan fyysisesti raivon vallassa ja hallitsemattomasti ja kaiken fyysisen kasvattamisen olevan kategorisesti pahasta.

On totta, että kaikenlaiset vanhemmat voivat käyttää kuritusväkivaltaa. Kuten aikaisemmin on jo tullut esille, tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että kuritusväkivalta periytyy helposti, eli vanhemmat jotka käyttävät kuritusväkivaltaa ovat usein kokeneet itsekin lapsuudessaan kuritusväkivaltaa. Tämä on siis tutkittua tietoa. Tietysti poikkeuksia on, kuten itsekin tuot ilmi.

Sanot, että on naiivia olettaa kaiken fyysisen kasvattamisen olevan kategorisesti pahasta. Mikäli tarkoitat fyysisellä kasvattamisella kurittamista, se satuttaa lasta aina. Kurittaminen myös jättää pitkät jäljet, joilla voi olla vakavia seurauksia lapsen elämälle. Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin lasta pitää rajoittaa tai estää voimaa käyttäen, jos lapsi esimerkiksi on vaarassa vahingoittaa itseään. Nämä tilanteet eivät ole kuritusväkivaltaa, kun niissä ei pyritä aiheuttamaan eikä aiheuteta kipua. Eli tällaisissa tilanteissa fyysinen kontakti lapseen on sekä tarpeen että hyväksi lapselle.