Kuritus ei kasvata
Heippa,
Oletko jo nähnyt "Pissahätä"- ja muut kampanjavideomme?
Mitä mieltä olet?
Kommentit (43)
Kuritusväkivaltaa ilmenee kaikenlaisissa perheissä sekä miehen että naisen toimesta. Videoiden ei ole tuoda esiin sukupuolirooleja ollenkaan, mutta ajattelimme, että jos kampanjavideossa kurittajana on mies yleisö luulee herkästi, että kysymyksessä on sukupuoliväkivaltaa. Halusimme siis korostaa, nimeomaan lapseen kohdistyuvaa väkivaltaa. Pertti Sveholm oli pahoillaan kuvauksissa, että Eija joutui aina pahiksen rooliin ;-)
Kiva, että tykkäsit kampanjastamme!
Ikävä kuulla tilanteestasi. Mielestäni jo se, että tiedostat ongelman on hyvä alku!
Onko kellään muulla kokemusta "kierteen" katkaisemisesta?
"Mies- ja naisroolit" -viestin, kuten myös "väkivallankierre" -viestin kirjoitin minä = Saila UNICEFilta.
(Näköjään on opettelua, tässä kirjoittelussa. Pahoittelen.)
Hyvä kampanja, hyvin tehty video, näin vasta yhden.
Kumma juttu tosiaan, että edelleen on tarvetta tällaiselle kampanjalle vaikka kuritusväkivallan kieltävä laki on ollut voimassa pitkään. Äitinä olen kokenut hetkiä jolloin hermot kiristyy ja tuntuu että räjähtää kun ei neuvottelutaidot aina riitä. Kun tiedostan tämän, pyrin rauhoittumaan muistamalla, että lapsi vasta opettelee hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään ja vanhemman tulisi antaa siihen mallia.
Äitinä olen kokenut hetkiä jolloin hermot kiristyy ja tuntuu että räjähtää kun ei neuvottelutaidot aina riitä. Kun tiedostan tämän, pyrin rauhoittumaan muistamalla, että lapsi vasta opettelee hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään ja vanhemman tulisi antaa siihen mallia.
Juuri näinhän se menee, vanhempana oleminen on joskus varsin haastavaa ja hyvät vinkit ovat tarpeen.
Onko muilla jakaa keinoja selvitä tiukassa tilanteessa?
Ainakin omaa stressinsietokykyään on syytä tarkastella, jos lapseen menee jatkuvasti hermot. Miksi on niin kireällä? Jos aamut on hulabaloota, pitää herätä aikaisemmin, laittaa vaatteet valmiiksi ym.ym. Jos työasiat painaa, se ei ole lapsen vika. Aikuisen oma säännöllinen harrastus, jossa pääsee purkamaan paineita (vaikka liikkumalla) on ainakin itselleni todella tärkeä. Jos kurittaminen on opittua vaikka omasta lapsuuden perheestä, on syytä käydä niitä asioita vaikka terapiassa läpi ja opetella uusia toimintatapoja. Aikuinenkin voi oppia uutta jos vaan haluaa.
Hyviä videoita ja hyvä että olette täällä, toivottavasti viesti menee perille!
Lapsen ruumiillinen kurittaminen
Unicef on nostanut kampanjassaan yhteiskunnalliseen keskusteluun lasten ruumiillisen kurittamisen. Tarve tälle keskustelulle on ilmeinen, ja sen tulee jatkua julkisena.
Osa aikuisista suhtautuu ruumiilliseen kurittamiseen kasvatuskeinona yhä sallivasti, vaikka se on kielletty laissa. Lakiakin tärkeämpi peruste olla kurittamatta lasta ruumiillisesti on kuitenkin se, että se on haitaksi lapsen kehitykselle. Lapsen luonnollinen keino selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa on sijoittaa ne itsensä ulkopuolelle, ja vanhemman tärkeä tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan
ja sietää niitä menemättä tolaltaan. Tästä
esimerkistä lapsi oppii, että tunteita voi käsitellä
mielen sisäisesti ja sanoittamalla, ilman että tarvitsee sijoittaa omaa kipua toiseen lyömällä. Ruumiillinen kurittaminen viestii vanhemman kyvyttömyydestä sietää tunteita ja ajatella, eikä lapsi voi oppia sietämään aggressiota jos ei vanhempi pysty itsekään siihen.
Lasten täytyy kokea rajoja ja pettymystä kasvaakseen hyvinvoiviksi aikuisiksi. Vanhempien merkitsevä paheksunta ilmaistuna sanoin ja elein riittää aktivoimaan lapsessa lyhytkestoisen stressireaktion, joka on erittäin tehokas kasvatuskeino. Toistuvana tämä hetkellinen vanhemman rakkauden menettämisen mahdollisuus saa lapsen välttämään ei-toivottua käyttäytymistä. Stressireaktio on lapsen siedettävissä nimenomaan siksi, että vanhempi aina palaa rakastavaksi. Tällainen lapsen rajoja kunnioittava ja johdonmukainen toiminta auttaa lasta kasvamaan.
Lapsia täytyy joskus pitää kiinni, tiukassakin otteessa, jos vaarana on että he satuttavat itseään tai toisia tai rikkovat jotakin. Ratkaiseva ero on, ettei aikuisen intentio ole satuttaa vaan suojella. Lapsen perusluottamuksen synnyn edellytys on vanhempien turvallisuus, ja kipu rakkaan ihmisen
aiheuttamana rikkoo luottamuksen perustaa.
Jos itseä on kuritettu lapsuudessa ruumiillisesti, on
vaikeaa kritisoida tätä luonnolliselta tuntuvaa
kasvatuskeinoa. Tämä siksi, että kritisoiminen pakottaa kohtaamaan oman kivun ja vaillejäämisen. Oma vanhemmuus antaa kuitenkin mahdollisuuden valita toisin.
Psykoterapeutteina ymmärrämme potilaitamme koska tunnemme heidän lähtökohtansa, mutta emme silti hyväksy tuhoavaa käytöstä. Voimme ymmärtää ja auttaa myös pinnansa polttanutta vanhempaa joka on lastaan tukistanut ilman että hyväksymme ruumiillista kurittamista kasvatuskeinona.
Nina Pyykkönen
psykoterapian erikoispsykologi PsL
lasten ja nuorisopsykoterapeutti
Minusta tämä on tosi hyvä kampanjan aihe. Tämä koskettaa monia lapsia ihan tässä lähellä, Suomessa ja naapurimaissa. Usein keskitytään vain kehitysmaiden lasten ongelmiin, jotka nekin tietenkin ovat tärkeitä.
Minusta erityisesti telkkarissa nähty kokousvideo oli tosi hyvä! Ensin naurattaa ja sitten pysäyttää!
En hyväksy ruumiillista kuritusta. Sen sijaan olen laittanut kiukuttelevat ja tottelemattomat lapseni "jäähypenkille", joka meillä on portaiden alin askel. Monet ystävistäni pitävät tätä liian rajuna rangaistuksena. Minusta on hyvä, että lapsi ensin rauhoittuu ja sitten voidaan asiasta keskustella. Omaan huoneeseen en ikinä komenna, koska siellä on kaikkea kivaa tekemistä, eihän se mikään rangaistus ole.
Mitä mieltä muut ovat jäähypenkkirangaistuksesta? Olenko liian tiukka? Yleensä lapset istuvat kunnes rauhoittuvat (5min tms)
Monet kehityspsykologian tutkijat ovat sitä mieltä, että lievästä fyysisestä kurituksesta ei ole haittaa, eikä sitä kannata kieltää lailla,esim. Diana Baumrind
http://www.jstor.org/stable/585170?origin=JSTOR-pdf
Kun asiantuntijatkaan eivät ole asiasta yksimielisiä, on haastavaa vaikuttaa vanhempien asenteisiin.
Kyseisestä asiasta on olemassa paljon tutkimusta. Metatutkimuksissa, joissa on kerätty tietoa koko tutkimuksen kentästä on havaittu, että fyysinen kuritus vaikuttaa kielteisesti lapsen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että lievä kuritus johtaa usein vakavampaan kuritukseen. Tämä johtuu siitä, että lievemmän kurituksen teho laantuu ja joudutaan turvautumaan yhä kovempiin rangaistuksiin.
En hyväksy ruumiillista kuritusta. Sen sijaan olen laittanut kiukuttelevat ja tottelemattomat lapseni "jäähypenkille", joka meillä on portaiden alin askel. Monet ystävistäni pitävät tätä liian rajuna rangaistuksena. Minusta on hyvä, että lapsi ensin rauhoittuu ja sitten voidaan asiasta keskustella. Omaan huoneeseen en ikinä komenna, koska siellä on kaikkea kivaa tekemistä, eihän se mikään rangaistus ole.
Mitä mieltä muut ovat jäähypenkkirangaistuksesta? Olenko liian tiukka? Yleensä lapset istuvat kunnes rauhoittuvat (5min tms)
Huomasithan, että kysymykseesi tuli vastaus asiantuntijoiltamme naapuviestiketjussa:
"Jäähypenkin käyttö ei ole kuritusväkivaltaa, kunhan "jäähypenkki" on turvallinen, eikä pelota lasta. Jäähypenkin käyttö voi olla sikäli hyvä, että se suo myös aikuiselle hetken rauhoittua ja
laskea kymmeneen."
"Minä olen sitä mieltä, että jäähypenkki on hyvä keino vähän vanhempien lasten kanssa. Ihan pienet lapset tarvitsevat vielä aikuisen apua vaikeiden tunteiden hallitsemisessa. Pienet eivät vielä myöskään ymmärrä jäähypenkin tarkoitusta. Minusta sitä ei kannata käyttää alle kolme vuotiaiden kanssa."
Kiitos Nina Pyyköselle hyvästä ja informatiivisesta kannanotosta.
Luettuani sen jäin pohtimaan, kuinka tärkeää olisi suunnata ajatukset vanhemman ja lapsen välisen siteen vahvistamiseen.
Kun lapsen kiintymyssuhde vanhempaan on turvallinen ja hyvä, lapsi haluaa ylläpitää tätä hyvää. Tehdessään väärin lapsi tietää rikkovansa tätä sidettä. Lapsi tuntee syyllisyyttä ja haluaa yleensä korjata tekemänsä vääryyden.
Jos siis lähdetään pohtimaan, miten lapsen saisi toimimaan vanhemman asettamien rajoitusten mukaisesti, pitäisi lähteä siitä, että vahvistetaan lapsen ja vanhemman suhdetta. Kun suhde on hyvä, pelkkä vanhemman pettymys ja suuttumus toimivat usein lapselle tarpeeksi suurena rankaisuna.
Olettehan käyneet lukemassa eilisen asiantuntijat vastaavat -keskustelun viestejä rinnakkaisesta viestiketjusta? Paljon hyviä ja tärkeitä kysymyksiä ja mietteitä, joista on varmasti apua jokaiselle vanhemmalle arjen keskelle.
Katsoin tuon pissahätä-klipin eikä siinä ainakaan näyttänyt olevan väkivaltaa. Oliko jossain muussa klipissä sitten ehkä?
Ihan hauska video, meillä on joskus miehen kanssa juuri tuo tilanne ;-) Paitsi kengännauhojen solmimisen tilalla voi olla kravatin oikominen. Lapset onneksi ovat jo oppineet huolehtimaan omat asiansa.
Katsoin tuon pissahätä-klipin eikä siinä ainakaan näyttänyt olevan väkivaltaa. Oliko jossain muussa klipissä sitten ehkä? Ihan hauska video, meillä on joskus miehen kanssa juuri tuo tilanne ;-) Paitsi kengännauhojen solmimisen tilalla voi olla kravatin oikominen. Lapset onneksi ovat jo oppineet huolehtimaan omat asiansa.
Hienoa, että videot herättävät keskustelua!
Videoiden tarkoituksena ei ole mässäillä väkivallalla. Niillä halutaan viestiä, että jos kerran aikuisten kesken videoiden tilanteet ovat väkivaltaa niin miksi vastaavat tilanteet nähdään lasten kohdalla kasvatuksena. Vaikka nimenomaan lasten kohdalla kyseessä on kuritusväkivalta, joka tekee lapselle kipeää ja on laissa kielletty.
Tätä pissahätä-videota voi miettiä vaikkapa juuri omien aamutoimien valossa: eihän kukaan varmaan puolisoaan lähde tukistamaan tai läpsimään, jos tällä on puhelin hukassa tai kravatti vinossa. Ei siis tehdä sitä lastenkaan kanssa.
Katsohan muutkin pätkät ja kerro ajatuksia niistä, ne löytyvät täältä:
Hyvät vinkit aamulähtöihin ja muihin arjen haastaviin tilanteisiin ovat tervetulleita, niistä voimme varmasti hyötyä me kaikki!
Kattava vastaus yleiseen väittelyyn kurituksen, kurin ja kuritusväkivallan (näkemys)eroista löytyy nyt blogista:
http://bit.ly/u18E3k
Yksinkertaisimmillaan voi sanoa, että: ”Oikeiden termien käyttämistä tärkeämpää on tietää milloin kysymys on väkivallasta. Kampanjassamme emme puhu kuria vastaan, mutta kuritusta/kuritusväkivaltaa kylläkin, sillä sekä henkinen että fyysinen väkivalta vahingoittaa lasta.”
ja minulla on aikamoiset traumat siitä. Siksi suhtaudun hyvin kriittisesti lapsien kurittamiseen - ja kyllä aikuisten väliseen väkivaltaankin.
Puolisoni, jota myös on mm. piiskattu lapsena, ei pidä fyysistä kurittamista minään ja hänen isänsä, eli lapseni pappa, uhkailikin aiemmin nippaavansa, jos lapsi tekee jotain kiellettyä.
Olen kerran tukistanut lastani. Kauhistuin siitä varmaan enemmän kuin lapseni. Minulle tuli ihan fyysinen paha olo.
Puolisoni huutaa paljon. Samoin veljeni vaimo, erityisesti lapsilleen. Huutoa vanhempani kauhistelevat, mutta eivät omaa tapaansa piiskata tai tukistaa meitä 20-30 v sitten. Mitähän heille sanoisi.
Olen joutunut kantapään kautta opettelemaan pitkää pinnaa. En vieläkään ole kovin hyvä siinä, mutta parempi kuin vaikka pari vuotta sitten. Haluan tsempata muita kireäpinnaisia, väsyneitä uhmisten vanhempia, että kehittymismahdollisuuksia on
Hieno kampanjatoteutus tärkeästä aiheesta. Pidin etenkin roolijaosta, koska se oli hieman yllätyksellinen, eikä odotusasetelma -oikea lapsi uhrina - toteutunut. Se olisi kaikessa karmeudesaan voinut olla suurelle yleisölle liian tunteita kuohuttavaa ja luotaantyöntävää, eikä keskustelua olisi syntynyt.Osa meistä väistelee vaikeita aiheita, jottei oma mukavuusvyöhykkeemme säry. Nyt pystymme lähestymään aihetta hieman "kauempaa", jolloin keskustelua syntyy.
Toisekseen roolijako muistutti osuvasti siitä paradoksista miten on mahdollista, että aikuisten kesken väkivalta on aina väkivaltaa, mutta jollain vinoutuneella tavalla sitä pystytään tietyissä perheissä vääristelemään aikuisen ja lapsen välillä "kasvatuksellisiksi keinoiksi".
Käsittääkseni aggressiivinen reaktio on yksi nopeimpia reaktioitamme, jolloin emme ehdi ajatella asioiden seurauksia. Tästä johtuen voimme pikastuksissa aikaansaada todella vakavaa vahinkoa. Jo siitäkin syystä itsehillinnän harjoittaminen maksaa vaivan. Koska eihän väkivallan ja fyysisen koskemattomuuden välillä loppujen lopuksi ole muuta kuin itsehillintä, joka joko pettää tai säilyy.
Onnistunut kampanja. Vähän harmittaa tämä mies-nainen -asettelu. Mies ei toiminut missään kurittajana, ja toisaalta naisten tekemä perheväkivalta on noussut viime aikoina esiin.
Tulevana kasvattaja mietin, miten sitten niitä lapsia saa kuriin.
Äitini kävi käsiksi ajoittain (ja sitten valitti, kun me sisarukset keskenämme tappelimme...), mutta opetteli siitä pois nuorempien sisarusteni aikaan. En tiedä miten.
Pelkään kierrettä, olen helposti väkivaltainen.