Lue keskustelun säännöt.
Miehen exä (lapsen äiti) haluaa tavata ja jutella
13.11.2011 |
Kertoi miehelle että haluaa tavata ja jutella mun kanssa, koska lapsi tulee viettämään aikaa ja asumaan myös mun kanssani osan ajasta, haluaa tietää että olen hyvä lapselle ja olen hyvä ihminen. Ymmärrän tämän täysin, ja musta on hieno asia.Lapsi on vasta vauva. Itselläni lapsia ei ole, eikä kamalasti kokemustakaan niistä.
Nyt kuitenkin mietityttää mitä kannattaa sanoa ja mitä asioita ottaa esille, vai annanko hänen johdatella keskustelua. Itse olen ajatellut, että mitään äidin roolia en ole ottamassa, lapsella on jo äiti, ja hyvä sellainen, eikä toista tarvitse. Toki tulen auttamaan hoidossa ja olemaan yhtenä "aikuisena", mutta lapsen vanhemmat päättävät kasvatuslinjoista ja säännöistä jne.
Kuvittelisin, että kyseinen äiti haluaa keskustella näistä(kin) asioista, mutta koen jotenkin vaikeaksi sen ajatuksen, että minun pätevyyttäni ja luonnettani tentataan ja selvitetään, varsinkin kun ihan rehellisesti en tiedä lapsista juuri mitään. Ja järjellä ajateltuna tilanne on varmaan tuolla äidille hankala ja kivulias, enkä puheillani/toimillani sitä haluaisi ainakaan pahentaa.
Olisiko täällä jollakin antaa vinkkejä/neuvoja miten tilanteessa kannattaa menetellä, että elämä olisi tulevaisuudessa kaikkien kannalta mahdollisimman mukavaa?
Kommentit (44)
olis edes yrittänyt muodostaa vahingosta ilon ja sekamelskasta perheen. Olihan se kuitenkin mennyt sitä lapsen äitiä panemaan -ettei ihan mahdottoman vastenmielinen nainen voinut olla kyseessä.
AP vaikuttaa fiksulta ihmiseltä, tsemppiä elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista kuitenkin se, että jos lapsi tulee sinun kotiisi, on sinulla toki oikeus määritellä kotisi säännöt.
olis edes yrittänyt muodostaa vahingosta ilon ja sekamelskasta perheen. Olihan se kuitenkin mennyt sitä lapsen äitiä panemaan -ettei ihan mahdottoman vastenmielinen nainen voinut olla kyseessä.
AP vaikuttaa fiksulta ihmiseltä, tsemppiä elämään!
Miten vastuullinen mies YRITTÄISI muodostaa tästä perheen jos on itse 100% varma että suhde ei tule toimimaan=jossain vaiheessa ehkä max vuoden päästä ero. Eikö se ole sitten lapselle parempi että isä kuitenkin tukee, auttaa ja osallistuu kakin tavoin antaa rakkautta tälle lapselle. Kuin se että lapsi joutuu kokemaan vanhempien eron vaikka ei olisi riitaisa. Kyllä se mun mielestä kuulostaa vastuullisemmalta tämä kun se että lapsi joutuisi eron keskelle.
Kun lapsi on vasta vauva, niin onhan miehesi osallistunut äidin tukemiseen lähes päivittäin? Ja onhan miehesi valmis tapaamaan jatkossakin lastaan vähintään kaksi-kolme kertaa/vkossa? Ja sinä sitoudut tähän myös (lähinnä niin, ettet estele)?
Toivon näin, sillä muuten kannattaa laittaa mies vaihtoon. Tähän ei tarvita edes perusteluja.
Olin nimittäin taannoin itse samassa tilanteessa: vahinkolapsi tulossa,mutta onnellisia siitä oltiin. Yhdessä ei kuitenkan aiottu olla, joten samalla tavalla aiottiin asia hoitaa kuin tekin, yhdessä erikseen. Tapasin isän uuden kumppanin omasta aloitteestani kun olin viimeisilläni raskaana, koska halusin vähän "haistella ilmaa" millä mielin tuleva äitipuoli lasta odottaa. Itsellänikin oli epäilyksiä(häpeän nyt että ne olivat negatiivisia odotuksia ilkeästä äitipuolesta...).
Minusta äitinä oli ihana kuulla, etä mitään kilpailevaa äitiä hänestä ei olisi tulossa, ja että hänkin oli vauvojen suhteen yhtä kokematon kuin minä itsekin. Ei se miinus asiassa ollut.Hän myös halusi olla asiassa nukana tukevana muttei kasvatuksesta päättävänä osapuolena. Teimme myös suoraan selväksi, että mitään mustasukkaisuusdraamaa miehestä ei ole tulossa, ja molempien tunteet olivat selvillä ihan aikuiseen tapaan.
Silti olin mustasukkainen lapsesta, jotenkin sieppasi että lapsella on lähellään aikuisia joihin en voi vaikuttaa, ja typerällä tavalla pelkäsin että äitipuoli olisikin niin kiva, että lapsi pitäisi hänestä minua enemmän. Mieleni rauhoitti ja pääni järkevöitti seuraava: lapsen äitipuoli sanoi minulle kiukuttuani asiasta, että eikös se ole hyvä, että nyt lapsella on vaan yksi turvallinen aikuinen elämässään lisää, joka häntä rakastaa ja huolehtii!
Äitipuoli ja minä olemme ystäviä nyt, voimme istua kahvilla tuntikaupalla ja lätistä lapsista. Nyt niitä on hänelläkin . Lapseni ei olisi voinut saada yhtään parempaa äitipuolta, ja hänkin on kukkansa ansainnut äitienpäivänä.
Neuvoisin antamaan aikaa myös lapsen äidille: tilanne on erikoinen ja äidin ja pienen vauvan välillä on aika tiukka symbioosi ja tunteet joskus naurettavan herkässä.Se hellittää aikanaan ja itseluottamuskin vanhempana kasvaa. veikkaan että monesti juuri äitipuoli on se järjen ääni puoleettomasti keskellä,joka tukee vanhempien keskellä lasta, ja muistuttaa mistä onkaan lopulta kyse kun isä ja äiti ottavat matsia kasvatustavoista ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksikö, että ukkos jätti sen yksin vauvan kanssa? Ja nyt haluaa susta hoitajan lapselleen? Ihan helmi! Onnea vaan!
Kun lukee täällä joitakin kommentteja (esim 11 ja 12 ja 13) niin tulee kyllä sellainen tunne, että lapsi on saanut hankalasta alusta huolimatta voiton arpajaisissa!
Sinunkaltaisia naisia näyttää olevan vähän harvemmassa. Lapsen äiti vaikuttaa myös erittäin fiksulta.
Ottakaa uusperheen äidit mallia tästä naisesta, jolla ei itsellä vielä edes ole lasta mutta suhtautuu asiaan näin kypsästi!
Ihan pieni neuvo kuitenkin sinulle ap. Älä ala kovin tarkkaan puhumaan miehestäsi. Jokainen parisuhde on erilainen, joten ei kannata mennä kovin syvälle teidän suhteessa tai kuunnella millaista hänen edellinen suhde oli. Niistä voi tulla väärinkäsityksiä ja jäädä mielenpäälle turhia pieniä asioita. Ei keskustelu välttämättä tähän menekään, mutta on varmasti syytä keskittyä vain vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittelee koko ajan itelleen noita hehkutuksia :)
JA nyt tulee perään:
Hei, olen ap ja en ole kirjoitellut! Mutta kiitos tuesta ja tsempistä!
Plaa plaa..
Kukaan ei tosissaan ota ketään uutta äitipuolta lastensa seuraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne on tullut ihan mielenkiintoisia vastauksia. Tavallaan mä ymmärrän kyllä noikin vastaukset, että mitään velvollisuutta ei ole exää nähdä, eikä hänelle mitään todistella. Mä kuitenkin ajattelisin, että kaikkien kannalta (myös itseni) on helpompaa ja mukavampaa jos asiat saadaan selvitettyä ja pystytään jatkossakin kommunikoimaan puolin ja toisin, eikä vaikeuteta toistemme elämää. Kuitenkin on pakko olla jonain osana toistemme elämää. Sitä olen itsekin miettinyt, mitä sitten jos miehen exä ei minua kelpuutakaan. Mies ei varmasti minua sen vuoksi jätä, mutta sitten voi olla hankala järjestää asioita ja elämä menee ehkä turhan vaikeaksi lapsen kannalta.
Ja siis selvennykseksi, että mies ei tietääkseni ole ketään koskaan pettänyt, ei ainakaan minun kanssani, pariskunta oli eronnut paljon ennenkun minä astuin kuvioihin. Erosivat ihan alkuraskaudesta, kun totesivat että lapsi on iloinen asia, mutta eivät kyllä halua ydinperhettä keskenään kun ei ole mitään tunteita. Eivät koskaan asuneet virallisesti yhdessä, mutta eronsa jälkeen mies vaihtoi oman toisella puolella kaupunkia sijaitsevan asuntonsa naisen naapuriasuntoon (tai no sama talo, eri rappu, eli melkein naapureita) jotta pystyy huolehtimaan naisesta raskausaikana ja viettämään aikaa vauvan syntymän jälkeen. Vauva on nyt 8kk vanha, me ollaan miehen kanssa seurusteltu yli vuosi, ja nyt mietitty että voisi pikkuhiljaa miettiä yhteen muuttoa. Miehen tämänhetkiseen asuntoon ei mahdu, mutta ollaan ajateltu katsella asuntoa mahdollisimman läheltä exän ja lapsen kotia, jotta järjestelyt pysyisivät helppoina. Mies oli tästä yhteenmuutto-ajatuksesta jutellut exälleen ja exä oli sanonut, että haluaa tavata ja jutella.
Mutta siinä oli selvitystä, kiitos kaikille vastauksista. Kiva kuulla, että mun omat ajatuksen kuulostaa siltä, että niiden kanssa voisi saada ihan hyvänkin vastaanoton tältä äiti-ihmiseltä :)
AP
mikä siinä sitten vois olla hankalaa jos yhteistuumin erosivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten täälläkin on vastaavassa "äidin asemassa" olleet kirjoittaneet, se mustasukkaisuus lapsesta voi olla suurta, ja jos en vastaakaan sitä miehen exän kuvaa täydellisestä äitipuolesta, niin ongelmia voi tulla.-
AP
sanoisin, että ei ole kokemusta vauvoista/lapsista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pysyttelet rehellisellä linjalla.
Kaikki, mitä kerroit tuossa aloituksessa, vaikutti ihan hyvältä ja järkevältä, ja voisin ainakin itse ajatella, että olisit hyvä äitipuoli lapselleni. On selvää, että tuo lapsi ei ole sinun lapsesi etkä siis ihan samalla intohimolla voi häntä hoitaa kuin lapsen omat vanhemmat. Järkevä äiti tajuaa tämän.
Itse pysyttelet rehellisellä linjalla.
Kaikki, mitä kerroit tuossa aloituksessa, vaikutti ihan hyvältä ja järkevältä, ja voisin ainakin itse ajatella, että olisit hyvä äitipuoli lapselleni. On selvää, että tuo lapsi ei ole sinun lapsesi etkä siis ihan samalla intohimolla voi häntä hoitaa kuin lapsen omat vanhemmat. Järkevä äiti tajuaa tämän.
sinulla tuntuu olevan homma hyvin hallussa, hienosti olet ajatellut asiat. Puhu vaan samalla tavalla lapsen äidillekin.
Te naiset vaikutatte molemmet fiksuilta, kun asiallisesti tahdotte keskustella. Miten lapsen isän laita on, saako udella eron syitä, kun heillä on noin pieni vauvakin? Ei liity tähän tietty, joten ei ole pakko kertoa :).
Eron syy ilmeisesti ihan puhtaasti tunteiden loppuminen, lapsi ollut vahinko ja jo raskausaikana päätetty, että asuvat eri osoitteissa mutta samassa kaupungissa ja hoitavat lapsen elämän mahdollisimman hyväksi. Mä en ole siis koskaan kyseistä naista tavannut, enkä edes hänen kanssaan jutellut, mutta mulla on ihan hyvä kuva hänestä. Silti vähän jänskättää :)
AP
ympärillä ihmisiä jotka välittävät vauvan hyvinvoinnista. Hienoa, että äiti haluaa jutella ja todella kiva, että ap haluaa jutteluun osallistua.
ja luulet tietäväsi tästä asiasta kaiken vai oletko ap.n tuttu että tunnet tilanteen? Kaikilla nyt ei vaan mene asiat niin kun sulla ja sun ex miehellä. Onko tämä nyt jotenkin vaikea ymmärtää? Jos et tunne tätä isää josta ap puhuu niin älä tuomitse sellaista ihmistä ketä et ole ikinä tavannut etkä tunne millään tavalla.