Pieni lapsi väsyy hirmuisesti, kun sisaruspuolensa ovat meillä viikonloppuisin. Mikä avuksi?

Meillä on käynyt jo vuosia kerran kuussa viikonloppua viettämässä kaksi lasta, joista toisella on niin vaikea ADHD yhdistettynä muihin hankaluuksiin, että on kehitysvammainen (mutta ei mitenkään eikä pätkääkään likkuntavammainen...) ja toinen on muuten vaan vaativa kaveri.

Omat lapset olivat 1 ja 3 kun sisarukset alkoivat vierailla, heillä oli itsellä silloin ikää 7 ja 9 v.

On selvitty tiukalla aikataulutuksella, ruuat jämptisti ajallaan, aamulla ylös klo 7 ja illalla unta palloon (=hiljaisuus klo 21). Paljon ulkoilua, oikeestaan heti aamupalalta ulos, sisälle ruuanlaittoon, ruuan jälkeen ulos, pienimmän paiväuniaikaan ulos, välipalakin usein eväinä ulkona. Aina ulos kun sisällä homma ei toimi.

Ei teidän tarvii olla kivoja. Te ootte vanhempia. säännöt selväksi ja siitä se etenee.

Miten tällaiset penikat voivat olla koulussa kun eivät kotona pysty olla kuin ulkona? Kyllähän ihmisen on osatatva olla sisälläkin ja hiljaa.

Meillä on käynyt jo vuosia kerran kuussa viikonloppua viettämässä kaksi lasta, joista toisella on niin vaikea ADHD yhdistettynä muihin hankaluuksiin, että on kehitysvammainen (mutta ei mitenkään eikä pätkääkään likkuntavammainen...) ja toinen on muuten vaan vaativa kaveri.

Omat lapset olivat 1 ja 3 kun sisarukset alkoivat vierailla, heillä oli itsellä silloin ikää 7 ja 9 v.

On selvitty tiukalla aikataulutuksella, ruuat jämptisti ajallaan, aamulla ylös klo 7 ja illalla unta palloon (=hiljaisuus klo 21). Paljon ulkoilua, oikeestaan heti aamupalalta ulos, sisälle ruuanlaittoon, ruuan jälkeen ulos, pienimmän paiväuniaikaan ulos, välipalakin usein eväinä ulkona. Aina ulos kun sisällä homma ei toimi.

Ei teidän tarvii olla kivoja. Te ootte vanhempia. säännöt selväksi ja siitä se etenee.

Miten tällaiset penikat voivat olla koulussa kun eivät kotona pysty olla kuin ulkona? Kyllähän ihmisen on osatatva olla sisälläkin ja hiljaa.

minusta on väärin alkaa tukiperheeksi, jos ei jaksa touhuta lasten kanssa. rahan takia otitte ulkohommiin teille tietysti tekemään töitä.

kyllä 1 ja 3 veessä on työtä tarpeeksi, otitte nuo lapset koska haluatte rahaa.

Olis kannattanut miettiä kahdesti ennen kuin tekee tuohon kuvioon lapsen.



Kyllä ihmiset ovat itsekkäitä. Ei ihme, että lapset voivat pahoin.

ottaisitte isän ensimmäiset lapset teille useammin? Voisiko onnistua? Esim joka viikonloppua? Tai vuoro viikko systeemillä? Silloin sinunkin lapsesi tottuisi isompiin sisaruksiinsa paremmin kun nämä eivät vain käväisisi vaan ihan asuisivat samassa taloudessa.



Minustakin kuulostaa oudolta, että isä ei pärjää omien lastensa kanssa (kuin yhden kerrallaan). Ehkä hänen ei olisi kannattanut tehdä kuin yksi lapsi?



Meillä on 5v adhd, 3v villi ja 1v villi. isä käy yksin kolmikon kanssa uimasakin.

Eiks isä voi mennä isompien kanssa ulos pariksi tunniksi esim. pelaamaan futista, pyöräilemään, retkelle (talvella luistelemaan ja hiihtämään) siksi ajaksi, kun sinä laitat pienimmän päiväunille.



Isot lapset vois purkaa energiaa ja pienin saisi rauhalliset päiväunet, joiden jälkeen jaksaa taas olla isompien seurassa.



Miksi tää ei toimisi teillä?

Eli että lapset viettäisivät teillä useammin aikaansa. Niin pienin tottuu meteliin, hyppimiseen ja muuhun yleiseen häsläämiseen.



Niinä päivinä kun vanhemmat lapset ovat teillä, voi yrittää viedä väsyneen 1-vuotiaan aikaisemmin nukkumaan. Jos on oikeasti väsynyt (eikä vain ihmeissään metelistä), hän nukahtaa aikasemmin ja jaksaa paremmin seuraavana päivänä.

Monesti pikkulapsiperheissä äiti jää pienimmän kanssa ja isä touhuaa isompien kanssa. Miksi ap teillä isä ei käy lasten kanssa pelaamassa ja touhuamassa ulkona? ei misän maksullisessa, vaan ihan lähipelikentällä? metsässä?

isä vie isommat ulos pienen päiväunien ajaksi. Juoksuttaa heistä mahdollisimman paljon energiaa pois ja sitten kotona teette jotain rauhallisempaa esim dubloilla rakentelua yhdessä.





Metsäretki, jalkapalloa kenttällä, juoksu kilpailuja (isä ottaa aikaa lapset juoksee), pitkä pyöräretki. Noita ainakin me käytämme tuohon tarkoitukseen. Toisilla lapsilla on vaan niin paljon energiaa ja heidän oikeasti pitää saada pari tuntia päivässä reipasta liikuntaa.

täältä ihan ydinperheen äidiltä. Meillä on kaksi pientä (pian 4v ja 2,5v) lasta ja aina kun molemmat on viikonloppuna koko ajan läsnä, niin molemmat väsyy tolkuttoman paljon, ei auta päikyt eikä mitkään. Me on ratkaistu ongelma niin, että jakaudutaan säännöllisen epäsäännöllisesti puoliksi. Joskus minä menen isomman lapsen kanssa johonkin, joskus pienemmän ja joskus kotosalla. Niin että molemmat lapset saa sitä ihan yksin äidin/isän kanssa aikaa.



Mulle tulis teidän tapauksessa mieleen, että onnistuisko lähteä 1v kanssa kärryttelemään ja ottaa toisinaan jompi kumpi miehen lapsista mukaan ja isä voi rauhoittua toisen kanssa kotosalla? Kun on kohtuu pienillä ikäeroilla lapsia niin taitaa olla energiaa vaikka toisille jakaa, muttei taitoa rauhoittua yksin. Se yksin aika voisi rauhoittaa isompia muutenkin ja tasapainottaa tilannetta.



Pienelle lapselle se meno ja hälinä on rankkaa, mutta se, että sulkee ne isommat pois, ei ole ratkaisu vaan se, että isompien kanssa löytää sopivat keinot elää pikkulapsiperheessä.

Pihalla, parvekkeella, terassilla?

Vaunukävelylle vaikka koko perhe ja pienin nukkuu samalla.

Stressaavaahan tuon sekä sulle että isommille lapsille että ollaan hipihiljaa kun pikkuinen nukkuu.

Itse en jaksaisi ulkona olla tuntikausia lasten kanssa, varsinkaan tällä säällä.

Aamuisin herätys lähes samaan aikaan, aamupalan jälkeen esim. puoli tuntia lastenohjelmia, sitten vaatteet niskaan ja pihalle koko porukka. Isommat voivat ajaa polkupyörällä vieressä, kun teette vaunulenkin esim. jalkapallokentälle, isommat voivat pelata isän kanssa jalkapalloa/luistella/hiihtää/laskea mäkeä ja äiti voi pienimmän kanssa joko oleskella läheisellä leikkikentällä tai antaa pienen katsella vaunuista isojen puuhia ja leikkiä maassa hiekalla/lumella/lehdillä tai tehdä pieniä kävelypyrähdyksiä oman pikkupallon perässä. Ulkoilua reipas parituntinen, äiti voi esim. pienemmän kanssa palatat puolisen tuntia aiemmin sisälle valmistelemaan lounaan ja samalla pieni saa sopivasti rauhoittumisaikaa. Koko perhe syö yhdessä ja pienin sitten päiväunille ja isommille rauhoittumishetki esim. äänikirjojen tai dvd:n parissa. Jos eivät ole hiljaa ja rauhallisia, isä voi viedä lapset esim. uimahalliin pariksi tunniksi. Sitten taas kotiin päivällisen tekoon ja vielä ennen iltaunia ulkoilua esim. läheisellä leikkikentällä (kelpaa isommillekin) tai reipas kävelylenkki koko perheen voimin. Nuorin nukkumaan samoihin aikoihin kuin aina ennenkin tai jos on selvästi väsyneempi, niin vähän aiemmin. Isommatkin sänkyyn viimeistään klo 21, jotta teillä vanhemmillakin on rauhoittumisaikaa.



Organisoikaa päivä tehokkaasti ja kertokaa se lapsille esim. aamupalalla. Voitte yhdessä vähän suunnitellakin näitä puuhia esim. aamupäivällä metsäretkelle tai ulkoilualueelle grillaamaan lounaaksi makkaraa, iltapäivällä päiväuniaikaan isommat käyvät isän kanssa esim. isovanhemmilla/serkuilla kylässä/kirjastossa/uimahallissa/elokuvissa ja illalla taskulamppuleikkejä pihalla. Rytmittäkää ateriat melko tarkkaan, jotta verensokeri pysyy tasaisena ja lapsille olisi näisssä asioissa mahdollisimman vähän muutosta. Isä voisi vaikka kannella mukana banaania tms. jos ovat kaukana kotoa välipala-aikaan.



KUn saatte luotua tietyn rytmin (ja tähän takuulla menee aikaa), osaavat lapset jo tajuta, mitä heiltä odotetaan ja mitä on tulossa. Perjantai-iltana käytte jo ensimmäisen kerran läpi päivän ohjelman, sovitte, mistä asioista päättävät aikuiset ja mitä lapset saavat ehdottaa. Toki asiaa varmasti auttaisi sekin, että isommat lapset kävisivät vähän useammin, jotta pienin ehtisi tottua heihin.



Suosittelen organisoimaan päivän niin, että siinä on sopivasti koko perheen juttuja, sopivasti isän ja isompien juttuja, jolloin pienin saa sitä rauhoittumisaikaa (esim. päiväuniaika) ja sopivasti sitäkin, että isommat saavat ehkä teidät molemmat itselleen (kun pienin on mennyt nukkumaan, voitte pelata/lukea kirjoja/katsoa elokuvia. Ehkä tietty palkitsemissysteemi myöskin? Kun päivä on sujunut suunnitellusti ja ilman pahempia kiukutteluja, saavat lapset palkkioksi elokuvaillan popcorneineen tms. Täytyy myös muistaa, että viikonloput ovat näille isommillekin iso stressinaihe, kun kuviot ovat vieraat eivätkä tiedä, mitä heiltä odotetaan milloinkin.

vaikka ollaan ydinperhe. Toinen vanhempi nukkuu 1-vuotiaan kanssa päiväunet ja toinen tekee jotain muuta isompien (6v ja 7v) kanssa. Usein uimahallia tms. Ois varmaan kivaa niistä ap:n miehen lapsista että isä panostaisi aikaa nimenomaan heihin heidän ollessaan isällään.

olla yhdessä. Ulkoile lapsen kanssa paljon. Vaikka eri aikaan kuin mies ulkoilee isompien kanssa, niin pienelle järjestyy paljon rauhallista aikaa.



Mies ja isot vosivat muutenkin keksiä tekemistä keskenään: saunomista, pelailua, kyläilyä, kaupassa käyntiä.

Eronneen miehen saa naida vain jos ei halua tehdä lapsia, jottei eka kierros kärsi. Päteekö tämä sitten äiteihinkin?

Kyllä joka helbvatn aeronnut nainen jonka tunnen, on tehnyt sen rakkauslapsen miehn kanssa: miten se eroaa mihen lisääntymisestä. Pistää kovasti korpeamaan tämä asettelu. Mies kun eroaa, hänellä ei ole oikeutta rakentaa uutta elämää-ei. Hän on lopun elämää sitoutunut ex- ydinperheensä hyvinvointiin. Mutta kun tämä eron naisosapuoli löytää uuden onnen pitääkn kiitellä ja kehua kuinka kiva että on saatu rakkauselämä kuntoon..

mummolaan yökylään niiksi viikonlopuiksi kun miehen lapset oli meillä. Pystyttiin keskittymään vain heihin, tutustuin lapsiin kunnolla ja kuopus sai olla rakastavien omien isovanhempien hoivissa ja hemmoteltavana.

Meillä on käynyt jo vuosia kerran kuussa viikonloppua viettämässä kaksi lasta, joista toisella on niin vaikea ADHD yhdistettynä muihin hankaluuksiin, että on kehitysvammainen (mutta ei mitenkään eikä pätkääkään likkuntavammainen...) ja toinen on muuten vaan vaativa kaveri.

Miten tällaiset penikat voivat olla koulussa kun eivät kotona pysty olla kuin ulkona? Kyllähän ihmisen on osatatva olla sisälläkin ja hiljaa.

minusta on väärin alkaa tukiperheeksi, jos ei jaksa touhuta lasten kanssa. rahan takia otitte ulkohommiin teille tietysti tekemään töitä.

kyllä 1 ja 3 veessä on työtä tarpeeksi, otitte nuo lapset koska haluatte rahaa.

Kukaan lapsi ei ole ollut ulkona yksin, vaan ollaan touhuttu niiden kanssa. Nykyään ovat meidän lapsille erittäin odotettuja kavereita, käyneet pian vuotta. Ja iän myötä homma on helpottanut.

Ei ne missään tavallisessa koulussa olekaan, vaan erityisopetuksessa. Toinen harjaantumisluokalla ja toinen käy vähän tavoittellisempaa koulua, mutta ei edelleenkään osaa esim. lukea - hänkään.

Jännä että toi raha nousee motiiviksi esille, ei tämä palsta ainut ole mistä niin on sanottu. Yhdessä vaiheessa tuskastuin ja sanoin miehelleni että jätetään se palkkio nostamatta, niin kukaan ei voi enää syytellä että siksi heitä hoidetaan. Mutta on me kuitenkin se n. 30 euron päiväpalkkio otettu. Ehkä se on rahan ahneutta, mutta mä en vaan tajua sitä ite.

se tukiperheen äiti