Pieni lapsi väsyy hirmuisesti, kun sisaruspuolensa ovat meillä viikonloppuisin. Mikä avuksi?

jäi sana välitstä, sori.



tukiperheen äiti

miehen lapselle kuten oman lapsensa puolesta jellonan lailla taisteleva kunnon äitipuoli ainakin.

päiväunta eli eri rytmiin kuin muulloin. Järjestää aikaa ilman sisaruksia, esim. sisarusten ulkoillessa hän olisi sisällä tai sisarukset uimahalliin tai jotain. Tai olet ja puuhaat hänen kanssaan makuuhuoneessa, kun muut tekevät muuta

mutta tärkein lähtökohta on se, että kaikki lapset kuuluvat perheeseen tasapuolisesti ja ovat samalla viivalla. ns. ydinperheessäkin on ihan samaa, silloin ehkä vaan nopeammin vanhemmat osaavat järjestää lasten päivärytmin. Ehkä sille 1-vuotiaalle tekee tosi hyvää jakaa välillä huomio toisten lasten kanssa, nyt se saattaa tihkaista ja väsyttää lasta kun ei ole tottunut huomiota yhtään jakamaan.



Tämä taas muistutti siitä, että mikäli meille ero tulee, en todellakaan aio tehdä enää lapsia mahdollisen uuden miehen kanssa. Sillehän ei mitään voisi jos lasten isä tekisi lisää, mutta olisipa lapsilla ainakin yksi kunnon koti jossa ovat niin kuin lasten kuuluu saadakin olla.



Teillähän nämä kaksi ovat vain vieraina. Ja tämä on totuus, vaikka se voikin kirpaista.

Kokeilkaa yhtenä viikonloppuna sellaista, että isi menee METSÄÄN lastensa kanssa. Mehua ja voikkareita mukaan, samoilua, luonnon tutkimista ym ym, pari tuntia ainakin. Ehdotan tätä, koska luin taannoin tutkimuksen, jossa aikuiset, joilla oli korkea verenpaine, tarkkailivat metsämaisemaa muutaman minuutin ajan, ja jo pelkästään tämän jälkeen heidän verenpaineensa oli laskenut huomattavasti.

niin kauan että uupuu.

Tuo vaan nty on fakta että lapsista lähtee ääntä ja meteliä vaikka ihan ilman diagnoosiakin olisivat. Tietyssä rajoissa yksivuotiaankin olisi hyvä tottua lapsiperheen menoon. Meidän tuttava perheessä ainoa lapsi on nyt isompanakin tosi herkkä muille lapsille, meidän lasten ei välillä tarvitse kuin katsoa kohti niin jo on poru ja lelujen jakaminen on sula mahdottomuus mitä vanhemmaksi tulee :/



Ajan jakaminen on kanssa ihan hyvä idea ja erityisesti kannatan tuota että lapset ovat enemmän teillä. He tottuvat isällään oloon ja epäilemättä rauhoittuvat kun paikasta tulee tutumpi, äitipuolesta ja sisaruksesta samoin.



Tuota kyllä minäkin ihmettelen että isä ei pärjää kuin yhden lapsen kanssa kerrallaan. Miksi ihmeessä tälläinen isä on tehnyt jo kolme lasta??? Ei ne ensimäisen liiton lapset yhtään tärkeämpiä ole, mutta kyllä fiksu ihminen miettii omat rajansa! Mikäli mies ei pärjää kahden lapsen kanssa, kuinka ihmeessä hän (tai sinä) kuvittelee pärjäävänsä kolmen kanssa? Kuvitelkaapa että lasten äidin täytyy tällä hetkellä pärjätä heidän kanssaan se 12 päivää 14:sta. Jos äiti väsyy liikaa voi olla että lapset ovat kotha pitemmän aikaa vain teillä...



Vaikka tuotakin kritisoidaan niin myönnän minäkin että ydinperheen äitinä oeln päättänyt mahdollisien eron tapauksessa ettei enempää lapsia tule. Samoin erään uusperhe vierailun jälkeen totesi mieskin, niin räikeän huonosti siellä etälapsia kohdellaan. Kyllähän hyviäkin uusperheitä on, itse en sellaiseen silti halua edes erotapauksessa. Numeroa en enää muista joak miesten ja naisten uusperheistä väitti eroavan, en ole itse kyllä huomannut että nasiten lapsien tekeminen siunattaisiin ja miesten ei. Silti aivan itsestäänselvästi MOLEMPIEN vanehmpien tulisi huolehtia myös eron jälkeen lastensa hyvinvoinnsita ja tehdä vasta sitten lisää lapsia uuteen suhteeseen jos tämä onnistuu!

ennen kuin se uusperhe on saatu edes toimimaan.



Kun ap:n lapsi on saanut alkunsa, ovat miehen lapset olleet 3- ja 6-vuotiaita eli luultavimmin ap on tuntenut miehen ennen lapsentekoaikeita 1-2 vuotta. Ihanko oikeasti aikuiset ihmiset kuvittelevat, että alle kouluikäiset sopeutuvat uusperheeseen ja isän uuteen tyttöystävään/vaimoon 1-2 vuodessa eli siis ensi hetkestä siihen pisteeseen, että uusi lapsi on tulossa. Tuohon yhteen tai kahteen vuoteen siis sisältyy tutustuminen, seurustelu, tutustuminen lapsiin, yhteenmuutto ja uusperhekuvioiden selvittely ja pum, sitten ollaankin jo raskaana, kun tätä on kestänyt vuoden! Onhan nyt selvää, että taaperot eivät tuosta vaan sopeudu jatkuviin muutoksiin ensin isästä uudessa kodissa, sitten isän tyttöystävästä, isän ja tyttöystävän yhteenmuutosta ja yllättäen tuoreen äitipuolen raskaudestakin. Sitten ihmetellään, miten on niin rankkaa.



En siis väitä, etteikö niitä lapsia voi tehdä ja joskus nopeamminkin kuin mitä nyt ehdotan, mutta jos erosta on vuosi tai kaksi, lapset ihan taaperoikäisiä ja äitipuolena olo melko vierasta, on NAURETTAVAA pykätä se oma vauva siihen joukon jatkoksi ja itkeä sitten, kun isommat oirehtivat. Toki sitten se oma ikä on yksi tärkeä kriteeri, miksi niitä lapsia on tehtävä riskillä melko tuoreeseen suhteeseen. Ymmärrän siis, jos ap on yli 35-vuotias. Ap:n miestä taas en suostu ymmärtämään. JOs omia lapsia ei jaksa yhtäaikaa hoitaa, on kumma, että suostuu tekemään vielä kolmannenkin joukon jatkoksi. Kyllä niistä olemassa olevista on ensin kyettävä huolehtimaan ja näiden tarpeet otettava ensisijaisesti huomioon.

Meillä tehtiin niin (sama asetelma kui ap:llä) että 1-vuotias meni mummolaan yökylään niiksi viikonlopuiksi kun miehen lapset oli meillä. Pystyttiin keskittymään vain heihin, tutustuin lapsiin kunnolla ja kuopus sai olla rakastavien omien isovanhempien hoivissa ja hemmoteltavana.

Miten sisarusten viikonloput teillä sujuvat? voisitteko te vanhemmat tai toinen teistä tehdä heidän kanssa jotain rauhallista, pelata, leikkiä, piirrellä, lukea, askarrella, olla heidän kanssaan koko ajan ja lisäksi käydä kävelyllä vaikka metsässä?



Mitä nuo lapset teillä tekevät?

jossain Hoplopissa isänsä kanssa?

on vähän hankalaa. Sitä toki harrastetaan silti. Nämä isommat vaan kun vaatisivat kumpikin oman aikuisensa...ei tule siis esim. peleistä mitään niin, että ovat molemmat mukana. Riekkuvat ja hosuvat ja hermostuvat toisiinsa... Yleensä ollaan aamupäivisin kaikki yhdessä ulkona, sitten pienin menee lounaan jälkeen päiväunille. Isommat yritämme silloin saada tekemään jotain rauhallisempaa, koska jos pieni ei saa nukkua, niin sitten vasta itkuinen onkin. Toinen yleensä pelaa toisen kanssa ja toinen tekee toisen kanssa sitten jotain muuta. Tai sitten askarrellaan, muovaillaan, maalataan jne. Tähän asti on ihan ok yleensä. Mutta sitten kun pieni herää, niin isommat käyvät jo ihan ylikierroksilla ja sitten pieni väsyy siihen mekkalaan...



ap

jossain Hoplopissa isänsä kanssa?

mutta toi HopLop on melkein ainut, missä isä pärjää molempien kanssa yksin. Muuten on sitten ottanut vain toisen mukaansa. Jotenkin tuntuu myös hassulta, että aamupäivällä esim. minä menisin yksin pienen kanssa ulos ja sitten kun me tullaan sisälle, niin isä menisi isompien kanssa. Näinkin on välillä tehty, mutta jotenkin se tuntuu kummalta...

ap

no isä lähtee lastensa kanssa ulos peuhaamaan joko päiväuniaikaan tai sen jälkeen?



kyllähän ne muutkin 1-vuotiaat hengissä ovat selvinneet vaikka isosisaruksia on koko ajan paikalla, sellaista tasapainottelua se on lasten tarpeiden välillä jos heiät on yli 1.

valitettavasti se menee yleensä niin että pienin joustaa ja menee mukana kun isompaa viedään harrastuksiin, kerhooon, isomman kanssa askarrellaan jne ... varmaan osaksi siksi meillä ainakin kuopus on joustavampi, sosiaalisempi, ja perustyytyväinen, kun on alusta saakka mennyt vaan mukana.

Minkä ikäisiä nämä sisarpuolet ovat?

mutta mielestäni on eri asia sellaisella lapsella, jolla isot sisarukset ovat koko ajan samassa osoitteessa. He tottuvat siihen vauvasta asti. Meillä nuo isot sisarukset ovat tavallansa sama kuin joku lapsiperhe olisi kylässä - ja tässä tapauksessa tietysti ilman vanhempiaan (joo, on heidänkin isä siinä missä pienenkin, mutta ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan...) Varmasti pieni tähän tottuu ajan kanssa, mutta tiedä sitten, kauan siinä menee..



ap

höh, äiti=vanhemmat?

eivätkö nuo sisaret ole sitten käyneet aiemmin?

Yritätte vain tehdä viikonlput mahdollisimman rauhallisiksi, että sisarukset eivät väsyisi ja stressaantuisi liikaa. paljon isän kanssa aikaa.

höh, äiti=vanhemmat? eivätkö nuo sisaret ole sitten käyneet aiemmin?

En tarkoittanut, että äiti=vanhemmat vaan sitä, että kun tulee lapsiperhe kylään, on heillä useimmiten vanhempi/vanhemmat mukana.

ap