Puolison suru kuollutta exää kohtaan

Oletpa kylmä tyyppi. Miten voit edes ihmetellä tuollaista? Olisit onnellinen, että olet noin syvästu tuntevan miehen löytänyt.

Ettekö ole puhuneet asiaa selväksi, kun pitää täällä ihmetellä?

Vierailija kirjoitti:

Oletpa kylmä tyyppi. Miten voit edes ihmetellä tuollaista? Olisit onnellinen, että olet noin syvästu tuntevan miehen löytänyt.

No siinä on jonkin verran eroa, onko mies vieläkin rakastunut kuolleeseen eksäänsä vai sureeko hän tätä niin kuin kuollutta ystävää tai sukulaista yleensä surraan.

Hän on ollut miehesi suurin rakkaus. Niitä saappaita et pysty koskaan täyttämään, vaikka se nainen eläisikin. Hänellä on muistonsa ja kunnioita niitä tai lopeta suhde.

Entä jos kyynel olisi päässyt äidit tai lapsen muistolle? miten sitten suhtautuisit?

Nainen oli hänen elämänsä rakkaus, muu on korviketta. Siitäkin huolimatta, että erosivat aikoinaan. Mies ajatteli, että se on väliaikaista. Kunnes hän menetti Sen oikean lopullisesti. Hän kantaa syvää surua ja ikävää.

Kuollut ja kuopattu, ei hän enää kilpaile elävien kanssa! Turhaa olla mustasukkainen, elä tätä päivää.

xddddddddddd

Olet hirveä ihminen. Sori vaan. Ja tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa kylmä tyyppi. Miten voit edes ihmetellä tuollaista? Olisit onnellinen, että olet noin syvästu tuntevan miehen löytänyt.

 

No siinä on jonkin verran eroa, onko mies vieläkin rakastunut kuolleeseen eksäänsä vai sureeko hän tätä niin kuin kuollutta ystävää tai sukulaista yleensä surraan.

No mistä hitosta sitä joku vauvapalsta tietää??

Äijä vetää sääliä. Kuvittelee että kukaan muu ei oo kokenut paskaa tässä elämässä. Nainen on vaan alentanut itsensä kun ei oo jo alussa tajunnut merkkejä. 

Eronneet siis naisen aloitteesta? Ukko on ihan lapanen, kun edelleen pillittää. Varmaan eroa, ei kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Hän on ollut miehesi suurin rakkaus. Niitä saappaita et pysty koskaan täyttämään, vaikka se nainen eläisikin. Hänellä on muistonsa ja kunnioita niitä tai lopeta suhde.

Entä jos kyynel olisi päässyt äidit tai lapsen muistolle? miten sitten suhtautuisit?

Toi suurin rakkaus on niin skeidaa, ei sellasta oo. Ja jos on niin sitten siitä ei oo pääsy yli. Ja on ajanhukkaa pyörii näitten kans jotka kelaa vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Hän on ollut miehesi suurin rakkaus. Niitä saappaita et pysty koskaan täyttämään, vaikka se nainen eläisikin. Hänellä on muistonsa ja kunnioita niitä tai lopeta suhde.

Entä jos kyynel olisi päässyt äidit tai lapsen muistolle? miten sitten suhtautuisit?

Oleellinen ero näissä lienee tunkeeko kys. henkilön sisään mulkkuaan vai ei. 8 vuotta perverssin pitkä aika kyynelehtiä kuin ak.ka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ollut miehesi suurin rakkaus. Niitä saappaita et pysty koskaan täyttämään, vaikka se nainen eläisikin. Hänellä on muistonsa ja kunnioita niitä tai lopeta suhde.

Entä jos kyynel olisi päässyt äidit tai lapsen muistolle? miten sitten suhtautuisit?

Toi suurin rakkaus on niin skeidaa, ei sellasta oo. Ja jos on niin sitten siitä ei oo pääsy yli. Ja on ajanhukkaa pyörii näitten kans jotka kelaa vanhoja.

Ed kommentti oli omani. Haluisin vaan kertoa kuinka hyväksikäytettyjä naiset ovat. Mutta jos naiselle kertoo että etkö sä nää tätä kuvioo saa haukut ja välit menee poikki. Ehkä meidän tarvii vaan kokea kaikki kantapään kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Hän on ollut miehesi suurin rakkaus. Niitä saappaita et pysty koskaan täyttämään, vaikka se nainen eläisikin. Hänellä on muistonsa ja kunnioita niitä tai lopeta suhde.

Entä jos kyynel olisi päässyt äidit tai lapsen muistolle? miten sitten suhtautuisit?

Mistä sinä sen tiedät? Varmasti ollut suuri rakkaus, mutta voi nykyinenkin kumppani olla se suurin. 

onko hän myös sinun suhteen herkkä vai iskeekö herkkyys ainoastaan exän noustessa mieleen? siinä on sulle vastaus

Jotkut ihmiset idealisoivat aina jonkun. Se on tapa pitää itsensä turvassa, pienen etäisyyden päässä, eikä se ole mikään oikea ihastus. Onko miehellä välttelevä kiintymystyyli?

Exäni, esikoiseni isä, kuoli myös 8 vuotta sitten ja olimme eronneet jo useita vuosia aikaisemmin. Exän kuoleman aikaan mulla oli jo muutaman vuoden kestänyt suhde, josta lapsi. Vaikka elämäni on siis mennyt eteenpäin, eihän ne muistot exästä katoa. Meidän parisuhteessa oli paljon hyvää, ja ikävä iskee toisinaan joissakin hänestä ja meidän yhteisistä onnellisista ajoista muistuttavissa hetkissä. Olisin myös ilman muuta toivonut hänelle monia elinvuosia vielä lisää, niin että suru ei liity pelkästään menneen muistamiseen. Lisäksi eron jälkeen exälle ja mulle oli muodostunut kaverillinen ja toimiva yhteisvanhemmuussuhde. Ja tietysti sekin vihlaisee sydämeen, kun esikoiseni sanoo, että isänpäivä on hänelle aina vaikea. Mielestäni exän kuolemaan liittyvät surulliset tunteet ovat verrattavissa suruun kenen tahansa sellaisen ihmisen kuolemasta, joka on ollut tärkeä ja läheinen.