Voi tsiisus noita pareja, joilla miehen solmio on sävytetty vaimon mekkoon!!!

koska sinä satuit ekymään tämän koko ketjun sisällöstä ja juutuit pohtimaan sitä, että vaatteiden pitää maksaa saman verran.

Tässä ketjussa kuitenkin puhuttiin vaatteiden yhteensopivuudesta vs. oman persoonan korostamisesta vaatteilla.

Viesti, johon vastasin, oli jokin käsittämätön "perheessä kaksi elintasoa" -juttu. Miten SE liittyy tähän aiheeseen?

Minusta mies osoittaa rakkautensa ja arvostuksensa vaimolleen/tyttöystävälleen valitsemansa solmion tämän asun väriin sopivaksi.

Mutta siis vakavasti puhuen, jokainen toki tekee parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse vain satun olemaan niin kyyninen ja inhoan kaikkea teennäistä pikkuporvarillisuutta, etten lämpene näille värikoodauksille. Tottakai mekin katsomme että vaatteet sopivat laadultaan/tyyliltään/juhlavuudeltaan yhteen, mutta emme missään nimessä halua "korostaa parisuhdettamme ja rakkauttamme" värivalinnoilla. Mut hei, me ollaankin paatunut vanhapari, oltu todennäköisesti kymmenen vuotta kauemmin yhdessä kuin hääpari tms. Eikä edes naimisissa :D

Tosi hyvin oivallettu, siitähän tässäkin on kyse. Halutaan näyttää muille, että ollaan tietyntyyppinen pariskunta/perhe.

Emme esitä olevamme mikään "onnellinen pikkupariskunta, toistemme täydentäjä". Se on jotenkin mielestäni kovin teennäistä.

ap

Vedät aika raakoja johtopäätöksiä samansävyisestä vaatetuksesta. Kyllä se on vain tyylikästä jos pariskunta katsoo, että juhlavaatteet sointuvat yhteen. Oletettavasti kuitenkin ovat paljon vierekkäin ja samoissa kuvissa. Ei niillä yhtenäisillä väreillä ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan tyylitajun. Kaikille sitä ei ole suotu. Sorry.

Meillä on miehen kanssa kohtuu samantyyppinen vaatemaku, ja kaapista löytyy myös samanvärisiä vaatteita, esim. mustaa ja punaista.

Miksi miehen pitäisi säästää minut asialta, jota minä en pidä turhana?

niin eihän siinä sitten mitään. Jos sinä tykkäät valita ja ostaa miehesi puolesta hänen vaatteensa ja jos sinua ei häiritse se, ettei miestä itseään kiinnosta ollenkaan, mitä hänellä on päällään, niin mikäs siinä. Ja jos miestäsikään ei häiritse se, että joku toinen huolehtii hänen vaatteistaan. Mielenkiintoista, että nykyaikana on vielä tuollaistakin. Mutta toisaalta - onhan maailmassa hullumpiakin asioita.

Totta kai järjestely miellyttää meitä molempia! Mistä edes keksit kuvitella ettei miellyttäisi?

valkkaan kaupassa ja tuon hänelle sovitettavaksi. Mies sitten tekee lopullisen päätöksen. Mies on todella kiitollinen tästä järjestelystä, hän inhoaa vaatekaupoilla käymistä.

Mulle on ihan vieras tää ajatus, että mä en vaimona voisi tehdä tätä juttua miehen puolesta. Tekee hänkin mun puolesta kaikenlaista. Joku vaatteiden etsiminen kaupassa on niin pieni juttu, etten jaksaisi käydä tuollaisia pohdintoja siitä, pitäisikö miehen mahdollisesti jostain syystä kuitenkin tehdä se itse. Miksi pitäisi?

homssuisilta, vaikka jokaista yksilöä katsoessa näkee, että päällä on kuitenkin puhtaat ja suhteellisen asianmukaiset vaatteet. Mutta kun kokonaisuus muodotaa niin kirjavan vaikutelman, että perhekuvasta ei tiedä onko siihä Lahtisen perhe vai sirkus Finlandian perhe, niin ne ookoo yksilöt ei täysin pelasta sitä kokonaisuutta.



Äidillä silkkileninki, isällä farkut ja neule, teinillä verkkarit ja kulahtanut t-paita, tytöllä retromekko, eskarilaisella slipoveri ja suorat housut. Kukin omalla persoonallaan liikkeessä ja tiettävästi samaan perheeseen kuuluviakin???

Miksi miehen pitäisi säästää minut asialta, jota minä en pidä turhana?

niin eihän siinä sitten mitään. Jos sinä tykkäät valita ja ostaa miehesi puolesta hänen vaatteensa ja jos sinua ei häiritse se, ettei miestä itseään kiinnosta ollenkaan, mitä hänellä on päällään, niin mikäs siinä. Ja jos miestäsikään ei häiritse se, että joku toinen huolehtii hänen vaatteistaan. Mielenkiintoista, että nykyaikana on vielä tuollaistakin. Mutta toisaalta - onhan maailmassa hullumpiakin asioita.

Totta kai järjestely miellyttää meitä molempia! Mistä edes keksit kuvitella ettei miellyttäisi?

valkkaan kaupassa ja tuon hänelle sovitettavaksi. Mies sitten tekee lopullisen päätöksen. Mies on todella kiitollinen tästä järjestelystä, hän inhoaa vaatekaupoilla käymistä. Mulle on ihan vieras tää ajatus, että mä en vaimona voisi tehdä tätä juttua miehen puolesta. Tekee hänkin mun puolesta kaikenlaista. Joku vaatteiden etsiminen kaupassa on niin pieni juttu, etten jaksaisi käydä tuollaisia pohdintoja siitä, pitäisikö miehen mahdollisesti jostain syystä kuitenkin tehdä se itse. Miksi pitäisi?

että ihan normaali vaatteiden hankkiminen pitäisi olla jotenkin hävettävää, vanhanaikaista ja ei-hyväksyttävää.

Mutta totta puhuen tietenkin minä ymmärrän, että jonkun on vaikea nähdä sen oman maailmansa ulkopuolelle, että sielläkin voi olla jotain ihan hyvää ja toimivaa.

T. se jota järjestely miellyttää

.. mutta jos naisen mekko on voimakasvärinen, esim voimakas turkoosi/oranssi/violetti..- on suorastaan välttämätöntä että miehen paita/solmio on samaa väriä tai ainakin vaaleampi sävy samasta väristä. Kyllä.

homssuisilta, vaikka jokaista yksilöä katsoessa näkee, että päällä on kuitenkin puhtaat ja suhteellisen asianmukaiset vaatteet. Mutta kun kokonaisuus muodotaa niin kirjavan vaikutelman, että perhekuvasta ei tiedä onko siihä Lahtisen perhe vai sirkus Finlandian perhe, niin ne ookoo yksilöt ei täysin pelasta sitä kokonaisuutta.

Äidillä silkkileninki, isällä farkut ja neule, teinillä verkkarit ja kulahtanut t-paita, tytöllä retromekko, eskarilaisella slipoveri ja suorat housut. Kukin omalla persoonallaan liikkeessä ja tiettävästi samaan perheeseen kuuluviakin???

No eihän tuo kuulosta siltä, että kaikilla olisi asianmukaiset vaatteet, jos isällä on farkut ja teinillä kulahtanut paita, ja samassa tilaisuudessa äidillä silkkileninki ja eskarilaisella slipoveri ja suorat housut. Tottakai se voi näyttää hassulta, jos puolet porukasta on kulahtaneissa kotivaatteissa ja puolet täydessä tällingissä.

Mutta kyllä niitä juhlavia vaatteitakin voi olla erilaisia, ja vaikka ei olisikaan sävytetty yhteen, niin eivät ihmiset silti välttämättä mitenkään "eriparisilta" näytä. Paitsi tietysti sellaisen silmissä, joka nimenomaan odottaa sävytystä.

Mutta vaikka joku olisi vähän huolettomamman tai boheemimman oloinen, niin minusta se ei olekaan yhtään paha asia. Tosin olen tottunut vähän epäsovinnaisempiin juhliin ja ihmisiin, koska liikun ja työskentelen taide- ja kulttuurialan ihmisten parissa. Siellä ei oikein piitata pätkääkään näistä porvarillisista etikettisäännöistä. Kaikki ovat ihan asianmukaisesti pukeutuneita, mutta persoonallisuus, värikkyys, erottuvuus ja särmät sallitaan. Ja ehkä siellä ei ihmisiä niin kiinnostakaan arvostella muiden vaatetusta. Eri asia voi olla jossain piireissä, missä statusta rakennetaan tällaisen "perheen yhtenäisen kokonaisuuden" kautta.