isot koirat vastaan pienet koirat

-isot ei räksytä

-isojen kanssa uskaltaa liikkua myöhäänkin kaduilla

Itse ottaisin pienen, jos siis ottaisin koiran. Otan kyllä kissan mielummin.

isot koirat vain ovat omia itsejään ja pienet koirat ärhentelevät ja haastavat riitaa : )- isojen koirien ei tarvitse päteä rähjäämällä. Niiden ei tarvitse myöskään pelätä kaikkea mahdollista.



Eli jos en voisi pitää isoa koiraa, olisin mieluummin tykkänään ilman kuin ottaisin pienen.

sakemanneja muutama, yksi irlannin susikoira ja nykyään kiinanharjakoiria. Välissä oli pari vuotta keskikokoinen villakoira



Mä sanoisin että enemmän on eroja rotujen välillä kun kokojen välillä. Mun yksi sakemanni oli ihan tajuton remmiräyhä, vaikka kuinka koulutettiin, muut isoista koirista ovat olleet hiljaisia ja tottelevaisia. Mutta ei noi mun harjakoiratkaan kyllä hauku muutakun käskettäessä.



Pienet koirat ovat usein helpompia ja harmittomampia, ja niitä voi olla enemmän samalla vaivalla. Oman elämäni kannalta pienissä suurin etu on se, että niille on aina hoitopaikka, ja ne voi aina ottaa kylään mukaan. Isojen koirien kohdalla ei voinut olla pois kotoa yötä ja kyläreissut piti pitää lyhyenä, koska kukaan ei halunnut isoja karvastavia koiria kotiinsa. Pienet ja karvattomat otetaan mielellään. Autottomana pienissä on myös se etu, että niiden kanssa matkustaa bussilla helposti vaikka niitä useampi onkin.



Itselleni siis pienet ovat ainakin tässä elämäntilanteessa parempi vaihtoehto, mutta pienissäkin roduissa on todella vähän niitä, joita huolisin, osa on enempi niitä räksyttäjiä ja sisällekusijoita. Sakemanni on edelleen "mun rotu", mutta tuskin tulen enää sellaista hankkimaan, kyllä se elämä vaan on paljon helpompaa ilman isoa koiraa

mitä hakee. Seuraa jos pelkästään, niin pieni ilman muuta. Jos talovahtia ja turvaa, iso.



Toisaalta esim. lhasa apsosta saa hyvän sisävahtikoiran.



Loppujen lopuksi koolla ei ole väliä, vaan koiran luonteella.



Sanoisin pieni kuitenkin. Vaatii vähemmän kaikkea.

isolla koiralla ei ole mitään pieniä koiria vastaan. Ne on ilmaa sille, mutta mulla on pieniä koiria vastaan: niiden omistajat antaa pikkukoirien kiljua ja räkyttää kovalla äänellä loputtomasti ja hyppiä kuratassuilla puntteja vasten.

koskaan mitään varsinaista hyötykäyttöä ole ollut niin pakkaavat esim. paimenkoirat olevan fiksumpia kun eivät pelkkiä sylikoiria ja räksyttäjiä ole.

koskaan mitään varsinaista hyötykäyttöä ole ollut niin pakkaavat esim. paimenkoirat olevan fiksumpia kun eivät pelkkiä sylikoiria ja räksyttäjiä ole.

Omistajat eivät vaan aina tarjoa koirilleen haasteita...

Pienet eivät sotke niin paljon ja niitä mahtuu asuntoon, autoon, kainaloon, sohvalla enemmän.



Pikkukoira seurakoirana kaupungissa on oikeasti ihan järkevä valinta.



Meidän koirat räkyttävät jonkin verran. Koiria arvostellessa kannattaa muistaa rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Omaa rotuani on käytetty vahtikoirana maatiloilla. Rotu on vilkas ja ilmoittaa nopeasti kaikesta poikkeavasta. Tarvittaessa löytyy puolustahaluakin, mutta pääasiassa isot koirat ja/tai ihmiset ovat tulleet hoitelemaan tilanteen loppuun. Tätä vahtimista, vilkkautta ja ilmoitushaukkua ei ole saatu jalostettua kokonaan pois, eikä sitä pidäkään poistaaa mielestäni. Meille ei kukaan tule ihmisten tietämättä.



Yksi koiristamme on luonteelta hieman "epäkelpo". Siis ihan testatusti. Toimintakykyä ei riitä, ja koira on erittäin terävä eli reagoi uhkaan aggressiivisesti. Tämä näkyy melko matala ilmoitusherkkyytenä ja rähinänä esim. ohitustilanteissa. Meillä ei koiria kuitenkaan laiteta monttuun "huvikseen", vaan niiden kanssa eletään sen mukaan, mihin niiden ominaisuudet riittävät. Ko. koira on rakas, tulee toimeen lasten kanssa, mutta tietyissä jutuissa sillä on puutteita. Ko. koiraa ei luonnollisestikaan ole käytetty jalostukseen eli tämä ominaisuus ei ainakaan leviä koiramme kautta. Ohitustilanteissa en yleensä jaksa koiraa sen enempää komentaa, pidän hihnan lyhyenä. Koiran hermorakenne ei riitä hallitsemaan koetun uhan tuomaa tunnereaktiota. Koira kuitenkin palautuu nopeasti ja on muuten stressitön. Lauman osana elo on helppoa, kun muut kuitenkin hoitavat ne oikeat työt.

koskaan mitään varsinaista hyötykäyttöä ole ollut niin pakkaavat esim. paimenkoirat olevan fiksumpia kun eivät pelkkiä sylikoiria ja räksyttäjiä ole.

siis juuri manitsemani Lhasa apso on ihan alunperinkin ollut vahtikoirana jonkun mastiffityyppisen koiran rinnalla...

Mäyräkoirat nimensä mukaisesti mäyräjahdissa, monet terrierit myös tuhoeläinten metsästyksessä jne. Ainoa jonka tiedän, on cavalier joka on ihan puhtaasti seurakoira ollut pitkään ja sellainen on luonnekin jalostunut. Mutta sekin oli alunperin metsästyskoira...

Sitten kun noita paimenkoiria otetaan seurakoiriksi, niillä ne paimenvietit tuottaa ongelmia. Ihan kaheleita.

Koira käyttää tarmonsa ihmisten paimentamiseen, kämpän tuhoamiseen ja piippaa lopun ajan paikallaan.



Seurakoiraksi paras valinta on seurakoira.

Wikipedia anna juuri muuta käyttöä kuin seurakoira ja onhan niitä muitakin pikkuhauvoja joille ei varsinaista hyötykäyttöä ole juuri ollut, shih tzua ja kiinanpalatsikoiraa ja sellaista. Tosin siinä sivussa voi jotain hommaakin tehdä ja kaikki koirat kai toimivat jonkinlaisina vahtikoirina myös, isommat kai paremmin kuin pienemmät.



Enpä ole sellaiseen ongelmaan törmännyt että isot koirat tuhoavat kämppää sen enempää kuin pienemmätkään mutta mikään asiantuntija en kyllä ole ja yksilöllistäkin se on.

sopivat omalle luonteelleni, niiden kanssa voi rymytä metsässä ym. vähän eri tavalla kuin pienten. Ja pakko myöntää, että onhan ihan sekin hyvä puoli, että keskikokoinenkin koira tuo jo jonkin verran turvaa liikkumiseen.



Ei mulla pieniä koiria vastaan mitään ole, vaikken itselleni haluaisikaan. Se ilmiö toki ärsyttää, että pieniä koiria otetaan vain koristeeksi, eikä niiden koulutuksesta ja virikkeistä huolehdita. (Ja tämä ei koske kaikkia omistajia, mutta sen verran sitä porukkaa näkee, että laittaa kiertämään pienet koirat mielellään kauempaa, jos vastaan tulee.)

Eihän koiran koolla tai ulkonäöllä ole merkitystä siihen onko hyvä vai huono koira.

Luonteeltaan on kaikenkokoisissa syntyjään hyvän hermorakenteen omaavia tai heikkohermoisia.

Ihmisten pitäisi vain osata valita itselleen sopiva rotu, minkä on myös opetellut tuntemaan, toki koirat ovat myös omia yksilöitänsä, muttei ne vastoin viettejään toimiessaan ole onnellisia.

Turkin hoidontarve, liikunnan tarve, "ruokahalu"; ne eivät tosiaan korreloi suoraan koiran kokoon.

Pääasia on, että ihminen vähintään peruskäytöskouluttaa koiransa, silloin kaikilla mukavampaa ja voidaan nauttia kaikenlaisista koirista!

-"koiranelämää" vasta 40 vuotta toysta jätteihin-

Isoilla koirilla on enemmän käyttöä kuin pienillä koirilla. Ja isot koirat suojelevat omaa perhettään. Minä haluan tosi tosi ison koiran joka suojelee minua ja vartioi.

Ennen isot koirat olivat hyödyksi mutta ihmiset tekivät niistä liian kilttejä tosi tyhmää.