Oletko ollut varattuna koskaan ihastunut?

Nussimalla.

Tyttöystävä huomasi ja käynisti vastatoimet. Miehen saa herkästi JA HELPOSTI  sellaiseen tilaan, että sen on P A K K O - N U K K U A! 

En ikinä. 20v avioliitto.

Joo.

Kyllä, tälläkinhetkellä. 15v liitto ja niin ihastunut...  En saa tunnetta pois,enkä edes halua.

Siis toiseen kuin puolisoon? Olen juu monta kertaa. Ei ne ihastukset ole kauaa kestäneet kun niille ei tee mitään. Hyväksyy sen, että nyt on tällainen tunne jotakin ihmistä kohtaan. Menee ohi sitten ajallansa. Omalla kohdallani kukaan ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin puolisoni eikä rakkaus puolisooni katoa, vaikka vähän ihastuisin toiseen ihmiseen. En siis ota niitä omia ihastumisen tunteitani vakavasti.

Olen. En ole tavannut samankaltaista miestä milloinkaan. En halua luopua tästä tunteesta.

Olen tällä hetkellä. En tiedä miten tunteen saa pois. Samaan aikaan ihana, kaihoisa, katkera ja surullinen tunne. Ilmeisesti pitää vaan kärsiä ja odottaa.

Miksi pitää saada pois?

En koskaan. En helpolla ihastu kehenkään. 18v avioliittokin on ns. järkiliitto.

Se on joka tapauksessa oma valinta. Ei ihastuminen välttämättä mutta se mitä sitten tekee. Ei ole pakko pitää yhteyttä, mutta jos pitää niin turha luulla että se on joku kohtalo jos sitten tapahtuu kaikenlaista.

Käyttäjä965 kirjoitti:

Se on joka tapauksessa oma valinta. Ei ihastuminen välttämättä mutta se mitä sitten tekee. Ei ole pakko pitää yhteyttä, mutta jos pitää niin turha luulla että se on joku kohtalo jos sitten tapahtuu kaikenlaista.

Pitää yhteyttä? Pitäisikö yhteyttä ihastukseen, vaikka olet varattu? Ymmärsinkö oikein?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää saada pois?

Koska tunne haittaa normaalia elämää. Tunnen voimakasta tarvetta kertoa ihastukselleni, kuinka valloittava hän on. Janoan vastakaikua tunteilleni. Ajattelen häntä lähes koko ajan, en saa pois mielestäni. En pysty keskittymään kunnolla arkisiin tehtäviin.

Jos olisin sinkku, tämä olisi ihana tunne. En halua luopua tästä ihanasta tunteesta. Mutta olen varattu ja suhteen edistäminen tarkoittaisi perheen hajottamista. Siksi tiedän etten koskaan voi saada sitä mitä haluan, mikä tuntuu samaan aikaan myös ahdistavalta. Olo on melankolinen ja vähän surumielinen. Tunne tuntuu fyysisenä tuntemuksena vatsassa ja rinnassa.

Rakastan puolisoani ja tunnen myös jonkinlaista syyllisyyttä ihastuksestani, ikään kuin pettäisin häntä henkisesti. Tämä siitä huolimatta, että en ole tehnyt mitään väärää. Tämä on vain tunne, enkä voi sille mitään.

Tuntuu, että kaikki nämä tunteet samaan aikaa hajottavat pääni. Minun pitää yksin kantaa nämä tunteet ja se tuntuu ylivoimaiselta. Siksi haluaisin niistä eroon, vaikka toisaalta tämä on myös maailman ihanin tunne.

Lohduttaudun sillä, etten ole sotkenut asioita kuin oman pääni sisällä. Meidän parisuhde on edelleen hyvä, eikä puoliso ole huomannut muuta kuin pienen alakuloisuuteni. Suhde lapsiin on muuttumaton ja muistutan itselleni koko ajan, että he ovat tärkeintä elämässäni. Enkä ole pilannut myöskään ihastukseni elämää, kun hän on tunteistani tietämätön.

t. ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää saada pois?

Koska tunne haittaa normaalia elämää. Tunnen voimakasta tarvetta kertoa ihastukselleni, kuinka valloittava hän on. Janoan vastakaikua tunteilleni. Ajattelen häntä lähes koko ajan, en saa pois mielestäni. En pysty keskittymään kunnolla arkisiin tehtäviin.

Jos olisin sinkku, tämä olisi ihana tunne. En halua luopua tästä ihanasta tunteesta. Mutta olen varattu ja suhteen edistäminen tarkoittaisi perheen hajottamista. Siksi tiedän etten koskaan voi saada sitä mitä haluan, mikä tuntuu samaan aikaan myös ahdistavalta. Olo on melankolinen ja vähän surumielinen. Tunne tuntuu fyysisenä tuntemuksena vatsassa ja rinnassa.

Rakastan puolisoani ja tunnen myös jonkinlaista syyllisyyttä ihastuksestani, ikään kuin pettäisin häntä henkisesti. Tämä siitä huolimatta, että en ole tehnyt mitään väärää. Tämä on vain tunne, enkä voi sille mitään.

Tuntuu, että kaikki nämä tunteet samaan aikaa hajottavat pääni. Minun pitää yksin kantaa nämä tunteet ja se tuntuu ylivoimaiselta. Siksi haluaisin niistä eroon, vaikka toisaalta tämä on myös maailman ihanin tunne.

Lohduttaudun sillä, etten ole sotkenut asioita kuin oman pääni sisällä. Meidän parisuhde on edelleen hyvä, eikä puoliso ole huomannut muuta kuin pienen alakuloisuuteni. Suhde lapsiin on muuttumaton ja muistutan itselleni koko ajan, että he ovat tärkeintä elämässäni. Enkä ole pilannut myöskään ihastukseni elämää, kun hän on tunteistani tietämätön.

t. ei-ap

Ei kannata jumittua suhteeseen tuollaiseen.

Joo, menee ajan kanssa ohi.

Ehkä se tunne haluaa kertoa jotain. Miksi se pitäisi ohittaa? Sitten selitetään itselle, kuinka on hyvä ja ylväs ihminen kun pysyy tapaliitossa. Tiedä sitten.

Olen ollut ihastunut aiemman parisuhteeni aikana. Olin suoranainen sarjaihastuja. Ei sitä tunnetta ole helppo saada pois, mutta sen kanssa oppii elämään. 

Nykyisessä parisuhteessa (10v) en ole ihastunut muihin. Vain mieheeni. 

Olen ja tunne lähtee kun ei kuitenkaan voi viedä asiaa pidemmälle, eikä kannattaisikaan, en missään nimessä tekisi sellaista puolisolleni. Se menee ohi ihan itsestään.

Olen, en saanut tunnetta pois enkä enää haluakaan sillä asun yhdessä sen ihastuksen kanssa onnellisempana kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se tunne haluaa kertoa jotain. Miksi se pitäisi ohittaa? Sitten selitetään itselle, kuinka on hyvä ja ylväs ihminen kun pysyy tapaliitossa. Tiedä sitten.

Ei siinä mitään ylväitä motiiveja ole taustalla, kun ajattelee lastensa parasta.