Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö paikkaansa, hoitoalan ihmisellä korkea kynnys mennä lääkäriin?
11.11.2011 |
Itse olen hoitoalalla ollut jo 12vuotta enkä millään ymmärrä miksi ihmiset hakeutuu lääkärille niin herkästi. Itse en mene ennen kuin on ihan pakko, oikeesti, en millään jaksa mennä selittämään pikkuvaivoista ja sit lähtetään eteenpäin ja selitän uudestaan ja tiedän että todennäköisesti ei tehdä mitään ja asia sillä selvä. Vaikea selittää mutta yritän aina keksiä syitä miksi ei tarttisi mennä lääkärille, tk:een en menisi ikinä (=arvauskeskus). Huomaan että monii kolleega on samanlainen (synnärillä ollaan töis), ja samalla lailla ajattelen lasteni kannalta. Kun teini valittaa jotain niin sanon että menee kyl ohi (ja niin yleensä meneekin) enkä millään haluaisi mennä mihinkään tarkistuttamaan, ehkä vähättelen vaivoja mutta TIEDÄN että esim jos nyt vähän kurkussa kirvelee, korvassa soi tai jalassa vetää niin sille ei voida mitään juuri tehdä. En jaksa näitä ihmisiä jotka jatkuvasti löytää jotain oireita itsessään....
Kommentit (11)
ja totta tosiaan en mäkään mee ku tosi tilanteessa :o nyt sen itsekin vasta hoksasin. vähän jännitänkin sinne menoa jos menee potilaana eikä hoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ihan pikkujutuista lääkäriin lähde enkä vie lapsianikaan lääkäriin pienistä kolotuksista tai flunnsasta. Toisaalta suhtauduin vakavasti lapsen kuume& paheneva vatsakipu -episodiin ja kyseessä olikin umpilisäkkeentulehdus, kuten itse vahvasti epäilin. Itsekin olen siis sairaanhoitaja ammatiltani.
mutta en silti käy lekurissa ikinä. Kannattaisi kyllä varmaan, esim. olkapää on ollut kipeä jo viisitoista vuotta.
Joskus kävin keuhkiksen tms. takia, niin kohtelu oli tyyliin "mitä täällä aina ramppaat", vaikka en tämän paikkakunnan tk:ssa ollut ennen edes käynyt kertaakaan monien vuosien aikana.
Kyllä se tieto varmasti vaikuttaa, ettei mene valittamaan kaikkia vaivoja, jos tietää ettei niihin läääkärit mitään voi tehdä... eri asia jos vaikka tulis nyt esimerkiksi selkeä pitkittynyt tulehdus vaikka poskionteloon, ja alkaisin itse olla epävarma et olisko jopa antibiootista enemmän hyötyä kuin haittaa. Hakisin lääkärin arvion. Vauvan vien herkästi jos todellinen tarve.
Ei kynnydtä muuten, mut enempi tieto voi vaikuttaa, mistä huolestuu ja miten reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jos menen itse tai vien lapsen, niin on jo tosi kyseessä :). Siis keuhkokuume tai jalka poikki. Pikkuvaivoja en menisi ikinä valittamaan. Itse siis terveydenhoitaja.
Eli lääkäriin mennään sitten kun lääkäri voi jotain tehdä. Flunssat jne hoidetaan kotona ja kaikki kolotus ei ole kuolemaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on erikoissairaanhoitaja ja tehnyt uransa päivystyksessä. Hän on kyllä ohjannut lääkäriin aika pienestäkin, ehkä nähnyt liian monta kertaa kun päivystykseen tuodaan jo todella kipeitä, jotka varhaisemmalla puuttumisella olisi jo parantuneet.
mutta ystäväpiirissä on pari sairaanhoitajaa ja yksi lääkäri, jotka kaikki ovat luulosairaita. Eli pelkäävät koko ajan sairastavansa jotain kamalaa, ramppaavat tutkimuksissa, yksi vaati pelkosektionkin jne.
Eihän tämä mikään ammattikysymys ole, vaan riippuu ihmisen luonteesta. Ihmeellistä ettei ap ymmärrä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sairaanhoitaja ammatiltaan.
Hoitelee itse itsensä ulkomailta ilman reseptiä saatavilla lääkkeillä.
Itse menen kyllä jos on tarvetta, koska mistä niitä lääkereseptejä saa jos ei lääkäristä. Eikä todistuksia kirjoita muu kuin lääkäri.
Alue: Aihe vapaa
mutta se johtuu vain siitä eivät voi tehdä millekään mitään.