Miten kukaan voi luovuttaa sukusolujaan?

Mä ainakin kuolisin tuskasta, jos tietäisin, että mun lapseni on jossain. Ihan vain siksi laitoin tän , että meitä tosiaan on jotka ajattelee näin. Ja sekin musta on ok, että joku luovúttaa, mutta kaikille se vain ei käy.

Lapsi ei ole yhtäkuin sukusolun luovutus. Sinä et muuten pääsisikään luovuttajaksi,siellä nimittäin testataan.

Lue ennenkö rääyt: Kysyin viestissäni MITEN kävisi adoption tai abortin vaan koska joku ei tykkää.

Vastasin kirjoittajalle joka suuruudessaan VASTUSTAA hedelmöityslakia.

Viitonen ei mitenkään osallistu keskusteluun vaan tuomitsee eikä perustele kantaansa. Se ei ole keskustelua alkeellisellakaan tasolla.

Abortti, adoptio ja hedelmöityshoidot rajaa kaikki samaa asiaa; sukusuoluja.

Numero 5 vastasi ameebantasosesti ja minä kysyin siihen vähän lisää. Mitä sinä siihen avaudut? Vai oletko nro 5? Vastaa sitten mitä kysytään.

8

Saahan sitä vastustaa mitä vain. Vastustavathan ihmiset vaikkapa globalisaatiota, vaikka siihen tuskin pystyy mitenkään vaikuttamaan.

Ja muistuttaisin, että tämä on keskustelupalsta, johon saa kirjoittaa kuka vain.

yleensä kiinnostaa yleensä eniten, sillä hän on se asianosaisin tässä asiassa!



Sille joka ei tunne eikä edes tiedä, miltä oma biologinen vanhempansa näyttää, kenen näköiseltä ja oloiselta ihmiseltä hän on perinyt mm. merkittävän osan ulkonäköään, temperamenttiään ja kehonsa fysiologisia säätelyjärkestelmiä ja sairausalttiuttaan se biologinen tausta yleensä on tärkeä tietää. Yleensä sen tietämisen tärkeys tulee ajankohtaiseksi jossain elämän nivelkohdassa , jos ei heti lapsena tai vielä nuoruusiässä. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun itse saa omaa jälkikasvua alkaa mietityttää myös se biologia, vaikka sosiaalista suhdetta ei tähän biologiseen vanhempaansa kaipaakaan.

on itsellänne kokemusta siitä, että teillä on sekä biologinen että sosiaalinen vanhempi?

Ja ette ole koskaan tavanneet biologista vanhempaanne. On aika turha lähteä arvioimaan biologisen vanhemman mahdollista merkitystä ilman omakohtaista kokemusta tästä asiasta, ainakaan vähätellä biologisen vanhemman merkitystä lapselle!

Sen verran monenkymmenen omakohtaisesti asian kokeneen ihmisen tunteet ja mielipiteet tiedän, myös omani, että uskallan sanoa, että biologialla on vahva merkitys ja sillä toden totta on väliä.

Huolimatta siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä sosiaaliset vanhemmat ovat.

Itselleni ainakin on äärettömän tärkeää tietää ja tuntea biologinen taustani. Minusta jokaisella pitäisi olla siihen oikeus. Joillekin se oikeasti tuottaa tuskaa, ellei sitä mahdollisuutta ole.

tullut sen verran luettua että kyllä minä koen että minulla ja luovutetusta munasolusta aikaansaadulla lapsella on paljonkin yhteistä. Totuus on että luovutetusta solusta aikaansaatu lapsi on biologisesti tasan yhtä paljon minun kaltainen kuin itse synnyttämäni biologiset lapset.

Itselläni esim. yksi lapsistani on todella paljon minun näköinen; sen tunnistaisi varmasti vaikka kadulla. =) On siis tuuripeliä tuleeko luovutetustakin ihan biol. äitinsä näköinen; ehkä tulee - ehkä ei.



Monet luonteenpiirteet periytyvät; itse olen joutunut erilleni veljistä ja siskosta jo pienenä.. ihanaa oli vuosi sitten toisemme löytäessämme huomata kuinka monessa asiassa olemme samanlaisia, huolimatta siitä että olemme saaneet erilaisen kasvatuksen ja olemme vain "puolisisaruksia".



Tottakai synnyttäjä on äiti joka tekee kasvatustyön ym., mutta se ei poista sitä tosiasiaa että perimän kautta siinä jatketaan kyllä ihan biol. äidin piirteitä/luonnetta/kykyjä jne.

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

Vastustan koko hedelmöityshoitoja

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kauhealta ihmiseltäpä SINÄ kuulostat!

Mikä sinä olet vastustamaan muiden pyrkimyksiä saada oma lapsi?

Minä voisin hyvin luovuttaa omia sukusolujani, mutten meidän alkioita. Ne ovat sentään 100% samaa geeniperimää kuin omat lapsemme, pelkkä munasolu ainoastaan 50%.

1. Maailamssa on jo liikaakin ihmisiä, väestönkasvu on todellinen ongelma.

2. Riski lisääntyä sisaruksensa kanssa kasvaa, jos biologiset vanhemmat eivät ole selvillä. (Tämä koskee tietenkin vain luovutetuilla sukusoluilla tehtäviä hoitoja)

3. Ellei kaksi ihmistä pysty lisääntymään keskenään tai toinen heistä ei pysty, ei ehkä luonnon kannalta pidäkään. Siihen on joku syy, enkä usko, että keinotekoisella hedelmöittymisellä ainakaan parannetaan ihmiskunnan luonnollista lisääntymiskykyä.

Vai onko niin, että kaltaisesi itsekkäät perssilmä-puupäät haluavat kieltää asioita ekologisista syistä vain muilta...

2) riski törmätä juuri omaan sisarukseen on minimaalinen. Kannattaa muistaa, että sekin olisi vain puolisisarus. Huonolla tsägällä oma isälläsikin voi olla väärän koivun takana joku vesa...

3) Lapsettomuustapauksista ei ole ikinä lopullista varmuutta. Noin kolmasosassa tapauksista löydetään varma, naisesta kiinni oleva syy. Niissäkin tapauksissa sairaus aniharvoin periytyy.

Ja jos periytyy, periytyy siis se lapsettomuus. JOKA on kumminkin onneksi useinmiten aivan hoidettavissa oleva asia.

Toisin kuin sinun tyhmyytesi ja itsekkyytesi.

tehdään luovutetuista sukusoluista. Valtaosassa käytetään ihan pariskunnan omia, ja mitään perinnöllistä sairautta ei siinä silti siirretä.

Esimerkiksi itse "tein" mieheni kanssa esikoista kolme vuotta, ennen kuin se onnistui PAS:lla, omista sukusoluistamme siis. Ja kas kummaa, toka ja kolmas lapsi syntyivät myöhemmin luomusti.



Minusta on hemmetin ilkeää mennä kiistämään ihmisten oikeus hakea lääketieteellistä apua, jos lastensaanti ei tunnu luomuna onnistuvan. Tässä maassa hoidetaan paljon joutavampiakin asioita!

Vai onko niin, että kaltaisesi itsekkäät perssilmä-puupäät haluavat kieltää asioita ekologisista syistä vain muilta...

.

.

.

Toisin kuin sinun tyhmyytesi ja itsekkyytesi.

Olenko minä haukkunut ketään? Kannattaisi ehkä yrittää käyttää edes asiallista kieltä, jos yrittää saada jonkun pointin läpi. Et näköjään kykene kuin tunteenomaiseen keskusteluun, joten antaapa olla.

on itsellänne kokemusta siitä, että teillä on sekä biologinen että sosiaalinen vanhempi? Ja ette ole koskaan tavanneet biologista vanhempaanne. On aika turha lähteä arvioimaan biologisen vanhemman mahdollista merkitystä ilman omakohtaista kokemusta tästä asiasta, ainakaan vähätellä biologisen vanhemman merkitystä lapselle! Sen verran monenkymmenen omakohtaisesti asian kokeneen ihmisen tunteet ja mielipiteet tiedän, myös omani, että uskallan sanoa, että biologialla on vahva merkitys ja sillä toden totta on väliä. Huolimatta siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä sosiaaliset vanhemmat ovat.

nimenomaan luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneista lapsista ja heidän ajatuksistaan vanhemmistaan..niinkö..enpä oikein usko. Tästähän täällä nyt keskustellaan eikä adoptiolapsista. Muuten tuo sosiaaliset vanhemmat on kyllä todella vähättelevä ja loukkaava termi kun puhutaan luovutetuista sukusoluista en usko, että edes käytetään tässä yhteydessä ..aika varmasti sekoitat tähän adoptio tai sijaisvanhemmuutta.. Tuollainen termi sopii sijaisvanhemmille.

on itsellänne kokemusta siitä, että teillä on sekä biologinen että sosiaalinen vanhempi? Ja ette ole koskaan tavanneet biologista vanhempaanne. On aika turha lähteä arvioimaan biologisen vanhemman mahdollista merkitystä ilman omakohtaista kokemusta tästä asiasta, ainakaan vähätellä biologisen vanhemman merkitystä lapselle! Sen verran monenkymmenen omakohtaisesti asian kokeneen ihmisen tunteet ja mielipiteet tiedän, myös omani, että uskallan sanoa, että biologialla on vahva merkitys ja sillä toden totta on väliä. Huolimatta siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä sosiaaliset vanhemmat ovat.

nimenomaan luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneista lapsista ja heidän ajatuksistaan vanhemmistaan..niinkö..enpä oikein usko. Tästähän täällä nyt keskustellaan eikä adoptiolapsista. Muuten tuo sosiaaliset vanhemmat on kyllä todella vähättelevä ja loukkaava termi kun puhutaan luovutetuista sukusoluista en usko, että edes käytetään tässä yhteydessä ..aika varmasti sekoitat tähän adoptio tai sijaisvanhemmuutta.. Tuollainen termi sopii sijaisvanhemmille.

Väitätkö, että ne sosiaaliset vanhemmat muuttuvat jossain kohtaa biologisiksi vanhemmiksi? Tässä keskusteltiin nyt siitä, että onko lapselle tärkeää tuntea biologinen taustansa vai ei. Sinäkö voit sanoa, ettei ole?

Mutta geneettinen/biologinen vanhempi on silti olemassa lapsella, joka on saanut lahjoitetulla sukusolulla alkunsa ja lapsella on 2 samaa sukupuolta olevaa vanhempaa taustalla ja yksi sitä vastakkaista.



Joka tapauksessa geneettiseltä vanhemmalta periytyy merkittävä osa temperamentista, fyysisistä ominaisuuksista ja olemuksesta, sairausalttiudesta yms. asioista, joille henkilö ei saa peilauspintaa tosiasiallisesta vanhemmasta, jolle henkilö ei ole geneettistä sukua.



Minusta lahjoitettujen sukusolujen käyttö on ihan ok (vaikka sillähän nyt sinänsä ei ole väliä mitä mieltä minä asiasta olen), mutta on tärkeä ottaa huomioon asia myös syntyvän lapsen kannalta eikä vähätellä biologian merkitystä identiteetin muodostumiselle. Se että asian merkitys halutaan mitätöidä aiheuttaa vain haittaa syntyvälle lapselle.

Se olisi minun munasoluni, josta lapsi on kehittynyt, jonkun miehen sperman kanssa. Ihan sama vaikka se olisi kukkaruukussa kasvatettu, mutta minun sukusoluni se olisi = biologisesti lapsi olisi minun. Ihan kuten adoptiolapsella on biologiset vanhemmat jossain muualla. Mieti toisinpäin asiaa Ameriikan maan malliin, jossa on luvallista käyttää näitä surrogate mothereita, eli sun sukusolusi ja ehkä luovutetun miehen spermasta muodostettu alkio laitetaan kasvamaan sijaisäidin kohtuun ja hänen sisällään vauva kasvaa sen 9kk, hän synnyttää lapsen - ja antaa takaisin sinulle, jonka sukusolusta lapsi on lähtöisin. Vähentäisikö sijaissynnyttäjän käyttö sinun äitiyttäsi jotenkin? Tuskin.

Ei tässä kukaan väitä, että BIOLOGISELLA vanhemmalla olisi mitään eettisiä velvollisuuksia tms. syntyvää lasta kohtaan, mutta mielestäni vertaus verenluovutukseen on tosi ontuva, kun eipä siitä verestä uutta ihmistä kloonata.

Sinänsä en lainkaan vastusta keinohedelmöityksiä, mutta oma päänuppini ei kestäisi olla luovuttaja, koska minä koen, että minulla olisi mahdollisesti biologinen lapsi kasvamassa jossain maailmalla ja se on vaikea ajatus.

Kyllä minulle omíen munasolujeni käyttö tarkoittaa omaa biologista lasta? Aika kauaksi on biologiasta menty, jollei näin ole.

asia kuin lapsi. Miten et voi tätä tajuta. Kerro minulle mitä yhteistä sinulla on sellaiseen lapseen, jossa on sinun luovutettu munasolu ja täysin vieraan ihmisen siittiöt. Lapsi kasvaa toisen naisen kohdussa ja saa toisen naisen istukasta ravintoa.. jne...lapsi syntyy ja kasvaa omaksi persoonakseenäidin ja isän kanssa.. Kerro minulle mitä sinulla ja tällä lapsella on yhteistä..puolibiologisuus kuten sanot..niin mitä se konkreettisesti merkitsee tässä tilanteessa. Oletko sinä mielestäsi tämän lapsen äiti??? Kerro minulle.

Mutta jotenkin tuntuu, ettei luovutetusta sukusolusta alkunsa saanut lapsi ajattelisi sukusolun luovuttajaa "oikeana äitinään". Mietipä itse, katsot äitiäsi, tiedät, että tuo nainen on sinua sisällään kantanut ja sinut synnyttänyt. Kokisitko silti jonkun SOLUN luovuttajan enemmän äidiksesi? Adoptiolapsi voi tuntea tarvetta bioligisille vanhemmilleen, sillä siinä on joku toinen nainen kantanut ja synnyttänyt hänet.

Jotkut näyttävät aika kiintyneiltä omiin soluihinsa. Ettehän käytä ehkäisyä, sillä jokainen solu on SINUN LAPSESI!! Ethän vain laita lapsiasi roskiin kuukautisveren mukana? Se solu on sinun lapsesi, niin kuin sen koet. (itsehän koen solun vain soluna, siksi pystyn luovuttamaan soluja JA käyttämään myös ehkäisyä, eikä kuukautiset ole itkun aihe, kun TAAS MUN LAPSI MENI VIEMÄRIIN/ROSKIIN).

on itsellänne kokemusta siitä, että teillä on sekä biologinen että sosiaalinen vanhempi? Ja ette ole koskaan tavanneet biologista vanhempaanne. On aika turha lähteä arvioimaan biologisen vanhemman mahdollista merkitystä ilman omakohtaista kokemusta tästä asiasta, ainakaan vähätellä biologisen vanhemman merkitystä lapselle! Sen verran monenkymmenen omakohtaisesti asian kokeneen ihmisen tunteet ja mielipiteet tiedän, myös omani, että uskallan sanoa, että biologialla on vahva merkitys ja sillä toden totta on väliä. Huolimatta siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä sosiaaliset vanhemmat ovat.

nimenomaan luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneista lapsista ja heidän ajatuksistaan vanhemmistaan..niinkö..enpä oikein usko. Tästähän täällä nyt keskustellaan eikä adoptiolapsista. Muuten tuo sosiaaliset vanhemmat on kyllä todella vähättelevä ja loukkaava termi kun puhutaan luovutetuista sukusoluista en usko, että edes käytetään tässä yhteydessä ..aika varmasti sekoitat tähän adoptio tai sijaisvanhemmuutta.. Tuollainen termi sopii sijaisvanhemmille.

Väitätkö, että ne sosiaaliset vanhemmat muuttuvat jossain kohtaa biologisiksi vanhemmiksi? Tässä keskusteltiin nyt siitä, että onko lapselle tärkeää tuntea biologinen taustansa vai ei. Sinäkö voit sanoa, ettei ole?

kirjoittaja kertoo, että on kokemusta sosiaalisesta vanhemmuudesta eli onko kokemusta luovutetun sukusolun käytöstä tulleesta lapsesta ha hänen ajtusmaailmastaan. Minä en voi sanoa, koska en tiedä onko merkitystä mutta kyseinen kirjoittaja vain väittää kokemuksen perusteella, että näin on. ELI ONKO KOKEMUSTA NIMENOMAAN TÄLLAISTA LAPSISTA ?. Minusta vain sana sosiaalinen ja biologinen eivät ole toistensa vastakohtia eli en tarkoittanut että sosiaalinen voi tulla biologiseksi. Minusta vaan sosiaalien on jotenkin alentava termi nssitä tulee mieleen, että lasta kasvattaa monta ihmistä ja näinhän ei näissä tapauksissa koskaan ole. Onko ylipäätänsä MITÄÄN TUTKIMUKSIA LUOVUTETUILLA MUNASOLUILLA SYNTYNEIDEN LASTEN ELÄMÄSTÄ ihan vaan että pysyttäisiin asiassa.

Jokin nimitys pitää olla myös sillä vanhemmalla, joka lapsen kasvattaa ja johon lapsi muodostaa kiintymyssuhteen ja joka on lapsen tosiasiallinen vanhempi. Minusta sosiaalinen vanhempi on tähän ihan hyvä nimitys, kun nyt kirjoitetaan asiasta ja puhutaan lapsen taustasta. Vai keksiikö joku tähän jonkun muun paremman termin? Jotenkinhan se pitää kielen avulla nimetä eri tavoin nämä vanhemmat eri tavoin. Vaikka arjessa puhutaankin lapsen sosiaalisista vanhemmista ihan vaan vanhempina.

jossa jo aikuiset luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet vaihtaa kokemuksiaan. Aika monella on ollut varsin ahdistava polku astuttavanaan. Etenkin kun heidän vanhempansa eivät ole halunneet nähdä heidän ahdistustaan. Adoptiolapsen identiteetinhaku ymmärretään ja siihen saa tukea.



Luovutetuilla soluilla alkunsa saaneiden hämmennys ja ahdistus usein torjutaan. Juuri näistä syistä, mitä tässäkin keskustelussa on tullut esiin. Nehän on "vaan soluja". Sitä geneettisen alkuperän merkitystä halutaan vähätellä.



Sekin, että jenkeissä on saman spermanluovuttajan spermalla "tehtyjä" ihmisiä toista sataa. Jotkut kokevat tuonkin ikäväksi, että on noin monta geneettistä "puolisisarusta", vaikei heitä tuntisikaan.



Miten muuten sosiaaliset vanhemmat on loukkaava termi, kun puhutaan luovutetuista sukusoluista? Niinhän se osittain on?



Kuten joku sanoi, sen LAPSEN kokemuksen pitäisi olla mielenkiinnon kohteena. Kas, kun se ei auta, että vanhemmat ei koe asiaa ongelmalliseksi, jos lapsi sen oman identiteetin muodostamisen kannalta kokee ahdistavaksi.

No kysyin numerolta 5 joka ei mitenkään perustellut "mielipidettään", ei vitonen silloin keskustele jos jakaa vaan tuomioitaan.



8, räksyttäjä koska perustelee..

tosiaan ajattelee sitä munasolunluovuttajaa oikeana äitinä, ihan outoa edes ajatella niin. Jos oikeana äitinä pidetään sitä, jota lapsi rakastaa ja joka on hänelle tärkeä ja johon lapsella on kiintymyssuhde.

Mutta silti luovutetusta sukusolusta alkunsa saanut usein pitääkin myös biologista alkuperäänsä kiinnostavana - aika harvaa ei kiinnosta yhtään, miltä se sukusolun luovuttaja näytti tai millainen tämä oli ominaisuuksiltaan, ainakaan, jos tämä on samaa sukupuolta mitä itse on. Ja jos yhtään ymmärtää periytymisbiologiasta mitään. Jotkuthan eivät toki ymmärrä mitä merkitystä perimällä on ihmiselle, kun on jäänyt koulussa biologian opinnot peruskouluasteelle. Lukiossa niitä asioita käsitellään sitten vasta enemmän.

jossa jo aikuiset luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet vaihtaa kokemuksiaan. Aika monella on ollut varsin ahdistava polku astuttavanaan. Etenkin kun heidän vanhempansa eivät ole halunneet nähdä heidän ahdistustaan. Adoptiolapsen identiteetinhaku ymmärretään ja siihen saa tukea. Luovutetuilla soluilla alkunsa saaneiden hämmennys ja ahdistus usein torjutaan. Juuri näistä syistä, mitä tässäkin keskustelussa on tullut esiin. Nehän on "vaan soluja". Sitä geneettisen alkuperän merkitystä halutaan vähätellä. Sekin, että jenkeissä on saman spermanluovuttajan spermalla "tehtyjä" ihmisiä toista sataa. Jotkut kokevat tuonkin ikäväksi, että on noin monta geneettistä "puolisisarusta", vaikei heitä tuntisikaan. Miten muuten sosiaaliset vanhemmat on loukkaava termi, kun puhutaan luovutetuista sukusoluista? Niinhän se osittain on? Kuten joku sanoi, sen LAPSEN kokemuksen pitäisi olla mielenkiinnon kohteena. Kas, kun se ei auta, että vanhemmat ei koe asiaa ongelmalliseksi, jos lapsi sen oman identiteetin muodostamisen kannalta kokee ahdistavaksi.

näistä amerikkalasita perustaisi. Varsinkin kun nähtävästi näm vanhemmat eivät ole halunneet kajoata asiaan ja nähtävästi eivät ole kertoneet lapselle. Tällasiet olosuhteet antvat kyllä aika värän kuvan asiasta. Minusta luovutetun munasolun käytöstä pitää kertoa lapselle pikkuhiljaa kirjojen kautta jo pienestä pitäen ja kertoa aina lisää kun lapsi kyselee,. Silloin siitä ei tule mikään peikkoa tai salaisuuttta ja lapsi kasvaa siihen ja pitää sitä normaalina asiana. Näistä lapsista haluaisin nähdä tutkimuksia siis jotka ovat asian tiennett jo pienenä.

jossa jo aikuiset luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet vaihtaa kokemuksiaan. Aika monella on ollut varsin ahdistava polku astuttavanaan. Etenkin kun heidän vanhempansa eivät ole halunneet nähdä heidän ahdistustaan. Adoptiolapsen identiteetinhaku ymmärretään ja siihen saa tukea. Luovutetuilla soluilla alkunsa saaneiden hämmennys ja ahdistus usein torjutaan. Juuri näistä syistä, mitä tässäkin keskustelussa on tullut esiin. Nehän on "vaan soluja". Sitä geneettisen alkuperän merkitystä halutaan vähätellä. Sekin, että jenkeissä on saman spermanluovuttajan spermalla "tehtyjä" ihmisiä toista sataa. Jotkut kokevat tuonkin ikäväksi, että on noin monta geneettistä "puolisisarusta", vaikei heitä tuntisikaan. Miten muuten sosiaaliset vanhemmat on loukkaava termi, kun puhutaan luovutetuista sukusoluista? Niinhän se osittain on? Kuten joku sanoi, sen LAPSEN kokemuksen pitäisi olla mielenkiinnon kohteena. Kas, kun se ei auta, että vanhemmat ei koe asiaa ongelmalliseksi, jos lapsi sen oman identiteetin muodostamisen kannalta kokee ahdistavaksi.

näistä amerikkalasita perustaisi. Varsinkin kun nähtävästi näm vanhemmat eivät ole halunneet kajoata asiaan ja nähtävästi eivät ole kertoneet lapselle. Tällasiet olosuhteet antvat kyllä aika värän kuvan asiasta. Minusta luovutetun munasolun käytöstä pitää kertoa lapselle pikkuhiljaa kirjojen kautta jo pienestä pitäen ja kertoa aina lisää kun lapsi kyselee,. Silloin siitä ei tule mikään peikkoa tai salaisuuttta ja lapsi kasvaa siihen ja pitää sitä normaalina asiana. Näistä lapsista haluaisin nähdä tutkimuksia siis jotka ovat asian tiennett jo pienenä.

painoin lähetä nappia liian aikaisin.

Kyllä minulle omíen munasolujeni käyttö tarkoittaa omaa biologista lasta?

Aika kauaksi on biologiasta menty, jollei näin ole.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen paljon muutakin kun tuon munasolun. Biologisestikin. Munasolu vain sattuu olemaan yksi pienenpieni osa jopa lapsen kehityksessä ennen syntymää.