Miten kukaan voi luovuttaa sukusolujaan?

joutuvat käymään psykologin kanssa keskusteluja asiasta ja käsittelemään tätä erityistä tapaa saada lapsi alulle ja sitä, miten tämä erityinen tausta vaikuttaa lapsen identiteettiin ja tasapainoiseen kehitykseen. On edes vähän yritystä, että ymmärrettäisiin mikä merkitys asialla on syntyvälle lapselle.



Ja kyllä asialla on vaikutusta tutkimusten mukaan myös sukusolujen käyttöön turvautuneille vanhemmillekin, sillä on vaikutuksensa myös heille. Se että kielletään asian merkitys aiheutetaan vahinkoa asianosaisten hyvinvoinnille.

?? Ei se nyt ihan pienenpieni osa ole kun ilman sitä ei tule ihmistäkään.

Kyllä minulle omíen munasolujeni käyttö tarkoittaa omaa biologista lasta?

Aika kauaksi on biologiasta menty, jollei näin ole.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen paljon muutakin kun tuon munasolun. Biologisestikin. Munasolu vain sattuu olemaan yksi pienenpieni osa jopa lapsen kehityksessä ennen syntymää.

Joka kuukausi miljoonia sukusoluja valuu ulos kuukautisten mukana. Ei se solu yksinään tee mitään. Siihen tarvitaan niin paljon muutakin, että pitäisi yhden solun merkitystä aika pienenä.

Sinulle se solu voi olla tärkein osa koko prosessissa. Tietysti suret kuukausittain tärkeän solun (=lapsen) menetystä?

ja asiaan suhtauduttaisiin avoimesti perheessä, on se silti ihmiselle asia jolla on merkitystä ja seurauksia. Erinomaisen hyvä on, jos lapsi ja nuori (ja aikuinen!) saa asian käsittelyyn tukea ja asia on esillä, mutta silti hän joutuu läpikäymään sen, että suuri osa hänen genetiikastaan ja ominaisuuksitaan tulee lähteestä, jota hän ei tunne eikä tiedä, vaikkapa ulkonäköön ja reagointitapoihinsa liittyviä asioita. Se vaatii aina psyykkistä asian käsittelyä tavalla tai toisella, vaikka sitten kieltämisen kautta, onhan sekin yksi reagointitapa ja tapa käsitellä asioita.



Kun ymmärretään, että tällaisella asialla on väliä, voidaan myös tukea lasta ja muorta asian käsittelyssä. Muuten lapsi tai nuori jää vaille tarvitsemaansa apua ja asian kanssa aivan yksin, ja se on hänen tasapainoiselle kehitykselleen riski.

niin loppui se vähäinenkin kiinnostus. Välillä on tullut mietittyä sperman luovuttamista, mutta jos ja kun sillä lapsella on oikeus saada tietää luovuttajan tiedot, niin ajattelin luopua ajatuksesta siinä kohtaa. Olisi vaan mahdollisesti hyvää tavaraa tarjolla, kun ensimmäinenkin tuli helposti ja toinenkin ekalla yrittämällä :)

on aivan hirvittävä ajatus ettei lapsi saisi tietää omaa biologista alkuperäänsä, vaikka onkin toisten kasvattama ja näiden lapsi sinällään. Koko elämän voi vaivata tälläinen.

Olen myös pohtinut asiaa siltä kantilta, että jos mies luovuttaa siittiösoluja, joilla onnistutaan hedelmöittämään useampi munasolu, jotka sitten kehittyvät eri naisten kohdussa lapsiksi, syntyvät ja kasvavat aikuisiksi. Sitten kaksi näistä jo aikuisista ihmisistä tapaamaat toisensa, rakastuvat, muuttavat yhteen, menevät ehkä naimisiin ja saavat keskenään lapsia, vaikka ovatkin keskenään biologisia sisaruksia, koska heillä on sama isä, koska he ovat saaneet alkunsa saman miehen munasoluista.

on mahdollista, että jos nainen tulee raskaaksi vaikka yhden illan jutusta, niin lapsella on oikeus biologisen isänsä perintöön vaikka ei koskaan näkisi häntä. Mutta jos nainen tulee raskaaksi muumimukin kanssa, niin lapsella ei ole oikeutta biologisen isänsä perintöön. Eihän tuossa ole mitään muuta eroa kuin pieni juridinen muotoseikka, mikä voi hyvinkin muuttua seuraavien vuosikymmenien aikana.

Jos lapsi saatetaan alulle ns koti-inseminaatiolla eli muumimukimenetelmällä, lapsella on oikeus periä biologinen isänsä mikäli äiti vaatii isyyden tunnustamista. Olettaen siis tietenkin ettei äiti ole avioliitossa jonkun toisen kanssa, jolloin puoliso merkitään automaattisesti lapsen isäksi.

Sensijaan lapsettomuusklinikan kautta tehty sukusolujen luovutus poistaa nuo ongelmat. Tällöin lapsi ei voi periä biologista isäänsä. Vaikea uskoa että tuo laki muuttuisi.

Mä ainakin kuolisin tuskasta, jos tietäisin, että mun lapseni on jossain.

Ihan vain siksi laitoin tän , että meitä tosiaan on jotka ajattelee näin.

Ja sekin musta on ok, että joku luovúttaa, mutta kaikille se vain ei käy.

Jos luovuttaisit munasolujasi (jos siis olet nainen), joku niistä munasoluista hedelmöitettäisiin ja kyseisestä munasolusta kehittyisi jonkun sinulle vieraan naisen kohdussa lapsi, niin ei kyseessä olisi SINUN lapsesi, vaan kyseinen lapsi olisi hänen synnyttäneen naisen ja tämän puolison yhteinen lapsi!

Mulle ne on ainakin aivan eri asia. Mahdollista toisen synnyttämää biologista lasta en kestäisi, eikä mun tarvikkaan.



Koitetaan nyt pitää keskustelu asiallisena, musta on hienoa, että joku niitä sukusolujaan luovuttaa, kaikki ei siihen pysty. Kunnioitetaan molempien mielipiteitä.

ennenkuin tekstisi tänne lähetät.

jostain syystä menettäisi. Etsiskö sitä loppuelämänsä sitä luovutetuilla sukusoluilla syntynyttä lastansa?

Itseolisin luovuttanut, kävin tutkimuksissakin, mutta en sitten päässyt. Harmitti monta vuotta vietävästi, en pystynyt lukemaan mitään lapsettomuusjuttuja lehdistä, kun syyllisyys painoi.



Nyt sitten juttelin teinieni kanssa ja tuli puheeksi, että oisin luovuttanut munasoluja jos oisin voinut. Alkoi hillitön yökkiminen, että hei meillä ois sisaruksia jossain eikä tunnetais niitä ja mitä jos me vahingossa saatais lapsia sisaruspuolen kanssa ja ja ja...



Eli sukusolujen luovuttaminen ksokee kyllä tosi montaa tahoa. Aikanaan mies oli ihan jees sen kanssa, mutta ei mulla käynyt mielen vieressäkään, että mun lasten mielipidekin vois olla hyvä ottaa huomioon! Vai olisiko edes? Mitä se niille kuuluu, ja biologinen puolisisarus jossain, ei kai se nyt näinä uusperheaikoinen niin iso juttu ole.



JOka tapauksessa, kymmenessä vuodessa omakin mielipide on vähän muuttunut. Silloin olin ihan varma, että en jäisi miettimään, tavallaan nehän ois vaan yhdet kuukautiset, mitkä ei meniskään viemäriin. Nyt tuntuu, että oisin saattanut alkaa miettimään, että onko toi pellavapää mun biologinen, mitenköhän sillä menee, pärjääkö koulussa, onko yhtä ihana kun nää kotona olevat biologiset?

Enkä ymmärrä kuinka kukaan voi ajatella, että sukusolu olisi "anonyymi". Tai lahja jollekin.



Ajattelen samalla tavalla kun ap; ikävöisin omaa biologista lastani. =/ Kokisin olevani vastuussa sukusoluistani syntyneistä lapsista.

Enkä ymmärrä kuinka kukaan voi ajatella, että sukusolu olisi "anonyymi". Tai lahja jollekin.

Ajattelen samalla tavalla kun ap; ikävöisin omaa biologista lastani. =/ Kokisin olevani vastuussa sukusoluistani syntyneistä lapsista.

Te ette luovuta sukusoluja. Yleensä sukusoluja luovuttavat ovat valveutuneita ja ymmärtävät ihmisen biologiaa ja lapsen kehityspsykologiaa. Tämä tietenkin kertoo siitä, että luovuttajat ovat keskivertoa sivistyneempiä ja älykkäämpiä. Eipähän tule huonolaatuisia sukusoluja tarjolle kun kaikki urpot ei lähde mukaan. Muistakaa itkeä aina kuukkareiden aikaan..menee munasoluja hukkaan..niitä teidän ihka omia lapsosia.

[Te ette luovuta sukusoluja. Yleensä sukusoluja luovuttavat ovat valveutuneita ja ymmärtävät ihmisen biologiaa ja lapsen kehityspsykologiaa. Tämä tietenkin kertoo siitä, että luovuttajat ovat keskivertoa sivistyneempiä ja älykkäämpiä. Eipähän tule huonolaatuisia sukusoluja tarjolle kun kaikki urpot ei lähde mukaan. Muistakaa itkeä aina kuukkareiden aikaan..menee munasoluja hukkaan..niitä teidän ihka omia lapsosia.

Enkä ymmärrä kuinka kukaan voi ajatella, että sukusolu olisi "anonyymi". Tai lahja jollekin. Ajattelen samalla tavalla kun ap; ikävöisin omaa biologista lastani. =/ Kokisin olevani vastuussa sukusoluistani syntyneistä lapsista.

Te ette luovuta sukusoluja. Yleensä sukusoluja luovuttavat ovat valveutuneita ja ymmärtävät ihmisen biologiaa ja lapsen kehityspsykologiaa. Tämä tietenkin kertoo siitä, että luovuttajat ovat keskivertoa sivistyneempiä ja älykkäämpiä. Eipähän tule huonolaatuisia sukusoluja tarjolle kun kaikki urpot ei lähde mukaan. Muistakaa itkeä aina kuukkareiden aikaan..menee munasoluja hukkaan..niitä teidän ihka omia lapsosia.

Onneksi kaikkien ihmisyksilöiden kohdalla kirjaviisaus ja akateemisuus ei poissulje sydämenviisautta.

Kuukautisvuodon aikana "menetetyt" hedelmöitymättömät munasolut ovat tyystin eri asia - niistä ei lähde enää siteessä kehittymään uutta elämää, jota minun tulisi kaivata tai josta kokisin olevani millään tasolla vastuussa.

Luovutettu sukusolu luovutetaan siksi, että siitä kasvatettaisiin elämää. Uusi ihminen. Haluaisitko sinä kasvaa vailla tietoisuutta omista biologisista läheisistäsi? Mitä vastaat työterveyshoitajan luona kyselyyn sukusi sairauksista? Miten selvität sukusi geneettisiä ominaisuuksia, jos joskus tulee sellainen tarve eteen?

Sukusolujen luovuttaminen on lyhytnäköistä, sielutonta touhua.

Enkä ymmärrä kuinka kukaan voi ajatella, että sukusolu olisi "anonyymi". Tai lahja jollekin. Ajattelen samalla tavalla kun ap; ikävöisin omaa biologista lastani. =/ Kokisin olevani vastuussa sukusoluistani syntyneistä lapsista.

Te ette luovuta sukusoluja. Yleensä sukusoluja luovuttavat ovat valveutuneita ja ymmärtävät ihmisen biologiaa ja lapsen kehityspsykologiaa. Tämä tietenkin kertoo siitä, että luovuttajat ovat keskivertoa sivistyneempiä ja älykkäämpiä. Eipähän tule huonolaatuisia sukusoluja tarjolle kun kaikki urpot ei lähde mukaan. Muistakaa itkeä aina kuukkareiden aikaan..menee. munasoluja hukkaan..niitä teidän ihka omia lapsosia.

Ei voi muuta kun sanoa halleluja ainakaan sinun solut eivät lisäänny missään muualla. Onkohan kapeakatseisuus ja tyhmyys geeneissä.

Onneksi kaikkien ihmisyksilöiden kohdalla kirjaviisaus ja akateemisuus ei poissulje sydämenviisautta.

Kuukautisvuodon aikana "menetetyt" hedelmöitymättömät munasolut ovat tyystin eri asia - niistä ei lähde enää siteessä kehittymään uutta elämää, jota minun tulisi kaivata tai josta kokisin olevani millään tasolla vastuussa.

Luovutettu sukusolu luovutetaan siksi, että siitä kasvatettaisiin elämää. Uusi ihminen. Haluaisitko sinä kasvaa vailla tietoisuutta omista biologisista läheisistäsi? Mitä vastaat työterveyshoitajan luona kyselyyn sukusi sairauksista? Miten selvität sukusi geneettisiä ominaisuuksia, jos joskus tulee sellainen tarve eteen?

Sukusolujen luovuttaminen on lyhytnäköistä, sielutonta touhua.

Etsisin sen lapsen kynsin hampain itselleni takaisin.

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

Vastustan koko hedelmöityshoitoja

Se on teko josta olen iloinen ja ylpeäkin. Olen antanut jollekulle mahdollisuuden tulla vanhemmaksi. Sellaiselle jolle se ei muuten olisi mahdollista.



En vielä tiedä miltä minusta tulee tuntumaan jos lapsi haluaa täysi-ikäistyttyään tavata. En voi muutenkaan ennustella tunteitani parinkymmenen vuoden päähän. Toivon hänelle hyvää elämää. En osaa ajatella lapsenani koska vanhemmuuteen liittyy niin paljon muutakin. En harmittele ohimeneviä kuukautisiakaan vaikka nekin ovat soluja joista voisi tulla lapsi. Sitten, jos kantaisin häntä sydämeni alla 9 kk ja ajattelisin päivittäin, hän olisi konkreettisesti lapseni. Nyt jotain muuta, jollekulle toiselle se oma lapsi.