Miten kukaan voi luovuttaa sukusolujaan?

Minä en pystyisi, ajattelisin liikaa asiaa, että missä biologinen lapseni on.

Onko sinulla tapana aina vastustaa kaikkea vaikka et itse osallistuisi?



Entä miten käy adoption tai abortin vaan koska SINÄ et tykkäisi?



Mitä ihmeen väliä on henkilökohtaisella mielipiteellä?

Sinulla on oikeus jättää munasolusi valumaan ulos jos niin tahdot ja muilla on oikeus antaa munasolu toisille lasta kaipaaville.



Olen alle 35- vuotias ja harkitsen munasolun luovuttamista, ihan vaan että joku saa lapsen. Olen harkinnut tätä vuosia ja nyt olen raskaana (viides lapsi) niin jahka tästä palaudun niin melko luultavasti otan askeleen ja luovutan.

Minusta tämä ei eroa verenluovutuksesta, antamalla itsestään joku saa elämän.



Kai se nyt olisi "pahempi" antaa jo syntynyt lapsi adoptioon? Ja silti adoptio on ihan hyväksyttävää, en käsitä miten munasolun luovuttaminen on näin kovan kuohunnan alla.



Mieheni luovuttaisi spermaa mutta pelkää että lapsi tulisi joskus soittamaan ovikelloa ja tahtoisi osallistua perheeseen. Hänestä tehty luovuttaminen ei saisi tarkoittaa riskiä että lapsi tulisi takaisin.

Minä taas ymmärrän sen että tahtoo löytää biologisen vanhemman mutta kyllähän se vaikuttaa siihen luovuttajan perheeseen joka saa tietää että heillä onkin sisarrus.



Iso asiahan se on, mutta mikä elämän peruskysymys ei olisi?

Se että voi auttaa toisia saamaan lapsen on kuitenkin suuri lahja.

sitä pihtaamaan jotain mille ei itsellä ole käyttöä. Ei niitä tarvitse omiksi lapsiksi kokea.

niin loppui se vähäinenkin kiinnostus. Välillä on tullut mietittyä sperman luovuttamista, mutta jos ja kun sillä lapsella on oikeus saada tietää luovuttajan tiedot, niin ajattelin luopua ajatuksesta siinä kohtaa.



Olisi vaan mahdollisesti hyvää tavaraa tarjolla, kun ensimmäinenkin tuli helposti ja toinenkin ekalla yrittämällä :)

käsiinsä 18-vuotiaana?

Olishan tuo aikamoinen shokki kun ovelle ilmestyis teini ja puhuttelis äitinään...

tai jos jossain törmäis ittensä näköseen lapseen.

Tai oma synnytetty lapsi alkais seurustella luovutetun lapsen kans...huh.

Mutta periaatteessa kannatan ajatusta, omalle kohdalle vaan ei tulis kysymnykseenkään.

Onko sinulla tapana aina vastustaa kaikkea vaikka et itse osallistuisi?

Entä miten käy adoption tai abortin vaan koska SINÄ et tykkäisi?

Mitä ihmeen väliä on henkilökohtaisella mielipiteellä?

Sinulla on oikeus jättää munasolusi valumaan ulos jos niin tahdot ja muilla on oikeus antaa munasolu toisille lasta kaipaaville.

Olen alle 35- vuotias ja harkitsen munasolun luovuttamista, ihan vaan että joku saa lapsen. Olen harkinnut tätä vuosia ja nyt olen raskaana (viides lapsi) niin jahka tästä palaudun niin melko luultavasti otan askeleen ja luovutan.

Minusta tämä ei eroa verenluovutuksesta, antamalla itsestään joku saa elämän.

Kai se nyt olisi "pahempi" antaa jo syntynyt lapsi adoptioon? Ja silti adoptio on ihan hyväksyttävää, en käsitä miten munasolun luovuttaminen on näin kovan kuohunnan alla.

Mieheni luovuttaisi spermaa mutta pelkää että lapsi tulisi joskus soittamaan ovikelloa ja tahtoisi osallistua perheeseen. Hänestä tehty luovuttaminen ei saisi tarkoittaa riskiä että lapsi tulisi takaisin.

Minä taas ymmärrän sen että tahtoo löytää biologisen vanhemman mutta kyllähän se vaikuttaa siihen luovuttajan perheeseen joka saa tietää että heillä onkin sisarrus.

Iso asiahan se on, mutta mikä elämän peruskysymys ei olisi?

Se että voi auttaa toisia saamaan lapsen on kuitenkin suuri lahja.

Vastustaa yhtä asiaa = vastustaa kaikkea, niinkö?

Kuka puhui adoptiosta tai abortista?

Saa kai jokaisella olla mielipide ja sen saa lausua ääneenkin.

niin loppui se vähäinenkin kiinnostus. Välillä on tullut mietittyä sperman luovuttamista, mutta jos ja kun sillä lapsella on oikeus saada tietää luovuttajan tiedot, niin ajattelin luopua ajatuksesta siinä kohtaa.

Olisi vaan mahdollisesti hyvää tavaraa tarjolla, kun ensimmäinenkin tuli helposti ja toinenkin ekalla yrittämällä :)

Itse kävin opiskelija- ja sinkkuaikoinani luovuttamassa pariinkin otteeseen, ihan vaan koska huvitti ja tietty rahan vuoksi. En kyllä keksi mitään syytä miksi pitäisi katua tai tuntea syyllisyyttä. En mä tunne pätkääkään olevani niiden mahdollisten lasten isä.

Jos sieltä joku sitten tulevaisuudessa ilmestyy ovelle, niin sittenpä ilmestyy, voidaan vaikka tarjota kahvit.

Mietitäänpä sitä päivää, kun kuolen. Jos en ole ihan hirveä äiti ollut, niin lapsille se on kamalaa aikaa. Toivottavasti olen siihen mennessä saanut kasaan sen verran omaisuutta, että heille jää jotain perintöäkin.



Siihen sitten tupsahtaa lapsi tai kaksi vaatimaan äidinosuuttaan sen perusteella, että olen heidän biologinen äitinsä. Paitsi että se voisi olla omille lapsilleni melkoinen henkinen shokki, se tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että suvun kesämökki ja maat pitäisi myydä, että myös nämä täysin tuntemattomat ihmiset saavat lakisääteisen osuutensa.



Joten ei kiitos. Jos täysin anonyyminä vois sukusoluja luovuttaa, voisin sen ehkä tehdäkin. Mut niin kauan, kuin siitä joutuisi maksamaan mahdollisesti aika kovankin hinnan monella tavalla, niin ei kiitos.

Lue ennenkö rääyt: Kysyin viestissäni MITEN kävisi adoption tai abortin vaan koska joku ei tykkää.



Vastasin kirjoittajalle joka suuruudessaan VASTUSTAA hedelmöityslakia.



Viitonen ei mitenkään osallistu keskusteluun vaan tuomitsee eikä perustele kantaansa. Se ei ole keskustelua alkeellisellakaan tasolla.



Abortti, adoptio ja hedelmöityshoidot rajaa kaikki samaa asiaa; sukusuoluja.

Numero 5 vastasi ameebantasosesti ja minä kysyin siihen vähän lisää. Mitä sinä siihen avaudut? Vai oletko nro 5? Vastaa sitten mitä kysytään.



8

Ei niillä ole oikeutta perintöön.

Niinkuin ei ole niilläkään joille annat sisäelimesi tai vertasi annetaan.



Heillä on oikeus niihin aikuisiin jotka alkaa hänen vanhemmikseen.

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

Vastustan koko hedelmöityshoitoja

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kauhealta ihmiseltäpä SINÄ kuulostat!

Mikä sinä olet vastustamaan muiden pyrkimyksiä saada oma lapsi?

Minä voisin hyvin luovuttaa omia sukusolujani, mutten meidän alkioita. Ne ovat sentään 100% samaa geeniperimää kuin omat lapsemme, pelkkä munasolu ainoastaan 50%.

typeriä tietämättömiä narttuja. Munasolun luovuttaminen ei tee sinusta lapsen oikeaa äitiä, siittiöt tulevat useimmiten isältä ja tästä kasvaa aivan ainutlaatuinen yksilö. Äiti kantaa lapsen kohdussa 9 kk ja synnyttää, imettää, hoivaa, rakastaa ja kasvattaa ..käy läpi uhmaiät, murrosiät ja muut mullistukset. Itkee ja nauraa lapsen kanssa..lukee laäksyjä hänen kanssaan...siirtää arvomaailmansa lapselle ja antaa hänelle oman mallinsa aikuisuuteen. Tästä kokonaisuudesta syntyy ainutlaatuinen yksilö, joka on imenyt arvot, käyttäytymisen ja kaiken omilta vanhemmiltaan. Perustempperamenttin voi biologialla olla merkitystä, mutta kasvatuksen kautta senkin merkitys hälvenee ja jonkin verran merkitystä ulkoisiin seikkoihin, mutta kun isän puolelta tulee omat ulkomuotoon vaikuttavat tekijät niin sekin asia on aika olematon. Hyvin vähän on tässä on munasolun luovuttajalla enää luovutuksen jälkeen merkitystä..että voitte ihan hyviin astua alas sieltä Kuningattaren ja hyväntekijän pallilta. Vielä harvinaisempaa on nuo naurettavat ajatukset, että ihan itsensä näköinen lapsi tulee ovelle hakemaan perintöä tai muuta..voi helvetti teitä ..oksettaa oikein lukea. Lapsella on jo äiti ja isä ja luovuttajaan lapsella ei ole minkäänlaista suhdetta..eikä hän voi koskaan olla mitään muuta kuin munasolun lahjoittaja. Toivon todella että, nämä ihmiset tässä ketjussa eivä MISSÄÄN TAPAUKSESSA LUOVUTTAKKAAN kukaan ei halua teidän munasolujanne..tietämättömät idiootit.

Olen joskus miettnyt asiaa ja hyvinkin voisin luovuttaa munasolujani. Mutta en sitä tee koska mieheni ei oikein tykännyt hyvää. Tosin sanoi että itse saisin päättää.

Meillä on kolme lasta ja varmaan vielä yksi tehdään joten toimivia ainakin olisi.

Jos itse olisin lapseton niin olisin enemmän kuin kiitollinen että joku olisi antanut meille mahdollisuuden lapseen luovuttamalla solujaan.

ja jos olisin nuorempi niin luovuttaisin munasoluja.

Mä olen luovuttanut munasoluja noin kymmenen vuotta sitten. Enkä ajattele koko asiaa muuten kuin silloin, kun joku ottaa asian puheeksi.



Mulle oli itsestäänselvää, että en ole soluistani mahdollisesti syntyvän lapsen äiti. Mulle oli tärkeää saada tietää, että tunteeko ne vastaanottava nainen itsensä varmasti lapsen äidiksi, että tämä ei jää henkisesti äidittömäksi. Ja kun mulle vakuutettiin, että näin on niin asia oli selvä.



Ap:n kaltaisia ihmisiä ei kelpuuteta luovuttajaksi.

Mietitäänpä sitä päivää, kun kuolen. Jos en ole ihan hirveä äiti ollut, niin lapsille se on kamalaa aikaa. Toivottavasti olen siihen mennessä saanut kasaan sen verran omaisuutta, että heille jää jotain perintöäkin. Siihen sitten tupsahtaa lapsi tai kaksi vaatimaan äidinosuuttaan sen perusteella, että olen heidän biologinen äitinsä. Paitsi että se voisi olla omille lapsilleni melkoinen henkinen shokki, se tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että suvun kesämökki ja maat pitäisi myydä, että myös nämä täysin tuntemattomat ihmiset saavat lakisääteisen osuutensa. Joten ei kiitos. Jos täysin anonyyminä vois sukusoluja luovuttaa, voisin sen ehkä tehdäkin. Mut niin kauan, kuin siitä joutuisi maksamaan mahdollisesti aika kovankin hinnan monella tavalla, niin ei kiitos.

Käys ottamassa lääkkeesi :) Ei toiset mitään tunteilleen voi. Tottakai siihen lapseen vaikuttaa kasvattivanhemmat, mutta kyllä se DNA, tai siis puolet siitä, tulee siitä alkusolusta, ja näin ollen se lapsi tuolla jossain on osittian "sinun verta".



Mee muualle keuhkoon, kun et ymmärrä mitään. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia...

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

Vastustan koko hedelmöityshoitoja

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kauhealta ihmiseltäpä SINÄ kuulostat!

Mikä sinä olet vastustamaan muiden pyrkimyksiä saada oma lapsi?

Minä voisin hyvin luovuttaa omia sukusolujani, mutten meidän alkioita. Ne ovat sentään 100% samaa geeniperimää kuin omat lapsemme, pelkkä munasolu ainoastaan 50%.

Niin vastustan minäkin, ainakaan julkisin varoin ei missään nimessä lapsettomuushoitoja! Maailmassa on väkeä jo ihan riittämiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin aloittajalta ja muilta jotka vastustaa tota sukusolujen luovutusta, vastustatteko henkeen ja vereen myös elinluovutusta ja verenluovutusta? Nissä on sentään kyse jonkun hengestä ja elämästä jonka voi pelastaa, lapsettomuuteenhan ei kai kukaan varsinaisesti ole kuollut?

on mahdollista, että jos nainen tulee raskaaksi vaikka yhden illan jutusta, niin lapsella on oikeus biologisen isänsä perintöön vaikka ei koskaan näkisi häntä. Mutta jos nainen tulee raskaaksi muumimukin kanssa, niin lapsella ei ole oikeutta biologisen isänsä perintöön. Eihän tuossa ole mitään muuta eroa kuin pieni juridinen muotoseikka, mikä voi hyvinkin muuttua seuraavien vuosikymmenien aikana.

Käys ottamassa lääkkeesi :) Ei toiset mitään tunteilleen voi. Tottakai siihen lapseen vaikuttaa kasvattivanhemmat, mutta kyllä se DNA, tai siis puolet siitä, tulee siitä alkusolusta, ja näin ollen se lapsi tuolla jossain on osittian "sinun verta". Mee muualle keuhkoon, kun et ymmärrä mitään. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia...

nykyään lapset kasvatetaan. Hirveän ymmärtämätöntä kirjoittelua tässa ketjussa.. Näkee, että ihmisillä ei minkäänlaista kokemusta tai käsitystä koko asiaan.Tulee hiveän surullinen olo kun näitä lukee. Älkää hmiset kirjoittako tällaisia, jos ette toodella tiedä mistä puhutte. Terkuin kokemusta omaava.