Miksi mut piti väkisin pistää syntymään?

Aika raskas taakka sulla kannettavana.

Ei mulla ole varaa. Kyllä mä sen aikaa sinnittelen kun äiti on elossa, ja sitten kun se kuolee niin ihan sama mitä mulle käy. Ei yhteiskunnan tarvitse mua ylläpitää, kun olen kerran turha ihminen jonka ei pitänyt syntyä ollenkaan.

Ainakin älyltäsi lienet ihan taviksien kirjoissa kun täällä kirjoittelet :)

Päädyimme miehen kanssa loppujen lopuksi siihen, että jätämme hoidot kesken, koska vikaa lapsettomuuteen löytyi meistä molemmista. Siis nimenomaan geneettistä vikaa, ei mitään esim. sukupuolitaudin aiheuttamaa.



Kävimme juttelemassa perinnöllisyysklinikalla yliopistosairaalassa, että saimme vahvistuksen asialle, jota jo pelkäsimmekin, eli mahdolliset tulevat perisivät meiltä todennäköisesti lapsettomuuden, jos hoidot tehtäisiin meidän omilla sukusoluilla.



En ymmärrä, kenen etua olisi palvellut se, että olisimme väen vängällä hankkiutuneet raskaaksi ja siirtäneet "epäkelpoja" geenejä eteenpäin.



Tämän asian ylipääsemiseen meni toki aikaa, mutta seison kyllä vankasti päätöksemme takana. Lapsia olemme saaneet toisellakin tavalla.

En ihan allekirjoita tuota.



Mutta mulla on autismikirjoon kuuluva häiriö ja erinäisiä fyysisiä skrubuja joista en nyt tarkemmin kerro koska muuten mut tunnistaa täältä.

meillä toi autismi on ihan jo suvun ominaisuus, löytyy myös lukihäiriötä ja muuta kremppaa ja fyysistä sairautta sitten sitäkin enemmän



minusta se täydellinen terveys nyt vaan ei ole mikään oletusarvo ja edellytys onnelliseen elämään... mutta ehkä mun ajatusmaailma on vähän outo ;)



t. nelkku

Olen miettinyt tätä samaa asiaa. Että miksi toiset saa lapsia, toiset ei.

Työkaverini on 40+ ikäinen ja joskus kymmenen vuotta sitten silloisen miesytävän kanssa kävi lapsettomuustutkimuksissa ja käsittääkseni ehkä hoidoissakin.

Mitään syytä lapsettomuuteen tai siihen, ettei tule raskaaksi, ei löytynyt. Kaikki toimii ja kaikki on kohdallaan. Raskaus vaan ei onnistu eikä ala.

Mietin, että ehkä siihen on joku syy, geneettinen tai mikä lie. Nainen on hyvin pienikokoinen ja sirorakenteinen, vaatteet ja kengät hankkii lasten osastolta ja esim. 164 cm vaate on ISO ja väljä! Ehkä luonto on tarkoittanut, että noin pienen ei ole mahdollista, tai tarkoitusta, olla raskaana ja synnyttää, ehkä raskaus ja synnytys olisi hänen kokoiselleen fyysisesti aivan liian raskasta..

Päädyimme miehen kanssa loppujen lopuksi siihen, että jätämme hoidot kesken, koska vikaa lapsettomuuteen löytyi meistä molemmista. Siis nimenomaan geneettistä vikaa, ei mitään esim. sukupuolitaudin aiheuttamaa.

Kävimme juttelemassa perinnöllisyysklinikalla yliopistosairaalassa, että saimme vahvistuksen asialle, jota jo pelkäsimmekin, eli mahdolliset tulevat perisivät meiltä todennäköisesti lapsettomuuden, jos hoidot tehtäisiin meidän omilla sukusoluilla.

En ymmärrä, kenen etua olisi palvellut se, että olisimme väen vängällä hankkiutuneet raskaaksi ja siirtäneet "epäkelpoja" geenejä eteenpäin.

Tämän asian ylipääsemiseen meni toki aikaa, mutta seison kyllä vankasti päätöksemme takana. Lapsia olemme saaneet toisellakin tavalla.

Toinen tuttavani, lähisukulainen, ei tullut raskaaksi luonnostaan. Raskaus päätyi kohdun ulkoiseksi, minkä yhteydessä selvisi, että joskus aikoinaan (oireettomana? hoitamattomana? ) sairastettu sukupuolitauti (klamydia?) on vauroittanut munajohtimia, raskaus ei luonnollisesti tulisi onnistumaan.

Hedelmöityshoitojen avulla sitten syntyi yksi terve lapsi.

Riitaisa, keskenkasvuinen, itsekäs pariskunta erosi ja jatkoi lapsellista riitelyä eri osoitteista. Nainen käyttää aivan liian paljon alkoholia ja lapsi kasvaa siinä, kahden keskenkasvuisen aikuisen välissä, alkoholistiäidin ja tämän työttömän, kouluttamattoman ja alkoholia liialliseti käyttävän poikaystävän keskellä.

Oliko se sukupuolitauti vai luojan tarkoitus, ettei tälle naiselle pitänyt lasta tulla, mutta nykykeinot sen mahdollisti. Hohhoijaa.

Enpä tarkoita että kaikki lapsettomat ovat ns. kyvyttömiä vanhemmuuteen, en todellakaan !! mutta siinä vaiheessa kun ei ole mahdollista lisääntyä omatoimisesti, ainakin adoptiossa tai sijaisvanhemmuudessa monet kasvatuskysmykset ja vastuu, jaksaminen, oleminen, tulee mietittyä tarkemmin.