Kamalin koti-illallinen joka sinulle on tarjottu??

kamalimpia illallisia ovat ne joihin tulee todelliset ruokahifistelijät, ne jotka syövät mielellään todellatodella hyvää ruokaa ja vain sitä. Olen hyvä kokki ja kestitsen mielelläni vieraita, mutta tälläiset tyypit ovat vaikeita, koska teet mitä tahansa, et voi heitä kokonaan miellyttää kuitenkaan - ja he näyttävät sen. Kauheet suorituspaineet tulee, vaikka tietää ettei huonoa ruokaa tarjoa. Itsetuntokysymys sitten varmaan :) Pitäisi jättää ylironkelit omaan arvoonsa ja nauttia itse hyvistä sapuskoista :)

saanut koskaan mitään pahaa ruokaa, mutta kyllä itketti kun ajettiin ekan kerran anopin luo satoja kilometreja allergisen lapsemme kanssa ja tarjolla oli -lohta! Siis juurikin sitä jonka tuoksusta jo lapsemme saa vakavan kohtauksen.... (sanottakoon nyt ettei tiedonpuutteesta ollut kyse)

Käly kokkaa aina isolle porukalle todella vähän ruokaa. Asuu paha kyllä vieläpä niin kaukana, että kylään mennessämme yövymme heillä. Viimeksi oli lounaaksi kevyt tomaatti-vuohenjuustokeitto puoliltapäivin ja päivällinen sitten iltaseitsemältä, kun minulla ja miehellä oli jo useamman tunnin ollut kiljuva nälkä. Käly laittoi kahdelle raavaalle miehelle, kahdelle pitkälle naiselle ja kahdelle suuriruokaiselle teinijannulle yhteensä 350g jauhelihaa hampurilaispihveiksi. Jokainen sai yhden miniminikokoisen hampurilaisen ja siinä se. Yksi pihvi jäi jäljelle ja katselin sitä kaihoten, mutten kehdannut ainoana ottaa sitä. Toinen teinijampoista sitten hotkaisi sen. Kyllä oli pitkä aika seuraavaan aamuun ja aamupalaan! Emme ole niin läheisiä, että kehtaisin kälylle valittaa, että hän tarjoaa liian vähän ruokaa. Nykyään sinne yökylään mennessä otan matkalaukkuun mukaan vähän hiukopalaa.

Me harrastetaan miehen kanssa ruoanlaittoa, ja kaveripiiri on vähän samanhenkistä. Eli ei tarvitse odottaa mitään kinkkukiusauksia tai liian vähän ruokaa.



Kerran "metsästys"illallisilla tuli minullekin ylittämätön tapaus. Illan isäntä (joka ei yleensä kokkaa) oli tehnyt omaa bravuuriaan: hirvenkielikeittoa. ei siinä mitään. kielihän on oikein hyvää kunnolla laitettuna. Mutta tähän soppaan oli käytetty muutakin kuin se kielen lihaisa osa, eli ne kaikki löllöt nahat, jänteet sun muut kielen takaosasta ja nielusta. Maku oli ihan hyvä, mutta soppa näytti kammottavalta ja ne niljakkaat palaset, joita ei saanut purtua rikki, pyörivät suussa enkä saanut millään alas.



viinin ja leivän kanssa yritin sitten kakistella ällöttävimmät palaset kurkkuun. Jopa miehelleni, joka on aivan kaikkiruokainen, kyseinne soppa tuotti vaikeuksia.



Ja illan isäntä tietysti vuolaasti kehui keittoansa. Ohje kuulemma on peräisin entiseltä valtionvarainministeriltä, Iiro Viinaselta.

Kaikki kolme tapausta ovat mieheni veljen ex- tai nyk.vaimoja.



Ex vaimo nro 1: Paistoi naudan ulkofilee pihvit ensin läpikypsäksi ja sitten laittoi ne vielä kolmeksi tunniksi uuniin muhimaan lihaliemeen. En muista mitä oli lisukkeena, sillä tuo kengänpohjaksi hiiltynyt ja sitkistynyt eläimenpala vei kaiken huomioni.



Ex vaimo nro 2: Kaikki leipomukset olivat yleensä raakoja, tai sitten sisälsivät jotain sellaista hilloa tai marjaa mikä ei kestä paistoa. Onneton kokki kertakaikkiaan; Kaikissa ruuissa yleensä aineiden suhteet olivat päin persettä. Makaronilaatikossa liian märkä munamaito, liikaa maitoa liian vähän munia.



Nykyinen vaimo: Nakkikastike. Nakinpaloja lillumassa vaaleanharmaassa liejussa. Lähemmin tarkasteltuna äärimmilleen pippuroitua veteen sekoitettua vehnäjauhoa, ei liiemmin kypsennetty.