Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin tyytymään vähään?
08.11.2011 |
Meillä on miehen kanssa toimiva arki. Hän on hyvä ja läsnäoleva isä lapsille ja osallistuu arjen pyöritykseen.
Hän ei kuitenkaan enää rakasta minua, ei ole rakastanut enää moneen vuoteen. Tämä on puhuttu ääneen ja on käyty terapiassakin pari vuotta sitten puhumassa, mutta mikään ei ole muuttunut miksikään. Mies haluaa kuitenkin pitää avioliiton kasassa lasten takia.
Hän ei ole minulle ilkeä tai mitään ja seksiäkin meillä on silloin tällöin minun aloitteestani. Jos en tee aloitetta, sitä ei luultavasti olisi.
Hellyyttä ja läheisyyttä ei sen sijaan ole. Mies ei oma-aloitteisesti koskaan koske minuun, mikä ottaa välillä ihan tosi koville.
En haluaisi erota, mutta mitä helvettiä tässä voi enää tehdä? Ehkä parasta olisi, jos pystyisin tyytymään kaverisuhteeseen enkä odottaisikaan mitään muuta.
Kommentit (3)
Aloita mielelläitä säännöllisiä harrastuksia kodin ulkopuolella. Nää ystäviä, käy tuulettumassa. Unohda hetkeksi kodin ongelmat ja nauti elämästä. Freesaudu!
Näin haettu etäisyys voi laittaa asioita perspektiiviin ja uusi buusti heijastua kotimeininkiinkin. Ehkä. Itse ainakin jaksaisit sitten paremmin. PIeni "aikalisä" siis.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kyllä avioliiton ulkopuolinen suhde kolme vuotta sitten, mutta rakkaus oli kadonnut jo ennen sitä. Siksi oli se suhdekin, joka ei tosin edennyt ns. loppuun asti.
Mies ei kai ole täysin päässyt tuosta yli, mutta se ei selitä kaikkea, koska kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä oli jo ennen sitä.
Me oltiin aikoinamme kovinkin rakastuneita, ja kipinää oli vielä lasten ollessa pieniä, jolloin se usein on kadoksissa.
Ap
oli kai sitä joskus?