Elämän pieniä iloja (yh:n)

alunperinkin näin? Eli halusitko yksinhuoltajaksi vapaa viikonloppueduin?

kyllä eroon oli ihan muu peruste. Mutta ikävästäkin asiasta löytyy näemmä jotain mukavaa :)

alunperinkin näin? Eli halusitko yksinhuoltajaksi vapaa viikonloppueduin?

Minä olen niin outo etten osaa nauttia ollenkaan jos lapset ovat mummolassa yökylässä. Mietin vaan mitä kaikkea voi sattua... :O varsinkin appiväki on niiiiin varomatonta että hirvittää.

Miksei äiti saisi nauttia omasta vapaa-ajastaan??

Hyvä kun selvensit. Nauti nyt kuoharista ja vapaasta :o)

Joo kyllähän kaikki haluavat yh:ksi nimenomaan vapaiden viikonloppujen takia...Hoh hoijaa.



Yksinhuoltajan arki on todella raskasta ja vastuu iso (yh kantaa sen vastuun arjen pyörityksestä, kodinhoidosta, kodin rahavaroista, lapsen kasvatuksesta ja lapsen henkisistä tarpeista yksin, mitä ydinperheissä on kaksi ihmistä jakamassa jatkuvasti!) Tietysti joissain eroperheissä luonapito menee 50/50, mutta useimmin kuitenkin tapaamisia on etävanhemman kanssa n. joka toinen viikonloppu...Siitä voi sitten laskea, kuinka paljon TÄYSIN YKSIN KANNETTUA vastuuaikaa yh kuukausittain ja vuosittain puurtaa. Ja onhan niitäkin yh:ta (minä itse entisenä sellaisena, nyt onneksi ihanan uuden miehen kanssa liitossa), joiden lapsen etävanhempi ei osallistu mitenkään.



Ihanaa iltaa ja viikonloppua sinulle ap. Lataa akkujasi täysillä, jotta jaksat taas tehdä sitä arvokasta vanhemmuuden työtä, mitä teet joka päivä kahden vanhemman edestä lapsesi ollessa luonasi. Pistä hyvää musiikkia soimaan, kaada toinen lasi kuohuvaa, tee vaikka kynsihoito. Äläkä unohda huomisia rauhaisia aamukahveja, kenties pientä kaupunkireissua ystävien kanssa, rauhassa luettua aamulehteä tai romaania jne...Näin minä ainakin latasin akkuja yh-aikoinani silloin toisinaan kun hoitoapua sain. Ja ne pienet omat ajat, juuri kuvailemasi kaltaiset viikonloput, olivat kyllä tarpeen, jotta arjessa taas jaksoi kaiken tehdä ihan yksin...Ei tullut se mies klo 17.30 kotiin ja ottanut lapsia jaloista pois, ei tuonut palkkashekkiä kuun lopussa, ei auttanut tiskikoneen tyhjennyksessä, ei vaihtanut eteisen lamppua. Yh:n perheessä kaiken tekee yh SAMALLA lasta/lapsia hoitaen. Ei ne satunnaiset vapaat viikonloput nyt niin iso etu siihen verrattuna ole.

Huvitti tuo 9:n kommentti kun yhdessä ollessakin se olin MINÄ joka juuri vaihtoi lamput, imuroi, hoiti pyykit yms. YKSIN! Mieluummin siis olen yksin yksin kuin kaksin yksin! Nautinpa siis vielä toisenkin kuoharilasin ja skoolaan ihan itselleni kun uskalsin lähteä epätoimivasta suhteesta ajoissa! Skål! ;)

Mistä nää katkerat YDINPERHEELLISET nyt tähän ketjuun pärähti? Millä muuten te kuoharinne ostatte? Ettette vaan miehenne palkalla?



Minimi elari on 129 euroa kuussa, harvat saavat yhdestä lapsesta enempää kuin 200 euroa kuussa. Että ihan siitä voitte lähteä laskemaan, kuinka paljon lapsen kuluihin kuussa menee ja kuinka pitkälle se elari riittää. Jos siis lähdetään ihan jo siitä, että lapsiperheen täytyy asua jonkun verran isommassa asunnossa kuin lapsettoman sinkun.



Minulla ainakin yh aikana elarit menivät jo siihen erotukseen, minkä asuminen vei enemmän kuussa, eivätkä edes riittäneet...Siis asuin lapseni kanssa PIENESSÄ kaksiossa, itse nukuin olkkarissa. Asumiskulut olivat n. 200-250 euroa enemmän kuussa kuin yksiön vuokra olisi. Asumme pk-seudulla. Elatusmaksua sain 130 euroa. Että se niistä ex:n sponsaamista kuohareista. Kaiken lopun lapsen menoista; lapsen vaatteet, ruuat, harrastukset, laskut, kaiken, maksoin kyllä ihan omasta palkastani. Kuten myös ne viinit, joita silloin join, kun lapsi oli isällään. (n. yhtenä iltana kahdessa kuussa).



Kyllä oli loistokkaita aikoja. Ihan näin uusperheellisenä, hyvin tienaavan mieheni kanssa asumiskulut ja lapsen kulut, kotityöt ja lapsenhoidon päivittäin puoliksi jakaessa sitä käy mielessä, että pitäisikö erota. Saishan siinä sen leppoisen yh:n elämän vapaine viikonloppuineen ja sponsattuine kuplivineen...

joka kehuskelee juuri sillä, että saa vapaat viikonloput ja mies maksaa elarit eikä sotkeennu arkeen. On vieläpä tehnyt tämän tempun kaksi kertaa ja eri miehille. Enkä nyt yleistä, ei kaikki yh:t ole samanlaisia. En vaan voi sietää näitä jotka tavallaan siipeilee ja kehuu sillä (sana ei ole oikea mutta en tiedä parempaakaan).

Sama tilanne (pienin vielä kyllä tässä jaloissa, siksi vain virtuaalikuohari), tein myös extemporesalaatin ja rötväilen. Ymmärrän ilosi. (Itse en vielä ihan iloitse kun ero vielä niin tuore ja vielä surettaa tuo lasten reissaaminen, puhumattakaan että tätä pienintä eroahdistelijaa uskaltaisi matkaan lähettää.)

Kyllähän se reissaaminen on raskasta, välimatkaa meillä 160km. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? -ap

Sama tilanne (pienin vielä kyllä tässä jaloissa, siksi vain virtuaalikuohari), tein myös extemporesalaatin ja rötväilen. Ymmärrän ilosi. (Itse en vielä ihan iloitse kun ero vielä niin tuore ja vielä surettaa tuo lasten reissaaminen, puhumattakaan että tätä pienintä eroahdistelijaa uskaltaisi matkaan lähettää.)

nyt hetki vapaata ja viinilasillinen

takana todella epätyydyttävä liitto. Siis liitto, jossa mies ei ole kotona hoitanut osuuttaan tai ollut vanhemmuuden tukena liiton aikanakaan. Vaan pikemminkin sotkenut paikkoja, vaatinut omaa "hoitamista" ja aiheuttanut katkeruutta olemalla läsnä, mutta tekemättä mitään. Kuten tuo ap:kin mainitsi.



Epätyydyttävän liiton jälkeen (siis liiton, missä nainen on käytännössä yh joka tapauksessa, mutta joka vielä kuormittaa ja sotkee elämää) jälkeen yksinhuoltajuus voi todella tuntua luksukselta. Jos mies haluaa tavata lastaan, hänen on pakko jaksaa huolehtia tästä ainakin silloin joka toinen viikonloppu. Nainen tekee kaiken saman kuin liiton aikanakin, mutta saa toisinaan vapaa-aikaa.



Ei ihan tosi kukaan yh:ksi pyri. Ei ainakaan elareiden tai vapaa-ajan takia. Tai no, ehkä joku voi elareiden takia pyrkiä, mutta silloin on kyllä kiikarissa miljonäärit, ei nämä matti meikäläiset.

pakko tarkentaa! Elarithan on tarkoitettu lapselle ja ne on laskettu niin, että kattavat lapsen elämisen. Ja etävanhempi maksaa osuutensa lapsen elättämisestä. Käsittääkseni eivät ole tulosidonnaisia eli ei tuo miljonäärien kalastaminenkaan kannata ;)

Heh, olen joskus aivan ihmeissäni, kun perheen, jossa on kaksi vanhempaa yleensä äidit alkavat katkerana tilittämään "juu, ei meillä ole vapaita viikonloppuja".

Itse olen eronnut kohta neljä vuotta sitten ja oikeastaan vasta nyt olen oppinut nauttimaan vapaista. Eron aikaan oli todella ahdistavaa olla lapsista erossa, kaipaisi heitä ihan kamalasti, vaikkakin oli niin väsynyt, että itkun kanssa välillä kuljetti heitä pyörän perässä päiväkodille, kun ei sattunut autoa olemaan...

Oikeasti, kukaan ei ehdoin tahdoin halua yh:ksi. Kukaan ei tajua sitä yksinäisyyden määrää, kun yksin vastaa arjesta, ilman toista aikuista. Ei myöskään sitä, että rahan kanssa on aikamoista kittuttamista. Etenkin, kun sattuu olemaan tämmöinen väliinputoaja kuin minä. En saa asumistukea, mutta tulot kuitenkin sen verran pienet, ettei ole varaa muutta isompaan asuntoon. Asun kahden lapseni kanssa kaksiossa.. Jotenkin asiat ovat niin päälaellaan, jos olisin työtön, niin meillä olisi "varaa" asuntoon, jossa olisi kaikille omat huoneet...silti haluan antaa lapsilleni mallin, että töitä tässä maailmassa pitää tehdä. Mutta arvatkaapa mitä, se tässä yh-elossa ainakin on, että lapset oppivat arvostamaan asioita, eivät pidä itsestään selvyytenä esim. leluja tms. kun niitä ei saa aina kun vaan tahtoo :). Itse tiedän, että ajoittaisesta väsymyksestän huolimatta olen onnistunut kasvattamaan fiksut, toiset huomioon ottavat lapset. Voin ihan rinta rottingilla mennä tuolla :) tästäkín syystä.

mie taas täällä nautin ku isäntä on viikonlopun töissä muualla ja saa olla pojan kanssa kaksistaan... joskus on taas nautittavaaa kun saa olla miehen kanssa kahestaan ja ihanaahan se on olla koko perhekkin yhessä mutta nauti ja tyhjennä koko kuohari, jos toinenkin!!!

Ostin vaan pienen pullon, eikä siitä riittänyt kun kaksi lasillista :) Siks toiseks käytän vielä hetken aikaa mielialalääkkeitä eikä niitten kanssa tee mieli hirveesti törpötellä. Että niin mukavaa se on tämä yh-elämä :(

ap:lle kun kysyit minkä ikäiset lapset. 4,5 v, 3 v, ja tämä nuorin 1 v 1kk.

Meillä kanssa etäisyys jotain 150 km, en tarkkaan tiedä. Ahistaa sekin kun tuolla tietää sitten miehen ajelevan mun kalleimmat aarteet kyydissään iltasella ja hirvet hyppii puskissa.



Mutta onpa ihana hämmentävää olla niin tuuliajolla niin tuuliajolla kun ei tarvitse paimentaa noita isompia. Ja nyt tämä yksi vauveli tuntuu niin helpolta hoitaa tuosta vain, nauraisinpa esikoisen aikaiselle itselleni jos nenäkkäin tapaisin, kun silloin yksi vauva oli niiin hankala asia maailmassa. Kaikki on suhteellista.

sait edes maistaa... johan se pelkkä ajatuskin on parempi ku ei mitään.... minuakin lohduttaa ajatus, nyt saisin syödä esim. pizzapalan ilman että kukaan tulee närkkimään sitä. no billy´siä ei ole, mutta ajatuksena jo hyvin lohduttava.

Elarit ovat tosiaan tarkoittettu lapselle,mutta ei niillä todellakaan lapsen elämistä kateta! Ei edes puoliksi. Ja ne todellakin ovat tulosidonnaisia. Elarit riippuvat laskennallisista lapsen tarpeista ja vanhempien suhteellisesta elatuskyvystä, niitä määritellessä huomioidaan myös luonapidon suhde. Ja tuo suhteellinen elatuskyky on todella ratkaiseva. Mitä rikkaampi etä ja mitä köyhempi lähivanhempi, sitä isommat elarit. Miljonääri maksaa enemmän kuin perusduunari.



Lähellekään lapsen elämisen kulujen kattamista ei peruselareilla päästä. Elarit ovat normaalisti jotain 130-300 euron välillä per lapsi (tuo 300 e on jo todella hyvin). Ja kuten jo ylempänä sanottiin, tämä menee yleensä jo niihin isompiin asumiskustannuksiin, mitä lapsen takia lähivanhempi maksaa. Ainakin isoissa kaupungeissa. Kyllä se yleensä on lähivanhempi, joka kantaa niin taloudellisen kuin muunkin vastuun n. 100-60 % eroperheessä, luonapidon suhteesta riippuen.