Elämän pieniä iloja (yh:n)

johon kumpikin osapuoli suostuu. Saahan sitä sopia vaikka sen minimin, tai sitten 1000 kunhan kumpikin osapuoli suostuu.Vasta näistä näes olin neuvottelemassa ja sitä painotti monta kertaa sos hlö että on sopimuskysymys mihin summaan päädytään, hän katsoo että minimin alle ei mene eli pitää lapsen puolta.

Sitä en tiedä että miten jos sitten verissäpäin pitää asiasta tapella, onko sitten joku kiveenkirjotettu laskentakaavake pakkokäytössä. (Meilläkin nimellisesti laskentakaavalla haettiin luku, mutta ei mikään ehdoton totuus silläkään julkitullut, koska arvot joista laskettiin olivat useimmiten tuulesta temmattuja arvioita (joo mies ehkä saa palkankorotuksen kohta arvo xx € ym).

että saan tulevan lapseni isältä surkeat minimielarit, kun itselläni palkka vajaat 4000 e ja lapsen isällä noin 2100-2500? Tosi törkeää, jos äidin tulot vaikuttaa, joudun kuitenkin hankkimaan isomman asunnon lapsen vuoksi ym. Totta kai elarit pitäisi suhteuttaa kunkin liksaan riippumatta, mitä lähi tienaa, huh.

Elämäni on tosi ihanaa ja helppoa, vaikkei lapsi ole koskaan isällään, vaan isä käy joskus meillä ja sitten teemme jotain yhdessä (ei osaa/halua olla lapsen kanssa täysin kahden ja koska meillä on hyvät välit, homma toimii).



Meidän arki toimii hyvin ja olemme onnellisiä ja luulen, että suurin syy on oma asenteeni. En jää valittamaan yksinäisyyttä vaan olen saanut kohtuuhyvän ystäväpiirin esim. päiväkodin vanhemmista ja lapsella on kavereita, joiden kanssa leikkiä ja välillä jopa on hetken kylässä, että voin käydä kaupassa tai urheilemassa yksin. Olen aktiivinen sisarusteni ja vanhempieni kanssa, eli meillä on aina viikonlopuiksi jotain kivaa tekemistä, jolloin en ole yksin. Olen itsenäinen taloudellisesti, minulla on aika hyvä palkka ja lisäksi olen pitänyt itsestäni fyysisesti hyvää huolta, joten ottajia minulla olisi, mutten halua esim. käydä baareissa. Tapaan ihmisiä tällä hetkellä ihan vaan viettääkseni aikaa heidän kanssaan, en kaipaa uutta suhdetta......jos sen aika sitten joskus tulee niin tulee, mutta siiheksi nautimme lapsen kanssa ihan tavallisista asioista ja teemme juttuja yhdessä. Ihan tavallisesta ulkoilusta lapsen kanssa voi nauttia, kun lähtee lapsen kanssa tutkimaan luontoa jne....opetelkaa kaikki (myös ydinperheelliset) nauttimaan normaalista arjesta ja elämästä. Ei se pyykinpesu ja töissäkäyminen nyt niin raskasta ole, jollei siihen ota sellaista asennetta.