>Perhepeteilijät oletteko huomanneet

Kirjoittelen yhdessä ryhmässä ja olen huomannut, että kaikkien perhepetiläisten vauvat nukkuvat hyvin, mutta monien muiden yöt ovat jatkuvaa hyppimistä.

Kaksi vauvaa kasvanut perhepedissä ja unelmanukkujia ja rytmi löytynyt nopeasti.

Ja kuopus on nukkunut perhepedissä yhtä huonosti kuin muut lapseni muualla, pahimmillaan herätteli mua 10 kertaa yössä. Tervein ja tyytyväisin meillä on ollut esikoinen (joka on nukkunut alusta alkaen omassa huonessaan ja muuten ollut melkein kokonaan korvikkeella, kuopuksen olen täysimettänyt 6kk/ imettänyt 1v1kk).



Että näin.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä.

Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä.

Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja.

Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia.

Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon.

Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

(Luonnollinen Lapsuus)

Olen nukkunutvauavsta saakka omassa punkassa ja olen aina ollut itsenäinen, tyytyväinen, kyennyt yksinoloon, siedän stressiä ja pärjäsin myös koulussa. Vastaavasti tiedän perhepeditettyjä marsijoita, jotka roikkuvat jatkuvasti kiinni äidissään ja huutavat hysteerisinä, kun joutuvat olemaan hetkenkin yksin.

Eli jospa annettaisiin jokaisen nukkua kuten huvittaa, huolehtia omaista ykstyisasioistaan siis! Perhepedissä(kään) ei ole mitään maagista.

Esikoinen on ollut aina tyytyväinen, helppohoitoinen lapsi. Heti syntymästään lähtien.

Sairastelee kuitenkin paljon (korvikkella ruokittu vauvana).

Nuorempi taas on aina ollun nopeasti kiivstuvaa sorttia. Heti syntymästään lähtien.

Sairastelee kovin harvoin (pitkään imetetty).



Kumpikin on nukkunut ensimmäiset vuotensa perhepedissä.



Sitä en tietenkään pysty sanomaan millaisia lapset olisivat jos eivät olisi perhepedissä nukkuneet, joten en lähde mitään johtopäätöksiä vetämään.

Meillä on kaikki lapset nukkuneet perhepedissä pieninä ja saavat vieläkin tulla viereen, jos haluavat. Mutta ei sillä ole minun mielestäni ollut mitään vaikutusta lasten tyytyväisyyteen tai tyytymättömyyteen, eikä varsinkaan sairastamisiin. Perhepedissä nukkuminen on helppoa ja mukavaa, ei siitä sen kummempia merkityksiä tai hyötyjä tarvitse etsiä. Minua ainakin alkaa aina hurjasti ärsyttää, kun julistetaan perhepeteilyn kasvattavan lapsen aivoja keskimääräistä nopeammin tai kestovaippaillaan pyhimyskehä otsalla ja liinaillaan fanaattisesti aamusta iltaan. Itsekin olen ituhippi, mutta se on vaan mun tapa olla ja muut saa olla miten lystäävät.

>Perhepeteilijät oletteko huomanneet

Vierailija - 06.11.11 08:45 (ID 13688635)

Olen nukkunut kaikkien meidän vauvojen kanssa ja kaikkia ulkopuoliset ovat pitäneet tyytyväisinä, mutta sanoisin, että ainakin kaksi neljästä ovat olleet varsin haastavia ja enemmänkin perusluonteeltaan herkästi ärtyviä. Mutta syli ja kantaminen ja läheisyys on ollut heitäkin tyynnyttävää.

Meillä suurin etu perhepetijärjestelyissä on ollut se, että minä olen äkäinen jos en saa kunnolla unta, ja siihen perhepeti on auttanut ne vuodet kun on ollut imetettäviä lapsia.



Ihan käytännön järjestely siis. Vieläkin, vaikkei enää imetettävieä ole, mieluummin huolin ylimääräisen lapsen meidän sänkyyn kuin nousen ylös kesken unieni ja alan nukuttaa karkuria sänkyynsä.

Ja kukkaset ne mitään tyytyväisiä ole olleet! Eli ei se perhepeti mitään tyytyväisyyttä ainakaan takaa.

esikoinen ehkä hieman vähemmän. Oli terve kuin pukki 9kk ikään, mutta sitten alkoi sairastella. oksennustautia, korvatulehdusta.. kaikenlaista.



Kuopus on nyt 1v ja ei ole vielä ollut sairaana.

mutta pakko silti kommentoida. Ja ihan ensin selvyydeksi - käytän ja kannatan itse perhepetiä, mutten näe mitään syytä sille, että muut voivat jättää käyttämättä, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta.

Esikoiseni, 6v, on ollut pienestä asti itsenäisyyteen pyrkivä. Hän on aina halunnut tehdä ja osata kaiken ihan itse, hänellä on kavereita (joskin ajoittain ongelmia ymmärtää esim. päiväkodissa tyttöjen kahden kimppa -leikkejä) ja hän tykkää touhuta niin itsekseen kuin kavereiden kanssakin. Kuopukseni, 3v, taas kotona kyllä touhuaa, mutta julkisilla paikoilla takertuu äitiin kuin mikäkin apinavauva. Hän leikkii isosiskonsa kanssa, samoin hoitopaikassa hoitajan omien lasten kanssa (mun lapset ovat ainoat hoidossa olevat), mutta perhekerhoissa - ei todellakaan.

Esikoiseni ei siedä stressiä, vaan menee lukkoon pienimmästäkin tilanteesta. Hän osaa kyllä kontrolloida tunteitaan useimmiten, mutta menettää kontrollin ajoittain ihan täysin. Kuopus taas kokee stressiä kaiketi myös siitä, että ollaan julkisella paikalla, jolloin takertuu äitiin. Hän kuitenkin kontrolloi tunteensa erittäin tarkkaan.

Esikoiseni on kautta aikain herättänyt meitä vanhempia 5-25 kertaa yössä erilaisten unihäiriöiden, painajaisten ja pelkojen vuoksi. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana heräilyt ovat vähentyneet ja olemme jopa saaneet nukkua kokonaisia öitä hänen herättämättä. Kuopukseni taas herättää, jos herättää, 1-2 kertaa yössä, ja näin on ollut synnytysosastolta alkaen.

Esikoiseni saa valtavia kiukunpuuskia, mutta on toisaalta myös valtavan onnellinen ja innovatiivinen. Pelokaskin hän osaa olla, mutta ei ole sitä jatkuvasti. Hän on itsenäinen, tomera ja osaava lapsi, muttei mielestäni millään muotoa kyvykäs yksinoloon. Kuopukseni taas ei saa kiukunpuuskia oikeastaan koskaan, hänkin on onnellinen ja kaiketi myös ikätasollaan innovatiivinen. Pelokas hän kyllä on, häntä pelottaa vieraat ihmiset, paikat, äänet, mikä tahansa vieras paikka. Yksinolon kyvykkyyttä on 3-vuotiaan kohdalla ihan turha edes pohtia.

Molemmat ovat nukkuneet perhepedissä, kuopus nukkuu siinä edelleen. Entä, jos lapsemme kuitenkin ovat persoonia, omia itsejään, huolimatta meistä aikuisista ja meidän viisaista kirjoistamme?

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä.

Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä.

Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja.

Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia.

Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon.

Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

(Luonnollinen Lapsuus)

Olemme vain köyhempiä kuin keskiverto lapsiperhe ja yhteinen sänky on tilanpuutteen minimointia.

Hyvin terveitä ovat kaikki, mutta keskimmäinen ei kyllä aina ollut kovin tyytyväinen ja valvottikin öisin.

ja olen huomannut, että kaikkien perhepetiläisten vauvat nukkuvat hyvin, mutta monien muiden yöt ovat jatkuvaa hyppimistä.

Kaksi vauvaa kasvanut perhepedissä ja unelmanukkujia ja rytmi löytynyt nopeasti.

Alkuun on perhepeteilty, jotta pieni vauva saa aina rintaa ja läheisyyttä sitä halutessaan. Ja ovat myös halunneet tiheään. Vasta toiseen huoneeseen siirtäminen on tuonut yörauhan. Nuorempi heräsi 3-x kertaa yössä siihen asti syntymästä lähtien. Samoin esikoinen teki aikanaan.

enkä ole tuota huomannut. Esikko nukkui perhepedissä pitkään ja vielä 3,5v iässä hiippaili yöllä vanhempien väliin. Ei siinä nukkunut lapsi eikä vanhemmatkaan hyvin. Kakkonen on nukkunut aina omassa sängyssään ja nukkuukin hyvin. Ja pääasiassa ihan yhtä terveitä/sairaita ovat.

Meillä on kuitenkin aurinkoinen ja hyvin nukkuva 6 kk ikäinen vauva, joka on löytänyt oman rytminsä nopeasti omassa sängyssään. Nukkuu pisimmän pätkänsä (usein koko yönkin), omassa sängyssään. Itse uskon, että lapset ovat yksilöitä, _joillekin_ oma sänky ei tuota ongelmia. Toiset vauvat voivat äitiä yöllä tarvitakin.

Siis keskivertoa tyytyväisempiä ja terveempiä.



Mutta muuten oli kyllä mielestäni toimiva ratkaisu meidän perheessämme.



t. 5 lasta vieressä nukuttanut

mutta meillä 4 lasta. Tyytyväisiä ja rauhallisia, myös terveitä. Vieressä nukkuneet vauvana ja vieläkin jos haluavat. :) Useimmat tykkäävät nukkua jonkun vieressä, miksi eivät pienet lapset?

Itse nukkunut ainokaisen kanssa perhepedissä nyt yli 2 vuotta. Syynä se, että itse en ole jaksanut opettaa lastani nukkumaan omassa sängyssä,kun heräili vielä tuonne 2 vuoden korville niin usein yössä. Olin niin väsy, etten voinut ajatellakaan, että viettäisin vielä lisäöitä valvoen enempi kun toinen totuttelee omaan sänkyyn. Meillä siis ulkopuolista apua ei ole tarjolla,siitä väsymys. Olisihan toki voinut käydä niinkin, että lapsi olisi nukkunut yksin paremmin, mutta kuten sanottu väsymys oli vallalla. Perhepedissä on vaan ollut niin helppoa rauhoittaa lapsi, että saa edes vähän enemmän unta. Niin ja sairastellutkin hän on ja on ollut ja on edelleen hyvin varovainen vieraiden suhteen..



Eli omiin kokemuksiin nojautuen sanoisin, että perhepedin ihannointi ylivertaisena vaihtoehtona on taas niitä juttuja, joilla halutaan mollata toisin tekeviä äitejä. Vauvat on vaan niin erilaisia omia persoonallisuuksiaan jo synnäriltä lähtien. Kaikki ei sitä näin näe vaan jotkut äidit tarvitsee sitä oman sädekehän kiillottamista mm. tällaisilla jutuilla enemmän kuin toiset...

laitokselta saakka vieressäni,alkuun imetyksen vuoksi ja nyt muuten.Ei heräile sen enempää kuin vasta aamuyöstä tarkistamaan.Nukahtaa kohta uudestaan.Ei ole kovin paljoa sairastellut,mut en usko perhepedin vaikuttaneen siihen asiaan mitenkään..Hassu ajatuskin!Nyt lapsi 2,5 v.