Häpeän rumaa kotiamme, en kehtaa pyytää ihmisiä kylään:(

niitä, joilla itselläänkään ei ole ihan viimeisen päälle asunnot:)

Tässä ei siis olekaan päällimmäisenä ongelmana kustannukset, vaan ajan, energian ja organisointikyvyn puute. Meidän perheessä ei ole autoa eikä ajokorttia, niin ei kauheasti innosta lähteä bussilla huonekaluliikkeitä kiertelemään vauvanvaunujen kera. Inhoan suuresti shoppailua ylipäätään ja kaupoilla kiertelyä ihan ilman lastakin. Mitään työverstasta ei meidän kerrostalossa ole ja maaleista lähtee monista vauvalle haitallisia höyryjä. Annan nyt varmaan sellaisen kuvan, että minulle ei hyvät neuvot kelpaa, haluan vain rypeä kurjassa kämpässäni;)





En arvostellut Ikeaa sinänsä, kyllä sieltäkin jotain kivaa voi löytyä. On vaan kokemusta lähipiiristä, että esim kirjahyllyt ei kestä kirjojen painoa:/



Jos tiedätte vinkkejä nettisivuista, joissa sisustamisideoita niin laittakaa tänne!

Suren sitä miten paljon sosiaalinen elämämme kärsii kun en kehtaa kutsua ketään meille.

Mies ei ehdi, jaksa ja viitsi tehdä mitään ja itse en henkisesti ja fyysisesti kykene.

Kerran vuodessa sukulaiset tulevat meille ja stressaan sitä jo kuukausia aiemmin, onneksi silloin on miltei joulu niin voi laittaa koristeita ja olla kynttilän valossa.

Tänä viikonloppuna olen lukenut tapetointivinkkejä netistä, jos aloittaisin joku päivä lapsen kanssa tapetoimaan - meni syteen tai saveen niin lopputulos ei voi olla pahempi kuin se nyt on.

on ihan olematon esteettinen silmä ja en vaan osaa sisustaa :( Samaan aikaan niukka rahatilanne hankaloittaa entisestään.

itseä nolottaa ainainen sotku kotonamme, en tosiaan haluaisi yllätysvieraita. Syynä on se, että koko meidän perhe on luonteeltaan epäjärjestelmällisiä, eikä sekaisuus haittaa ketään muuta kuin minua joskus. Nyt kun lapset ovat koululaisia, on täytynyt tottua siihen että meillä on vieraita, ainakin lapsia, melkein joka päivä. Ja usein sitten vähintään ovelle asti tulee myöskin heidän vanhempiaan, lapsiaan hakemaan tai etsimään. Se onkin auttanut vähän, kotoa lähtiessä tulee katsottua vähän mihin kuntoon talon jättää. Ainakin täytyy pedata lasten sängyt ja panna tiskit pois. Mutta jos joku ihan sovitusti tulee kylään, niin kyllä siivoamista riittää, eikä siltikään meillä ole kaikki tavarat paikoillaan... ei niille edes ole paikkoja.

jonka kämppä - siis iso omakotitalo - on tosi kaunis ja kaikin puolin suunniteltu ja mallikelpoinen.



Musta on ahdistavaa käydä siellä. Mielummin menen kaverille, jonka talo on sekainen ja tursuaa tavaraa. Siellä voi olla ihan rennosti ja nauttia.



Meillä on mietitty sisustusta jossain määrin, paljon asioita, joista tykätään, jonkun verran muilta perittyjä juttuja - no itse asiassa aika moni huonekalu, seinissä monia eri värejä ym, on vähän semmoista sillisalaattia, mutta me viihdytään. Siisteys on se olennaisempi asia kuitenkin.

järjestelmällinen ihminen eikä mieskään. Kauhulla odotan sitä aikaa kun lapset kasvaa ja menee kouluun ja tuo kavereita vanhempineen kotiimme. Täytyyhän niiden tänne voida tulla. Miten selviän tämän kotiahdistuksen kanssa sitten?



Muistelen omaa lapsuuttani, kun häpesin tuoda kotiini kavereita: meillä oli aika sekaista enemmän tai vähemmän ja tosi paljon repsallaan remontin tarpeessa koti. Eikä äidilläni ollut minkäänlaista esteettistä silmää.

kaikki kaverini ovat todella rikkaita ja minä todella köyhä en uskalla kutsua heitä kylään tämän takia meillä on vain todella sotkuinen rivitalo vuokra asunto ja siellä on myös paljon muita noloja piirteitä mitä voin tehdä AUTTAKAA :( :(

lisään viellä pari juttua meillä on vain vanha kuvaputki tv ja EI OLLENKAAN TIETOKONETTA