Terveisiä akateemisesta köyhälistöstä :( Korkeakoulutin itseni köyhäksi :(

Olen minäkin pienituloinen humanisti, mutta tiesin etukäteen. Valitsin pienet tulot, mutta kiinnostavan alan. Sain myös koulutustani vastaavaa työtä. Eli sain kaiken minkä halusin. Toki rahaa saisi olla enemmänkin, mutta isokaan raha ei korvaisi sitä, että joutuisi tekemään päivästä toiseen työtä, josta ei pidä. (Minulla oli laudaturit pitkästä matikasta ja luonnontieteistä, joten oikeasti kyseessä oli oma valintani, ei se, että olisin tehnyt välttämättömyydestä hyveen.) Kesämökkiä en muuten ole koskaan kaivannut. Siitähän olisi vain vaivaa.

Lainaus jäi äsken pois.

Olen FL humanistiselta puolelta, töitä on aina riittänyt ja ne ovat olleet hyvin palkattuja. Työskentelen media/viestintäalalla. Matemaattisissa aineissa ei kiinnostus eikä osaaminen riittänyt, joten piti opiskella sitä alaa, johon oli parhaat edellytykset.



Omat tuloni vaihtelevat sen mukaan, miten viitsin hommia tehdä. Päivätyö on hyväpalkkainen eikä päätä rasita, lisäliksaa sitten freelance-toimittajana ja -kääntäjänä. Ja kun artikkelista maksetaan keskimäärin 500 euroa, ei tarvitse köyhäillä, jos ei sitä mielekkääksi koe. Verkostot on kunnossa, samoin kielitaito.



Itse se työnkuva pitää monella humanistilla luoda, ja jos on fiksu, ei tartte jäädä insinöörien palkoista rannalle ruikuttamaan.

virheen tekee ne tytöt, jotka alistuu siihen, ett "en oo yhtään matemaattinen" ja "oon sillee sosiaalinen ja kiinnostunu ihmisistä, vois lukee vaik kieliä, psykaa, viestintää". Kyllä kaikkein parhaat mahikset kohtuulliseen materiaaliseen tulevaisuuteen on niillä, jotka jaksavat istua matematiikan ja luonnontieteiden ääressä vaikka vähän väkisin ja siihen sitten lisäksi kieliä, psykaa tms. "kiinnostavaa". Tältä pohjalta on kaikki mahdollisuudet auki: teknilliset alat, lääketiede, it-ala, kauppatieteet jne. - ja tietenkään mitään muutakaan ei ole suljettu pois!

Työmahdollisuudet näyttivät tosi hyvältä opintojen alkaessa. Mutta sitten bioteknologiahuumassa opiskelupaikkoja lisättiin huimasti, nyt 15 v myöhemmin bioalalla on aivan liikaa ihmisiä ja liian vähän työpaikkoja. Itselläni pätkätyöt ja työttömyysjaksot vuorotelleet jo 10 vuotta.

Kyllä kaikkein parhaat mahikset kohtuulliseen materiaaliseen tulevaisuuteen on niillä, jotka jaksavat istua matematiikan ja luonnontieteiden ääressä vaikka vähän väkisin

Työmahdollisuudet näyttivät tosi hyvältä opintojen alkaessa. Mutta sitten bioteknologiahuumassa opiskelupaikkoja lisättiin huimasti, nyt 15 v myöhemmin bioalalla on aivan liikaa ihmisiä ja liian vähän työpaikkoja. Itselläni pätkätyöt ja työttömyysjaksot vuorotelleet jo 10 vuotta.

Biokemistien ylikoulutus on johtanut myös siihen, että moni jatkaa opintojaan väitöskirjaan saakka. Tutkimusrahoitusta on bioaloilla nimittäin suhteellisen helppo saada.

Sitten muutaman vuoden päästä seistään tohtorinhattu kourassa ja työkkärin ovella.

Kouluttautuminen kannattaa aina!

Kirjoititpa hyvin. No mutta sellaista se elämä on. Pidätkö kuitenkin työstäsi? Minusta sekin kompensoi pientä palkkaa, jos nauttii työstään.

Itse olen vähän samassa tilanteessa, taidealaa opiskellut mutten ole taiteilija enkä oman alan töissä. Palkka on pieni, enkä edes saa siitä tyydytystä. Toisaalta saan nautintoa perheestä ja taidetta harrastan vapaa-aikana kun ehdin.

Ei mulla ole kaipuuta suuriin tuloihin, mutta luovuus menee kyllä hukkaan nykyisessä työssäni.

köyhäilyä vaativat ammatit tai siis yliopisto-opinnot, joista ei oikein valmistunut mihinkään. Silti ollaan pienillä tuloilla saatu ihan kivasti mammonaakin kerättyä. Ollaan nyt n.4-kymppisiä ja asunto on oma. Toki perimme muutaman kymmenen tuhatta isältäni, mutta muuten ei ole tullut kovin paljon ilmaista rahaa. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.



Ei meilläkään vielä 10 vuotta sitten ollut mitään, joten tsemppiä, pienetkin tulot riittää jos suunnittelette eikä suurempia takapakkeja tapahdu.

Sitä saa mitä tilaa. Tai sitten ei. Tai sitten se tulee myöhässä.

nuorena olin idealisti, raha ei merkannut mitään, vaan sivistys ja sydämen sivistys olivat tärkeitä...

nyt olen vähän kyynistynyt ja rahakin jo kelpais.

Ja siksi pienet tulot?



Lähtekää ulkomaille töihin, maailmalla arvostetaan akateemisia ihan eri tavalla kuin Suomessa. Heille maksetaan jopa elämiseen riittävää palkkaa ;)

Siksi lähdinkin opiskelemaan uuteen ammattiin vielä +30.



t. ex-yhteiskuntatieteilijä

Ihan uteliaisuutta: mikä on alasi ja mitä työtä teet?

Mutta ap, jos vanhemmillasi on kesämökki, niin kaipa sinä siitä joskus ainakaan perit jonkun siivun, joten perintöä odotellessa... :)



Vakavasti puhuen, ainakin vielä 80-luvulla hehkutettiin korkeakoulutuksen autuutta eikä teroitettu tarpeeksi sitä, ettei kaikilla (erityisesti humanistisilla) aloilla todellakaan elä edes keskiluokkaista elämää.

meitä on paljon.

Akateemisuus etenkin humanistiselta alalta ei kyllä rahoiksi lyö.

Itse olen opettaja, ja kunnon palkoille pääsee vasta paiskomalla hulluna töitä, runsailla ylitunneilla lukiossa.

on It-alalla, ei mitään tutkintoa lukion jälkeen ja se tienaa lähes 1500€ enemmän kuin minä ja mun liksa parhaimmillaan lisineen on 2800e luokkaa. En nyt ole akateeminen, mutta halusinpa kertoa tällaisenkin tilanteen teille :)

mä olen itse korkeakoulutettu ja vielä huuhaahumanistialalta, valtiolla yliopistossa töissä, mitä pidetään siis vihonviimeisenä palkkarotkona. Mulla ei ole mitään muuta ammattipätevyyttä kuin tutkijan, en siis välttämättä pääsis mihinkään muualle töihin, vaikka haluaisin (joa jaa, olin hetken myös kustannustoimittajana, mutta surkean palkan ja työn kiinnostavuuden suhteen takia takia lopetin) Mun on vaikea kuvitella, että tätä huonompia koulutusvalintoja voisi tehdä.



Silti mulla on opintolaina maksettuna, suomalaisittain suurehkosta kaupungista omakotitalolainaa jäljellä enää kaksi vuotta, lisäksi maksan lainoja kahdesta sijoitusasunnosta ja se kesämökkikin on. Maksettavaa riittää, ei siinä mitään, mutta maksukykyä on kyllä myös ihan vastaavasti. Perintöä ei oo vielä saatu ja toivottavasti ei vielä muutamaan kymmeneen vuoteen tulekaan.



Mulla on toki duunarimies, mutta koska se ansaitsee vähemmän kuin minä, mun on vaikea nähdä, miten hän tätä eroa aikaansaisi.

mutta nyt kun olen oikeasti aikuinen, huomaan kaipaavani paljon kipeämmin sitä maallistakin turvaa ja mukavuutta ympärilleni. On meillä ihan kiva koti, velkaa maksellaan vielä pitkään.

Ehkä oli liian pessimististä sanoa että meillä ei IKINÄ voi olla edes mökkiä, ehkä joskus voi olla, mutta se vaatii valtavan lainan, jota sitten taas maksellaan pois pieni ikuisuus. Melko pienituloiset vanhempani ostivat mökin käteisellä aikanaan, en käsitä mistä he sen rahan ottivat. Toki hinnat olivat ihan eri luokkaa kuin nykyään, samoin ostovoima, väittäisin. Mökki on aikaa sitten myyty ja rahat käytetty - ei ole todella mitään perintöjä tulossa ja mieluummin muutenin pidän rakkaat vanhempani lähellämme mahdollisimman pitkään. :)

ap

nuorena olin idealisti, raha ei merkannut mitään, vaan sivistys ja sydämen sivistys olivat tärkeitä...

nyt olen vähän kyynistynyt ja rahakin jo kelpais.

vielä 35-vuotiaanakin olen pätkätöissä... Ei paljon naurata.



Nuorena tosiaan raha ei merkannut mitään, mutta kyllä tosiaan aika ankeelta tuntuu, jos alkaa ajatella asiaa.

akateemisesta köyhälistöstä, minä korkeakoulutin itseni työttömäksi! Olisin tosi tyytyväinen, jos saisin työskennellä omalla alalla. Mullakin pitkä koulutus ja kunnianhimoinen gradu, josta erinomainen arvosana, mutta alakohtaisiin töihin en vaan millään pääse käsiksi. Että mä en tässä nyt kyllä sure mitään kesämökin puuttumista enkä muutenkaan mollaa alakohtaisen työn matalaa palkkatasoa...kun olen vääntänyt järjettömän huonolla palkalla ei alakohtaisilla työpaikoilla saadakseni edes jotain palkkaa. Olisinkin ihan suunnattoman iloinen, jos pääsisin ennen eläkeikää oman alan töihin. Olen nyt työttömänä.

Kieliä opiskellut FM, kohta 6 vuotta oman alan töissä ja palkka hädintuskin 2300 €. Kyllä kannatti opiskella 8 vuotta.