Terveisiä akateemisesta köyhälistöstä :( Korkeakoulutin itseni köyhäksi :(
Pitkä koulutus ja kunnianhimoinen gradu, töissä 10 vuotta omalla alalla ja köyhä kuin kirkonrotta. Kyllä ottaa kupoliin omat valinnat. Ei tässä idealismilla paljon mällätä, ja se oman alankin todellisuus on iskenyt aika pahasti vasten näköä. Maksoin viimeisen erän opintolainaa juuri pois, jippijaajee, taidanpa keittää kupin teetä juhlan kunniaksi, paras kuitenkin jakaa teepussi miehen kanssa.
Haluaisin edes jonkinlaisen vakavaraisuuden enkä tällaista onnetonta kitkutusta. Onhan se mukavaa että on koulutusta ja sivistystä, on kulturelleja ystäviä eikä kukaan ryyppää ja sikaile ystäväpiirissä, mutta raha olisi kiva juttu myös. Mieskin tuli naitua samalta alalta, eli ei toivoa sielläkään suunnassa. Tajusin että me ei ikinä saada edes kesämökkiä tuloillamme, kun kaikki rahat menee elämiseen. Melkein itku tuli, miten on mahdollista että mun vanhemmilla oli kaikki tuollaiset asiat, mökit ja muut ja meillä ei mitään toivoa sellaisiin? Mitään perintöjä ei ole odotettavissa. Jos nyt saisin valita, valitsisin HYVIN toisella tapaa koulutusalani. :(((
Muita kaltaisiani?
Kommentit (87)
mutta haluaisin avautua. Takana tradenomin tutkinto ja pari lyhyempää atk-alan juttua. Opiskellun alan hommat ei kiinnosta. Tällä hetkellä olen siivooja, oma yritys. Haluaisin opiskella ja myöhemmin työllistyä jollain luovalla alalla. Mies tällä hetkellä opiskelee (työelämää takana n. 15 vuotta). Tulot yhteensä nyt vähintään (netto) 4000 e. Minun, miehen ja lapsilisät. Silti rahat ei riitä. Siivousalan yrittäjänä ansiot on hyvässä suhteessa työaikaan, miehen koulutuksen maksaa vakuutusyhtiö. Lisäksi lapsilisät. Miehen valmistuttua hänen ansionsa tuplaantuvat js pääsee töihin. Ongelmana on mitä minä lähtisin opiskelemaan. Toinen ongelma on että nykyisillä toimeksiantajilla minun on taloudelliseti todella kannattavaa käydä töissä, vaikka ei nämä siivoojan hommat nappa hevon **** vertaa.
köyhäilyä vaativat ammatit tai siis yliopisto-opinnot, joista ei oikein valmistunut mihinkään. Silti ollaan pienillä tuloilla saatu ihan kivasti mammonaakin kerättyä. Ollaan nyt n.4-kymppisiä ja asunto on oma. Toki perimme muutaman kymmenen tuhatta isältäni, mutta muuten ei ole tullut kovin paljon ilmaista rahaa. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
Ei meilläkään vielä 10 vuotta sitten ollut mitään, joten tsemppiä, pienetkin tulot riittää jos suunnittelette eikä suurempia takapakkeja tapahdu.
ei muutaman kymppitonnin perinnöllä lainaa vielä kuitenkaan kuitata.
Kerros nyt tarkemmin.
9 vuotta sitten ostettiin ensimmäinen asuntomme enimmäkseen velaksi, maksoi 80 tonnia, josta tosiaan tuli perinnöllä kuitattua suuri osa. Asunnon hinta oli noussut muutamalla kymmenellä tuhannella siinä vaiheessa kun se myytiin, ja sama tapahtui seuraavan asunnon kohdalla. Nyt on riittävän suuri asunto, jonka lainanmaksu loppui pari kuukautta sitten. Tiedän useamman muunkin pienituloisen, jotka ovat onnistuneet suht pienellä alkupääomalla ja muutamalla onnistuneella asunnon vaihdolla kasvattamaan sen verran varallisuuttaan, että veloista on päästy.
Tällä hetkellä tosin ei taida asuntojen hinnat nousta enää entiseen malliin. Tai sitten kohta taas alkaa, jos saadaan kunnon lama aikaiseksi.
mutta haluaisin avautua. Takana tradenomin tutkinto ja pari lyhyempää atk-alan juttua. Opiskellun alan hommat ei kiinnosta. Tällä hetkellä olen siivooja, oma yritys. Haluaisin opiskella ja myöhemmin työllistyä jollain luovalla alalla. Mies tällä hetkellä opiskelee (työelämää takana n. 15 vuotta). Tulot yhteensä nyt vähintään (netto) 4000 e. Minun, miehen ja lapsilisät. Silti rahat ei riitä. Siivousalan yrittäjänä ansiot on hyvässä suhteessa työaikaan, miehen koulutuksen maksaa vakuutusyhtiö. Lisäksi lapsilisät. Miehen valmistuttua hänen ansionsa tuplaantuvat js pääsee töihin. Ongelmana on mitä minä lähtisin opiskelemaan. Toinen ongelma on että nykyisillä toimeksiantajilla minun on taloudelliseti todella kannattavaa käydä töissä, vaikka ei nämä siivoojan hommat nappa hevon **** vertaa.
vai miksi ihmeessä 4000e nettotulot ei riitä?
tekijän pätevyyden alle kolmessa vuodessa?
Ei ole hyvätuloisillakaan varaa kesämökkeihin, ainakaan pääkaupunkiseudulla asuvilla!
Ei ole hyvätuloisillakaan varaa kesämökkeihin, ainakaan pääkaupunkiseudulla asuvilla!
mielestäni ihan ok-tuloisia, tällä hetkellä 6700e/netto/kk. Ja miehen palkka vaan nousee useammalla tonnilla, jos vaihtaa työpaikaa.
yliopistokoulutettuja on niin paljon?
että kyllä kannatti useammallakin tapaa opiskella tekniikkaa ja taloutta. Omille tyttärilleni olen suositellut samaa.
2 lasta, 2 koiraa, 2 autoa, omakotitalon velat.
ja otin selvää työllistymismahdollisuudet ja palkkauksen ennen yliopiston pääsykokeita. Mieskin on samalla alalla :)
virheen tekee ne tytöt, jotka alistuu siihen, ett "en oo yhtään matemaattinen" ja "oon sillee sosiaalinen ja kiinnostunu ihmisistä, vois lukee vaik kieliä, psykaa, viestintää". Kyllä kaikkein parhaat mahikset kohtuulliseen materiaaliseen tulevaisuuteen on niillä, jotka jaksavat istua matematiikan ja luonnontieteiden ääressä vaikka vähän väkisin ja siihen sitten lisäksi kieliä, psykaa tms. "kiinnostavaa". Tältä pohjalta on kaikki mahdollisuudet auki: teknilliset alat, lääketiede, it-ala, kauppatieteet jne. - ja tietenkään mitään muutakaan ei ole suljettu pois!
että kyllä kannatti useammallakin tapaa opiskella tekniikkaa ja taloutta. Omille tyttärilleni olen suositellut samaa.
Komppi täällä di kanssa
Olen minäkin pienituloinen humanisti, mutta tiesin etukäteen. Valitsin pienet tulot, mutta kiinnostavan alan. Sain myös koulutustani vastaavaa työtä. Eli sain kaiken minkä halusin. Toki rahaa saisi olla enemmänkin, mutta isokaan raha ei korvaisi sitä, että joutuisi tekemään päivästä toiseen työtä, josta ei pidä. (Minulla oli laudaturit pitkästä matikasta ja luonnontieteistä, joten oikeasti kyseessä oli oma valintani, ei se, että olisin tehnyt välttämättömyydestä hyveen.) Kesämökkiä en muuten ole koskaan kaivannut. Siitähän olisi vain vaivaa.
En ihan ymmärrä tuota monista kirjoituksista kumpuavaa näkemystä, että on ihan ok kärsiä köyhyydessä kunhan vaan työt on mielenkiintoisia. Ettekö osanneet nuorena ajatella nenäänne pidemmälle? Maailma on pullollaan mielenkiintoisia ja hyvin palkattuja töitä.
t. akateeminen kympin tyttö joka tienaa 6000 €/kk erittäin mielenkiintoisissa tehtävissä (ei matemaattinen eikä kaupallinen ala)
En ihan ymmärrä tuota monista kirjoituksista kumpuavaa näkemystä, että on ihan ok kärsiä köyhyydessä kunhan vaan työt on mielenkiintoisia. Ettekö osanneet nuorena ajatella nenäänne pidemmälle? Maailma on pullollaan mielenkiintoisia ja hyvin palkattuja töitä.
t. akateeminen kympin tyttö joka tienaa 6000 €/kk erittäin mielenkiintoisissa tehtävissä (ei matemaattinen eikä kaupallinen ala)
No mutta kun ei ole. Haluan tehdä just tätä tutkimustyötä. Raha kun ei ole kaikille kaikki kaikessa.
hyvä mieli.
Olen käynyt "vain" lukion ja palkka yleensä -->1800ekk KÄTEEN.
Miten joku onnistui opiskelemaan sosiaalityön tekijän pätevyyden alle kolmessa vuodessa?
asianomaisella on jo toisen alan maisterintutkinto (tai kandi), niin pätevöitymiseen saattaa riittää vain sosiaalityön syventävät opinnot. Esim. jos minä haluaisin sosiaalipsykologiksi, saisin pätevyyden kahdessa vuodessa, vaikka minulla on kandin tutkinto toisesta oppinaineesta.
hyvä mieli. Olen käynyt "vain" lukion ja palkka yleensä -->1800ekk KÄTEEN.
Akateemiset saavat parhaimmat tienestinsä yli 45 vuotiaina.
Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa. Matematiikka oli helppoa, mutta ei kiinnostavaa. Opiskeluaika oli ihanaa, työkin mielenkiintoista. 2 000 euroa käteen on palkka josta jää säästöönkin ja työpaikka on turvattu. Työkaverit ovat mahtavia ja töihin on aina mukava mennä. Työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa ja voin käyttää työaikaa myös opiskeluun.
Tunnen työttömiä insinöörejä, ekonomeja ja it-alalla olevia.
Kahdeksan vuotta siitä, kun sain maisterinpaperit (humanisti) käteen ja edelleen minulle tarjotaan vain 5 kk:n työsopimuksia. Tänä vuonna minulla on ollut jo neljä eri työsopimusta kahdelle eri työnantajalle. Molemmat yliopistoja.
Palkka on työn rasittavuuteen nähden kuitenkin kohdillaan (2000 käteen) ja nautin työstäni, joten en ole vielä lähtenyt kouluttautumaan uudelleen. Enkä oikeastaan edes tiedä, mikä ala takaisi varman työn. Tuskin enää mikään.
Nykypäivänä tilanne nyt vain on se, että pätkissä ja epätyypillisissä työsuhteissa joutuu kahlaamaan vuodesta toiseen. Parempi sopeutua kuin ruikuttaa. Pysyy pääkin kasassa, kun keskittää energiansa muuhun kuin oman elämänsä surkutteluun.