Minua hävettäisi kulkea ulkona vammaisen kanssa

Olen ujo ihminen, enkä jaksaisi aina herättää huomiota tai sääliä lapseni kanssa liikkuessani.



Terveenkin lapsen kanssa liikkuessa saa joskus hävetä silmät ja korvat päästään, mutta silloinkin saa osakseen ennemmin paheksuvia kuin sääliviä katseita.

kihikihi tyttö!! :O

miltä sekin näyttäisi, jos räkisi ap:ta päin muttei avustajaa. Moni varmasti pitäisi minua räkijän avustajana ja saisin myös osan vihasta päälleni.



Jos käytös olisi kohteliasta niin ei minua hävettäisi olisin ylpeä.

Oikeasti. Jonkun down sydnroomalaisen kanssa bussissa tai pyörätuolipotilaan. Kaikki tuijottaisi

..käytiin viime joulun aikaan kahvilla? Häpesin sua ap ihan hirveesti. No en ole sen jälkeen vastannut puhelimeenkaan kuten olet huomannut. Miten kehtaat liikkua ulkona?

olin eilen kolmen kehitysvammaisen kanssa kaupungilla ensin shoppaamassa, ja sitten vielä oikein kahvilassa. Voi mua! Ja mä vielä sorrun tekemään tälläisiä juttuja lähes päivittäin. Hyi hyi! Saa kivittää!

minä en pysty syömään jos tv:ssä vaikka näkyy vaikeastivammaisista ohjelmaa tustalla.



en tiedä miksi.

vammaisia on? Tavat ne heillekin opetetaan ja yleensä menee paljon paremmin perille, kuin meihin terveisiin.

Terv. keha-ope

Minusta vammaiset ovat usein tosi hauskoja veikkoja esim. bussipysäkillä. Ne voivat täräyttää mitä vaan ja yleensä ihmisille nousee hymy huulille. Enkä tarkoita että naureskelisin heille vaan heidän kanssaan, kuten sanotaan. :)



Suomalaisten oikea kansallislaji on tuo armoton häpeäminen...!

Oikeasti. Jonkun down sydnroomalaisen kanssa bussissa tai pyörätuolipotilaan. Kaikki tuijottaisi

Toivon että itse loukkaannut onnettomuudessa tai sairaudesta ja joudut tosiaankin tuijotettavaksi,idiootti!

jos vaikka itte joudut joskus vaikka auto-onnettomuuteen ja halvaudut ja sen seurauksena joudut pyörätuoliin. Reppana ku et kehtaa tulla ulos ku noita sun kaltasia on niin paljon ja myös sinä.. mitä jos tosiaa itte oot joskus sen pyörätuoli ihmisen paikalla.

Ite olen oppinut että mitää ei kannata pitää itsestään selvyytenä. Sain lapsen jonka piti olla täysin terve, mutta muutama päivä syntymän jälkee huomattiin ettei kaikki olekkaan ihan normaalisti. Nyt lapsi täyttää kohta 2v ja on vaikeasti vammainen ja kaiken lisäksi ihana suloinen lapsi. Itse olen 22v että en oo ees mikää riskiryhmä ikänen. Olen ihan tottunu kulkemaan hänen kanssa kaupungilla yms. enkä jaksa välittää ihmettelevistä ihmisistä.

Vaikka en itse pyörätuolia käytä, niin olen monesti ihmetellyt, kun jatkuvasti heistä puhutaan potilaina. Jotkut vielä puhuvat pyörätuoliin sidotuista potilaista, vaikka kyseessä olisivat aivan tavalliset pulliaiset, jotka nyt vain sattuvat käyttämään pyörätuolia. Hassua.

niin ihmisten tuijottelu olisi pienimpiä murheita, mitä olisit käynyt läpi. Jos autisti/pyörätuoli/kehitysvammainen tms olisi oma lapsesi tai sukulainen.



Tuo muiden seurassa nolostelu on kuitenkin turhaa, ymmärrän että ap häpeää teininä vanhempiensa seurassa liikkumista, aikuisena lapsiensa ja miehensä, mutta ehkä se kertoo sinusta ja kasvamattomuudestasi myös.

en tosin häpeämisen takia, vaan koska se vaan on niin hankalaa.

Lääkärit jne kuljetaan ihan omalla autolla tai taksilla (tai ambulanssilla).

Oikeesti tuskin häpeäisit omaa lastasi, jos sulla sellainen olisi.

Mun toinen lapsi häpeää kyllä pikkuveljeää, mutta sen tosin ymmärtää.