Lue keskustelun säännöt.
Terveisiä akateemisesta köyhälistöstä :( Korkeakoulutin itseni köyhäksi :(
04.11.2011 |
Pitkä koulutus ja kunnianhimoinen gradu, töissä 10 vuotta omalla alalla ja köyhä kuin kirkonrotta. Kyllä ottaa kupoliin omat valinnat. Ei tässä idealismilla paljon mällätä, ja se oman alankin todellisuus on iskenyt aika pahasti vasten näköä. Maksoin viimeisen erän opintolainaa juuri pois, jippijaajee, taidanpa keittää kupin teetä juhlan kunniaksi, paras kuitenkin jakaa teepussi miehen kanssa.
Haluaisin edes jonkinlaisen vakavaraisuuden enkä tällaista onnetonta kitkutusta. Onhan se mukavaa että on koulutusta ja sivistystä, on kulturelleja ystäviä eikä kukaan ryyppää ja sikaile ystäväpiirissä, mutta raha olisi kiva juttu myös. Mieskin tuli naitua samalta alalta, eli ei toivoa sielläkään suunnassa. Tajusin että me ei ikinä saada edes kesämökkiä tuloillamme, kun kaikki rahat menee elämiseen. Melkein itku tuli, miten on mahdollista että mun vanhemmilla oli kaikki tuollaiset asiat, mökit ja muut ja meillä ei mitään toivoa sellaisiin? Mitään perintöjä ei ole odotettavissa. Jos nyt saisin valita, valitsisin HYVIN toisella tapaa koulutusalani. :(((
Muita kaltaisiani?
Kommentit (87)
Mutta yleensä pelkkä opiskelu ei riitä. Tarvitaan aito kiinnostus ja harrastuneisuus. Toisaalta, jos on riittävät taidot harrastuneisuuden pohjalta, ei tarvitse edes alan koulutusta.
Siellä maksetaan osaamisesta ja tuloksesta ei koulutuksesta. Aika moni itse oppinut vetää ihan kiitettävää liksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä työtä te teette, akateemiset köyhät? Kukaan ei viitsi vastata.
Taivaastako se tipahtaa?
Itsellä on työkokemusta monenkinlaisista oman alan hommista ja hyvät suosittelijat, mutta pätkätyö-työttömyys-putkessa kituuttelen kuten moni muukin. Oman alan ulkopuoleltakin olen hakenut töitä, mutta kun ei ole sieltä kuin vähän kokemusta :P
Voi höpsöt. Eihn töitä tehdä todistuksilla, vaan työkokemuksella
ne monet pääsee vakiduuneihin. Kyllä työ itsessäänkin opettaa ja kun päälle on hyvät suosittelijat hyvin tehdystä työstä, niin miksi palkata jotain parikymppistä noviisia?
Mutta ap, jos vanhemmillasi on kesämökki, niin kaipa sinä siitä joskus ainakaan perit jonkun siivun, joten perintöä odotellessa...
Ei niin että olisi kivaa odotella kesämökkiperintöä vuosikymmeniä, mutta silti. Selvästikin jotain perintöä ON tulossa.
Mä otan osaa tähän akateemiseen pienipalkkaisuuteen, mutta täytyy kai sun ap nyt sentään olla ollut tietoinen valintojesi seurauksista silloin kun ne teit? Nuorenahan ne valinnat ensimmäistä kertaa tehdään, mutta ei valinnan mahdollisuus siihen pääty. Ellet nyt ole jo ihan eläkeikää kolkuttelemassa niin muutos on vielä täysin mahdollinen!
Tsemppiä. Itsekin olen kouluttautumassa uudelleen (akateemiselta pohjalta) mutta päinvastaisesta syystä - palkka nykyisessä työssä on varsin ok, mutta mä en halua viettää loppuelämääni tällaisessa hirveässä prässissä. Pakko downshiftata tai tulen hulluksi.
Taivaastako se tipahtaa?
Itsellä on työkokemusta monenkinlaisista oman alan hommista ja hyvät suosittelijat, mutta pätkätyö-työttömyys-putkessa kituuttelen kuten moni muukin. Oman alan ulkopuoleltakin olen hakenut töitä, mutta kun ei ole sieltä kuin vähän kokemusta :P
Voi höpsöt. Eihn töitä tehdä todistuksilla, vaan työkokemuksella
ne monet pääsee vakiduuneihin. Kyllä työ itsessäänkin opettaa ja kun päälle on hyvät suosittelijat hyvin tehdystä työstä, niin miksi palkata jotain parikymppistä noviisia?
samassa talossa, josta projektikoordinaattoriksi toiselle osastolle, siitä sitten pikkuhiljaa vaativampiin hommiin, työnantaja koulutti ja nyt olen sujuvasti vaihtanut työpaikkaakin tällä osaamisella. Eli johonkin pitäisi saada jalka ovenrakoon ja sitten näyttää osaamisensa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa tienaa hyvin. Mihin muuhun rahaa pitäisi noin ylipäätään muuten tuhlata kuin elämiseen? Mikä laki sanoo että sun pitäisi saada kesämökki?
Sulla on asiat ihan hyvin kun kerran fyrkka riittää elämiseen.
Olen matemaattisesti lahjakas. Tajusin jo nuorena mitä kannattaa naisena opiskella, opiskelin siis tekniikkaa. Palkka on lähes kuusi tonnia brutto.
En tosiaan ajatellut mikä on mielenkiintoista vaan millä alalla saan kunnon palkkaa. Itse asiassa työtehtävät ovat aika mielenkiintoisiakin.
Ei aloilla jotka eivöt itsessään tuota rahaa vaan kuluttavat sitä, voi maksaa huimia palkkoja.
No humanistit ja yhteiskuntatieteilijät lienevät usein matemaattisesti melko lahjattomia ja tällaisen laskelmoinnin tekeminen ei luonnistu ainakaan nuorella iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieliä opiskellut FM, kohta 6 vuotta oman alan töissä ja palkka hädintuskin 2300 €. Kyllä kannatti opiskella 8 vuotta.
Saman verran työkokemusta ja palkka 3700 egeä
Omassa tuttavapiirissä tiedän että meidän alalla usein töitä ei laiteta julkiseen hakuun, ja usein myös suositaan opiskelijoita, valmistuneista ei niin väliä. Tai joku mies on ollut sivarina ja pääsee sitä kautta sitten myöhemmin töihin. Parissa isossa valtion lafkassa on myös ollut monta vuotta palkkauskielto ja muissa periaatepäätös että eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata enää niin paljon väkeä. Silti yliopistolla sisäänpääsykiintiöitä kasvatetaan koko ajan - tosi järkevää.
Taivaastako se tipahtaa?
Itsellä on työkokemusta monenkinlaisista oman alan hommista ja hyvät suosittelijat, mutta pätkätyö-työttömyys-putkessa kituuttelen kuten moni muukin. Oman alan ulkopuoleltakin olen hakenut töitä, mutta kun ei ole sieltä kuin vähän kokemusta :P
Voi höpsöt. Eihn töitä tehdä todistuksilla, vaan työkokemuksella
ne monet pääsee vakiduuneihin. Kyllä työ itsessäänkin opettaa ja kun päälle on hyvät suosittelijat hyvin tehdystä työstä, niin miksi palkata jotain parikymppistä noviisia?
27 kommentoi, että olin itse ensin aulaemäntä, siitä assariksi
samassa talossa, josta projektikoordinaattoriksi toiselle osastolle, siitä sitten pikkuhiljaa vaativampiin hommiin, työnantaja koulutti ja nyt olen sujuvasti vaihtanut työpaikkaakin tällä osaamisella. Eli johonkin pitäisi saada jalka ovenrakoon ja sitten näyttää osaamisensa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen, että mitä työtä teette te, joilla on huono palkka??? Tai ette saa töitä?
Omassa tuttavapiirissä tiedän että meidän alalla usein töitä ei laiteta julkiseen hakuun, ja usein myös suositaan opiskelijoita, valmistuneista ei niin väliä. Tai joku mies on ollut sivarina ja pääsee sitä kautta sitten myöhemmin töihin. Parissa isossa valtion lafkassa on myös ollut monta vuotta palkkauskielto ja muissa periaatepäätös että eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata enää niin paljon väkeä. Silti yliopistolla sisäänpääsykiintiöitä kasvatetaan koko ajan - tosi järkevää.
Taivaastako se tipahtaa?
Itsellä on työkokemusta monenkinlaisista oman alan hommista ja hyvät suosittelijat, mutta pätkätyö-työttömyys-putkessa kituuttelen kuten moni muukin. Oman alan ulkopuoleltakin olen hakenut töitä, mutta kun ei ole sieltä kuin vähän kokemusta :P
Voi höpsöt. Eihn töitä tehdä todistuksilla, vaan työkokemuksella
ne monet pääsee vakiduuneihin. Kyllä työ itsessäänkin opettaa ja kun päälle on hyvät suosittelijat hyvin tehdystä työstä, niin miksi palkata jotain parikymppistä noviisia?
27 kommentoi, että olin itse ensin aulaemäntä, siitä assariksi
samassa talossa, josta projektikoordinaattoriksi toiselle osastolle, siitä sitten pikkuhiljaa vaativampiin hommiin, työnantaja koulutti ja nyt olen sujuvasti vaihtanut työpaikkaakin tällä osaamisella. Eli johonkin pitäisi saada jalka ovenrakoon ja sitten näyttää osaamisensa. Tsemppiä!
Ja en ole tuo 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen matemaattisesti lahjakas. Tajusin jo nuorena mitä kannattaa naisena opiskella, opiskelin siis tekniikkaa. Palkka on lähes kuusi tonnia brutto.
En tosiaan ajatellut mikä on mielenkiintoista vaan millä alalla saan kunnon palkkaa. Itse asiassa työtehtävät ovat aika mielenkiintoisiakin.
Ei aloilla jotka eivöt itsessään tuota rahaa vaan kuluttavat sitä, voi maksaa huimia palkkoja.
No humanistit ja yhteiskuntatieteilijät lienevät usein matemaattisesti melko lahjattomia ja tällaisen laskelmoinnin tekeminen ei luonnistu ainakaan nuorella iällä.
Mun DI-tutkinto on hankittu ihan vaan helvetinmoisella työllä. Tämänhetkisessä työssäni palkkani on reilut 6000 euroa kk, ja vuosibonuksia tulee tietysti keskimäärin noin 12000 euroa vuodessa.
Opiskelkaa naiset miehisille aloille ja ruvetkaa miehisiin ammatteihin niin jo vain nousee palkka!
mikä AP:n ongelma on? kesämökin puute?
onko ongelma että palkka ei ole yhtä iso kuin ministerillä vai se että ei riitä asuntolainaan? jos on varaa omaan asuntoon niin ei pidä valittaa. pääsette ulkomaille ja on rahaa ruokaan, jotain suhteellisuuden tajua pitäs olla.
meillä tulot 3500€/kk asunnon arvo 257000 lainaa alle 20 tonnii ja kyllä tullaan toimeen, autokin on, miksi teille ei riitä mikään? ehkä olette puoliksi kreikkalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tutkijana yliopistolla, palkka n. 2300e/kk ja olen yh. Ihan hyvin me pärjätään pojan kanssa eikä edes kamalasti pihistellä. Vuokralla asutaan, autoa ei ole. Omistusasunnosta en edes haaveile, koska ei olisi mitenkään mahdollista saada samanlaista asumistasoa sillä rahalla, jota vuokraa maksan. Huono palkkahan mulla on, mutta eipä tuo mua haittaa, kun työ on joustavaa ja ajoittain jopa kivaa.
Miehiset arvot vallitsee ja naisille ominaiset piirteet pitää hävittää, jos meinaa pärjätä. Naisellisuus ei ole pop vaan sellainen asiallinen, insinöörimäisen kuiva tyyli.
Ap, ei se palkka auta, jos työ perseestä. Ja sitä se on monilla aloilla. Itse jätin kolme vuotta sitten hyvän työpaikan ja lähdin opiskelemaan sosiaalialaa. Voin kertoa, että olen NIIN onnellinen, kun saan vihdoin tehdä sellaista työtä, jossa viihdyn ja jossa koen olevani oikeassa paikassa. Työ on rankkaa, mutta vielä rankempaa oli se vanha...
t: DI ja nyt sosiaalityöntekijä, palkka 5600 -> 3100
Itse olen tutkijana yliopistolla, palkka n. 2300e/kk ja olen yh. Ihan hyvin me pärjätään pojan kanssa eikä edes kamalasti pihistellä. Vuokralla asutaan, autoa ei ole. Omistusasunnosta en edes haaveile, koska ei olisi mitenkään mahdollista saada samanlaista asumistasoa sillä rahalla, jota vuokraa maksan. Huono palkkahan mulla on, mutta eipä tuo mua haittaa, kun työ on joustavaa ja ajoittain jopa kivaa.
Mitä valittamista tällaisilla ihmisillä on? Luultavasti jos on 18-vuotiaasta asti ollut yliopistolla eikä muuta nähnyt, ajatusmaailma lähtee vaan haikailemaan kohti parempaa, kun ei ole sitä kesämökkiä tms. Sanoutukaa vaikka irti töistä ja tehkää jotain raskasta työtä 1500 euron kuukausipalkalla, josta mitään ei jää käteen eikä vapaa-ajalla jaksa harrastaa tai ylipäätään juuri muuta kuin nukkua. Vähän suhteellisuudentajua.
koulun kympin tyttöjä, jotka ovat nyt ihmeissään, kun pelkiläl papereilla ei saakaan duunia. Pitäisi olla hyvä verkosto, pitäisi osata myydä itsensä niin persoonana kuin osaajana työnantajalle jne. Ja tää ei sitten onnistukaan, kun koko elämä on mennyt lukiessa.
No minulla oli 6,8 kolmannen luokan keskiarvo. Luin yo-merkonomiksi ja saman tien yliopistoon-> kauppatieteiden maisteri, pääaine markkinointi. Nuorena halusin alalle, jossa tienaa hyvin. Ei ollut haluja enää psykologiksi, kun selvitin palkkatason. Tuli harrastettua paljon urheilua, mutta ryyppääminen jäi omana valintana kokematta. En osaa myöskään miellyttää.
Viimeisin palkka 1950 €/kk toimistosihteerinä, 5 kk määräaikainen ja jopa lomautettiin vielä loppuvaiheessa. Ongelmani on juuri tuo, kun olen duunariperheen kakara, ei puhettakaan vuorovaikutustaidoista enkä ole tekemisissä piirien kanssa, joilta oppisin miten nuo suhdeverkostot pyörii. Maailma johon haluaisin, on aivan vieras. Miten siinä voisi pärjätä?
Nyt reilu vuosi työttömyyttä takana ja työnhakutaitojen opettelua, laihdutusta ja kaunistumista. Viimeiset 10 vuotta ollut helvettiä, on harkittu itsemurhaa ja prostituoidun uraa. Paljon sairastamista, kun henkinen tuska oireili fyysisesti. Pieni palkka hupeni sitten siihen. Tyytyväisenä kuitenkin etten masentunut tai muuten sairastunut henkisesti.
Lapsia en tehnyt, kun ollut täysi työ omassa taloudellisessa selviytymisessä. Naimisiin menin väärän miehen kanssa ja yksi vaihtoehto tietysti vaihtaa mies varakkaampaan, jos en saa uraa paremmaksi. Asumme vuokralla, ei resursseja paljon Jakomäen kerrostaloja parempaan -> ei kiinnosta.
Kotona puhuttiin koko lapsuus että opiskele, niin pääset hyviin hommiin. Äidiltä vaan puuttui edellytykset arvioida, että niitä hyviä hommia ei enää 2000-luvulla löydy kaikille. On paljon fiksumpia, mukavampia ja tahdonvoimaisempia ihmisiä, joille ne menevät. Ei akateemisten vanhampien lapset siivoomaan lähde, vaan sijoittuvat keskijohdon tehtäviin.
Onhan se selvä ettei kahdesta köydän duunarin lapsesta tule ilman ihmissuhde- ja muista lahjoja kuin työtön, moniongelmainen tai pienipalkkainen.
Se on sitten myytävä sitä mitä joku ostaa. Jos keski-ikäisenä on köyhä, on sitä taatusti eläkkeelläkin.
koulun kympin tyttöjä, jotka ovat nyt ihmeissään, kun pelkiläl papereilla ei saakaan duunia. Pitäisi olla hyvä verkosto, pitäisi osata myydä itsensä niin persoonana kuin osaajana työnantajalle jne. Ja tää ei sitten onnistukaan, kun koko elämä on mennyt lukiessa.
No minulla oli 6,8 kolmannen luokan keskiarvo. Luin yo-merkonomiksi ja saman tien yliopistoon-> kauppatieteiden maisteri, pääaine markkinointi. Nuorena halusin alalle, jossa tienaa hyvin. Ei ollut haluja enää psykologiksi, kun selvitin palkkatason. Tuli harrastettua paljon urheilua, mutta ryyppääminen jäi omana valintana kokematta. En osaa myöskään miellyttää.
Viimeisin palkka 1950 €/kk toimistosihteerinä, 5 kk määräaikainen ja jopa lomautettiin vielä loppuvaiheessa. Ongelmani on juuri tuo, kun olen duunariperheen kakara, ei puhettakaan vuorovaikutustaidoista enkä ole tekemisissä piirien kanssa, joilta oppisin miten nuo suhdeverkostot pyörii. Maailma johon haluaisin, on aivan vieras. Miten siinä voisi pärjätä?
Nyt reilu vuosi työttömyyttä takana ja työnhakutaitojen opettelua, laihdutusta ja kaunistumista. Viimeiset 10 vuotta ollut helvettiä, on harkittu itsemurhaa ja prostituoidun uraa. Paljon sairastamista, kun henkinen tuska oireili fyysisesti. Pieni palkka hupeni sitten siihen. Tyytyväisenä kuitenkin etten masentunut tai muuten sairastunut henkisesti.
Lapsia en tehnyt, kun ollut täysi työ omassa taloudellisessa selviytymisessä. Naimisiin menin väärän miehen kanssa ja yksi vaihtoehto tietysti vaihtaa mies varakkaampaan, jos en saa uraa paremmaksi. Asumme vuokralla, ei resursseja paljon Jakomäen kerrostaloja parempaan -> ei kiinnosta.
Kotona puhuttiin koko lapsuus että opiskele, niin pääset hyviin hommiin. Äidiltä vaan puuttui edellytykset arvioida, että niitä hyviä hommia ei enää 2000-luvulla löydy kaikille. On paljon fiksumpia, mukavampia ja tahdonvoimaisempia ihmisiä, joille ne menevät. Ei akateemisten vanhampien lapset siivoomaan lähde, vaan sijoittuvat keskijohdon tehtäviin.
Onhan se selvä ettei kahdesta köydän duunarin lapsesta tule ilman ihmissuhde- ja muista lahjoja kuin työtön, moniongelmainen tai pienipalkkainen.
Se on sitten myytävä sitä mitä joku ostaa. Jos keski-ikäisenä on köyhä, on sitä taatusti eläkkeelläkin.
lapsi ja hyvin tässä on niillä eväin porskutettu, mitä on kotoa saatu. Vaikka on lapsen alakkisongelmaa ym. kotona ollut, niin ei se voi leimata koko elämää!
Itse olen tutkijana yliopistolla, palkka n. 2300e/kk ja olen yh. Ihan hyvin me pärjätään pojan kanssa eikä edes kamalasti pihistellä. Vuokralla asutaan, autoa ei ole. Omistusasunnosta en edes haaveile, koska ei olisi mitenkään mahdollista saada samanlaista asumistasoa sillä rahalla, jota vuokraa maksan. Huono palkkahan mulla on, mutta eipä tuo mua haittaa, kun työ on joustavaa ja ajoittain jopa kivaa.
Mitä valittamista tällaisilla ihmisillä on? Luultavasti jos on 18-vuotiaasta asti ollut yliopistolla eikä muuta nähnyt, ajatusmaailma lähtee vaan haikailemaan kohti parempaa, kun ei ole sitä kesämökkiä tms. Sanoutukaa vaikka irti töistä ja tehkää jotain raskasta työtä 1500 euron kuukausipalkalla, josta mitään ei jää käteen eikä vapaa-ajalla jaksa harrastaa tai ylipäätään juuri muuta kuin nukkua. Vähän suhteellisuudentajua.
Niin, siis mähän nimenomaan en valittanut. Olen täysin tyytyväinen palkkaani ja elämääni. Mutta mä olen tehnyt kaikenlaisia töitä 15-vuotiaasta lähtien, joten todellakin on perspektiiviä myös muunlaiseen työhön kuin vain yliopistomaailmaan.
koulun kympin tyttöjä, jotka ovat nyt ihmeissään, kun pelkiläl papereilla ei saakaan duunia. Pitäisi olla hyvä verkosto, pitäisi osata myydä itsensä niin persoonana kuin osaajana työnantajalle jne. Ja tää ei sitten onnistukaan, kun koko elämä on mennyt lukiessa.