Lapsettomien vastaisku lapsijoulukorteille:

Kuunnelkaa nyt itseänne. Kettukortin lähettäminen on "itsekästä", "katkeraa oman epäonnen hieromista toisen naamaan", "omanapaista pahan mielen tuottamista", joka on vähintäänkin syy katkaista ystävyys.



Missä maailmassa te oikein elätte?



Lapsettomuus voi parhaillaan olla todella kipeä asia, kun sitä elää eikä siitä silloin ole kaikkien helppo puhua. Jouluna perhejuhla saattaa tuntua monin verroin pahemmalta. Muistanpa itsekin erään tällaisen joulun, kun oli tuore keskenmeno takana ja kostein silmin aina postissa tulleen lapsikortin jälkeen. Tällainen kettukortti voi tuoda lähettäjälle tai vastaanottajalle surulliseen tilanteeseen lohtua, kun voi ehkä kuvalla kertoa jotain, mitä sanoilla ei voi ja samalla lähettää joulutervehdyksen. Ei se ole mikään "haistakaa paska".



Palaisin ajattelemaan aihetta ihan vain sen näkökulmasta, että miltä ylipäätään tuntuu saada joulukortti. Minusta ainakin hyvältä, oli siinä sitten tonttulakkipäinen lapsi, koira tai pariskunta, olipa se tiimarin halpiskortti tai lapsettoman joulusta kertova kettukortti.



Meiltä lähtee tänä jouluna ehkä lapsikortti, mutta luultavasti vain lähimmille. Itse ehkä en haluaisi lähettää sellaista korttia perheeseen, jossa lapsettomuus on kipeä asia. Sen sijaan en ymmärrä, mitä kenelläkään on loukkaantuminen toisen lapsettomuudesta. Joulu on kaikkien juhla, eikö sitä voisi yrittää elää ymmärryksessä ja myötätunnossa puolin ja toisin?



Adoptiokommenttiin muistuttaisin sen verran, että kannattaa otttaa asioista selvää ennen kuin mylvii, odotusajat on pitkät. Kettukorteista se, missä on pieni kettu, kuvaa oman tulkintani mukaan adoptioperhettä.

Kuunnelkaa nyt itseänne. Kettukortin lähettäminen on "itsekästä", "katkeraa oman epäonnen hieromista toisen naamaan", "omanapaista pahan mielen tuottamista", joka on vähintäänkin syy katkaista ystävyys.

Missä maailmassa te oikein elätte?

Lapsettomuus voi parhaillaan olla todella kipeä asia, kun sitä elää eikä siitä silloin ole kaikkien helppo puhua. Jouluna perhejuhla saattaa tuntua monin verroin pahemmalta. Muistanpa itsekin erään tällaisen joulun, kun oli tuore keskenmeno takana ja kostein silmin aina postissa tulleen lapsikortin jälkeen. Tällainen kettukortti voi tuoda lähettäjälle tai vastaanottajalle surulliseen tilanteeseen lohtua, kun voi ehkä kuvalla kertoa jotain, mitä sanoilla ei voi ja samalla lähettää joulutervehdyksen. Ei se ole mikään "haistakaa paska".

Palaisin ajattelemaan aihetta ihan vain sen näkökulmasta, että miltä ylipäätään tuntuu saada joulukortti. Minusta ainakin hyvältä, oli siinä sitten tonttulakkipäinen lapsi, koira tai pariskunta, olipa se tiimarin halpiskortti tai lapsettoman joulusta kertova kettukortti.

Meiltä lähtee tänä jouluna ehkä lapsikortti, mutta luultavasti vain lähimmille. Itse ehkä en haluaisi lähettää sellaista korttia perheeseen, jossa lapsettomuus on kipeä asia. Sen sijaan en ymmärrä, mitä kenelläkään on loukkaantuminen toisen lapsettomuudesta. Joulu on kaikkien juhla, eikö sitä voisi yrittää elää ymmärryksessä ja myötätunnossa puolin ja toisin?

Adoptiokommenttiin muistuttaisin sen verran, että kannattaa otttaa asioista selvää ennen kuin mylvii, odotusajat on pitkät. Kettukorteista se, missä on pieni kettu, kuvaa oman tulkintani mukaan adoptioperhettä.

Mä kysyn takaisin. Missä maailmassa sinä elät?

Nuo lapsettoman joulukortithan on suunniteltu nimenomaan vastineeksi ikiärsyttäville joulukorteille, missä lapsen valokuva. Sehän nyt on jo aikaa sitten tullut selväksi, että pahin asia lapsettoman maailmassa on se kun ei-mieleinen joulukortti luukusta kolahtaa. Eli lapsettomat saavat ärsyyntyä joulukorteista, mutta vastaavasti tällaisista lapsettomien provo-joulukorteista ei saisi ärsyyntyä? ;)

Kerropa mistä voin varmaksi tietää, että joku pari kärsii lapsettomuudesta, kun useimmat eivät asiaa kerro kenellekään? Kerro miten luetaan ajatuksia, että minkälainen joulukortti kenellekin on mieleinen tai suorastaan kammottava? Mitäs jos vaan pidettäisiin joulukortteja hyvän tahdon eleinä, ei politiikkana?

kai heillä on äitien- ja isänpäiväkorteillekin omat mielenosoitusvastineet. Karhunpesässä nukkuu vain yksi tai kaksi karhua ja niin pois päin.



Kettukuvat sinänsä ovat minusta ihan ok, mutta ap:n sanavalinta "lapsettomien vastaisku" tökkii ja pahasti. Kylläpä ihmiset ovat herkkänahkaisia, katkeria ja itsekkäitä lapsettomuuksineen! Ikään kuin kukaan ilkeyttään lähettäisi lapsikortteja.

En näe näitä joulukortteja ollenkaan niin negatiivisessa valossa kuin monet edellä kommentoineet. Ilahtuisin näistä lapsettomien joulukorteista aivan yhtä paljon kuin ilahdun muistakin.

Hmm. Käsittääkseni elän maailmassa, jossa on sekä onnellisia että onnettomia lapsiperheitä, onnellisia ja onnettomia lapsettomia. Joilla kaikilla on omat kipuilunsa mutta luultavasti paras tahto ja yritys tulla toimeen keskenään.



On lapsettomia, joita lapsijoulukortit satuttavat tietyssä lapsettomuuden vaiheessa. Ja sitten on heitä, joita asia ei satuta.



Olet aivan oikeassa, että aina ei voi päällepäin tietää, onko lapsettomuus jonkin pariskunnan taholla tahatonta ja kipeää, jos he eivät asiasta puhu. Ei kai mikään laki kiellä heille antamasta lapsijoulukorttia, mutta toisaalta myös mikään laki ei kiellä heitä tuntemasta surua. Ei tunteet toimi sääntöjen mukaan. Eikä surun tunteminen tarkoita sitä, etteikö kortti olisi kuitenkin muussa mielessä hyvin vastaanotettu.



Sitä en kuitenkaan parhaalla tahdollakaan oikein ymmärrä, mikä näissä kettukorteissa on niin provosoivaa tai loukkaavaa. Ei kukaan lapsellinen ystäväni ainakaan omana lapsettomuusaikanani loukkaantunut, kun kerroin heille omasta kriisistäni, päinvastoin.



Ei kai joulukorttia yleensäkään lähetetä pahan tahdon hengessä, miksi siis näitäkään. Kauniita, koskettavia talvikuvia, suomalaiseen melankoliseen jouluun sopivia.

Ne sisältävät viestin "tältä minusta oikeesti tuntuu, tällaienn on joulumme". ei ne minusta syyllistä ketään.



Oikeastaan aika hyvä tapa kertoa se.



Itse en lähetä lapsikortteja lapsettomille pareille, enkä edes heidän vanhemmilleen (sukulaisia) kun en tiedä, miltä ne vastaanottajasta tuntuu. Ei ne omat sinkkuajat jouluisin niin helppoja ja hauskoj olleet.



Se lasten jouluilo on kyllä aikamoinen hieno juttu elämässä.



Kristittynä ajattelen kuitenkin että joulu on kaikkien ihmisten juhla, Jeesus syntyi jokaisen Vapahtajaksi Paimenet oli duunissa pellolla, ei ollu piltit mukana.

Edellinen siis rakentavassa hengessä 31:lle osoitettu ^

Miten ihmeessä? Minusta nämä kortit ovat hieno tapa kertoa tuttavapiirille, että näin me vietämme joulua. Olemme onnellisia kaksin, mutta toivomme lasta, joka ehkä ensi jouluna olisi mukana viettämässä meidän kanssamme joulua. Lapsikortit kuitenkin viestittävät sellaista viestiä, että me vietämme tällaista perhejoulua, se on lasten juhla ja haluamme kertoa meidän perheemme joulunvietosta muillekin. Miksi lapseton ei saa kertoa omasta joulunvietostaan? Miten se on pois muilta, jos lapseton kertoo olevansa onnellinen kahdestaan, mutta toivoo kuitenkin lasta?

lapsikortit lähtee vain mummoille ja kummeille sekä niille ystäväperheille, joilla on lapsia.



Toisin sanoen niille, joiden varmasti tiedän riemastuvan lasteni kuvista.



Muille sitten normikortit.



Omat lapset hihkuvat riemusta kun saavat kortin, jossa kaverit tai serkut on hassusti tonttulakki päässä.

joka on kirjoitettu kauniilla käsialalla missä lukee. Nussitaan kun kanit mutta mitään ei tapahdu.. älkää käsittäkö väärin emme syytä teitä. Ehkä jopa innostun koristelemaan sitä rusetilla.

Kortit olivat toki nättejä, mutta miksi ihmeessä joku haluaisi lähettää joulukortteja vittuilumielessä katkeruudella höystettynä ö.Ö



Niiden tarkoitus on selvästi pahoittaa vastaanottajan mieli, riippumatta siitä onko hänellä itsellään lapsia vai ei.

Ne sisältävät viestin "tältä minusta oikeesti tuntuu, tällaienn on joulumme". ei ne minusta syyllistä ketään. Oikeastaan aika hyvä tapa kertoa se. Itse en lähetä lapsikortteja lapsettomille pareille, enkä edes heidän vanhemmilleen (sukulaisia) kun en tiedä, miltä ne vastaanottajasta tuntuu. Ei ne omat sinkkuajat jouluisin niin helppoja ja hauskoj olleet. Se lasten jouluilo on kyllä aikamoinen hieno juttu elämässä. Kristittynä ajattelen kuitenkin että joulu on kaikkien ihmisten juhla, Jeesus syntyi jokaisen Vapahtajaksi Paimenet oli duunissa pellolla, ei ollu piltit mukana.

Pitänee minunkin sitten lähettää kaikille joulukortit, joissa teen selväksi työsuhteeni päättymisen ja kerron toivovani, että ensi vuonna löytyy vakituinen työpaikka.

Ymmärtävät sitten etten pysty viettämään tätä kulutuksen suurta juhlaa.

Ja ne paimenet duunissa pellolla loukkaavat minua syvästi nykyisessä tilanteessani :(

Tai pitäisikö lähettää kortteja joissa kerron etten vietä isäni kuoleman muistopäivää, mutta viettäkää te muut vaan oikein ihanaa joulua.

Vai kannattaako sittenkään ihan kaikkea lähteä tuolla tavoin kertomaan, edes rehellisyyden nimissä.

Kristittynä ajattelen kuitenkin että joulu on kaikkien ihmisten juhla, Jeesus syntyi jokaisen Vapahtajaksi Paimenet oli duunissa pellolla, ei ollu piltit mukana.

Mut eihän kuitenkaan unohdeta sitä seimessä makaavaa Jeesus-lasta... ;)

ei voi muuta sanoa. Ei ole minun vikani, että olen kovin sikiäväinen. Typerää, jos moisen saan, nakkaan roskiin.



Ja edelleen lähetän ne lapsikortit, niille jotka niitä arvostaa.

Miksei ne vaan lähettäisi vastaavia kuvakortteja itsestään, missä ne olisi kaksin tonttulakit päässä ja "hyvää ja rauhallista joulua t: lilli ja leevi"? Eikä tollaisia nyyhkyilyjuttuja, ihan kun se olisi muitten vika ettei he saa lasta, typerää.

Kettu-kortteja tuskin on tehty vastaiskuna tai vittuiluna kenellekään. Niin kuin tuskin yksikään lapsikorttikaan on lähetetty mieltä pahoittamaan. Voisiko olla, että taiteilijaa on pyydetty tekemään yhdistykselle heidän aihepiiriin sopivia kortteja? Mielipiteitä saa toki olla, mutta asiattomuuksien laukominen tekee surulliseksi. Ja rehellisesti: tuskin se koko joulu pilalle menee yhdestä joulukortista, oli se sitten minkälainen tahansa.

nyt on ihan vaan tämän keskustelun aloittajan ikioma ilmaus, jonka tarkoituksena oli provosoida. Yhdistyksen joulukortit ovat yksi vaihtoehto muiden joulukorttien jokossa, ei sen kummempaa. Joku tykkää niistä, joku toinen ei. Valinnanvaraa riittää varmasti tänäkin jouluna.

Tämän postauksen kuva kertoo korttien piirtäjän mielipiteen lapsikorteista:



http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/2009/10/tietamattomat.html

Ja edelleen lähetän ne lapsikortit, niille jotka niitä arvostaa.

syöpäjärjestöjen tai muiden sairausjärjestöjen kortteja, jos ne koetaan loukkaavina. Ymmärrän kyllä, että terveitä, helpolla elämässään päässeitä tällaiset kortit voivat loukata. Mutta onhan se hyvä, että on edes joku pikkuasia, mitä voi sitten palstalla paheksua.