Uskooko kukaan, että aion oikeasti downshiftata 4500e:n kk-palkalta freelanceksi
... joka tekee vähän töitä mutta enemmän vapaaehtoistyötä. Kk-ansiot romahtavat varmaan neljäsosaan entisestä, mutta mulle riitti 20v oravanpyörää ja uraohjus-paskaa. Takana on myös akateeminen koulutus. Elämässä on muutakin kuin työ ja raha. Esim. oma ja perheen hyvinvointi. Olen pohtinut tätä nyt kolme vuotta, ja päätin, että irtisanoudun vuodenvaihteessa. Tuntuu niin helpottavalta. Teen jatkossa duunia kohtuudella ja keskityn rakastamaani vapaaehtoistyöhön. Miksi elämän pitäisi olla rahan ja tavaroiden ja "korkean elintason " tavoittelua? Sitä se mullakin oli pitkään, mutta tulin viimein järkiini. Kaikki eivät tosin ymmärrä päätöstäni.
Kommentit (69)
Kysehän on juuri ajan ottamisesta mukavammille asioille. Vaihtamisestaa rennompaan työhön, työtuntien vähentämisestä tms.
Turha täällä on kuittailla palkasta tai muusta. Jokainen voi downshiftata.
työttömyyden, osa-aikatyön ja opiskelujen merkeissä. Nyt on sellainen olo, etten haluaisi enää ollenkaan normaaliin työelämään. Kovasti mietin, mitä kotoa käsin voisi tehdä sen verran, että pystyisi elämään.
downshiftata. Jos on yksinhuoltaja tai pariskunta matalapalkka-alalla, niin eipä onnistu "downshiftaaminen". Pakko on tehdä kokopäivätöitä eikä rahat sittenkään riitä oikein mihinkään.
Aika harvalla on sellaista ammattitaitoa, että voisi itsensä elättää osa-aikaisena freelancerina. Tuossa joku toimittaja-pariskunta kommentoi. Mulla on paljon on paljon friikkutoimittajatuttuja ja harvassa on ne, jotka itsensä kohtuullisella työmäärällä elättää itsensä ok. Aika monet itse asiassa tekee hitosti töitä epämääräisiin aikoihin ja just ja just tienaa tarpeeksi perusmenoihin. Ja sitten on se stressi, että saako seuraavassa kuussa tarpeeksi juttuja kaupaksi.
Monessa freelancer/pienyrittäjätyössä on juuri tuo puoli, että ehkä joo, teoriassa jää "aikaa perheelle ja vapaaehtoistyöhön", mutta siitä ei kauheasti nauti, kun vatsahaava korventaen stressaa seuraavaa keikkaa...
Tuo downshiftaaminen on kyllä pienen porukan elitististä puuhaa. Muuten ollaan vaan prosaalllisesti työttömiä tai muuten vaan köyhiä ja pienipalkkaisia. Ja siitä onkin sitten rentous ja "laatuajanviettely" perheen parissa kaukana.
Googleta Kaarina Davis. Erosi ja downshiftasi itsensä ränsistyneeseen torppaan. Elää 400 eurolla kuussa. Kasvattaa itse ruokansa.
niin minäkin voisin suositella hänen kirjaansa "Irti oravanpyörästä". Hänhän elää viljelemällä omat ruokansa ja kirjoittamalla. Jotain sellaista voisin itsekin haluta.
t. se kymmenen vuotta downshiftaamista harjoitellut
Tuo Davisin kirja kannattaa lukea. Löytyy tuolta:
http://www.kaarinadavis.com/
Sapattivapaata yhden vuoden? Noilla palkoilla saisi kerättyä säästöä ja pärjäisitte hyvin.
Eikös olisi turvallisempi ratkaisu`??
Hupsua kun joku tylyttää tuosta palkastasi, varmaan joku katkera, yksinäinen ja juopunut vanha piika.
mulle downshiftaus olisi sitä että menisin 4500 duuniin :-) Töitä varmaan tekisin saman tuntimäärän, mutta puolet pienemmällä stressillä ja vastuumäärällä...
Ihanaa ylenkatsetta..palkkahan se yksinomaan määrittää stressin ja vastuun ;). Itse teen töitä alalla, jossa vaaditaan pitkä koulutus, vastuuta vaaditaan paljon ja työmäärät ovat huikeat (ilman ylityökorvauksia) mutta palkka silti nippanappa yli 4000 e.
Tunnen kyllä tuon ajatusmaailmasi ;).
Voin kertoa, että mitään rankempaa ja vähemmän ei-oravanpyörää ei olekaan.
Tässä kun ei ole mitään työntekijän oikeuksia.
http://www.stevepavlina.com/blog/2006/07/10-reasons-you-should-never-ge…
T. Onnellinen itsensätyöllistäjä - ei enää palkkatöihin
ap. Itse vaihdoin alaa lasten takia. Nyt tulee palkkaa minimaalisen vähän mutta aikaa on lapsille joka ilta ja vkl. Olen melkein aina jo kotona kun osa lapsista tule koulusta ja pienen olen jo hakenut ajoissa hoidosta.
Mihinkään ei rahaa ole mutta henkisesti voin paljon paremmin. Voin suositella.
kahdesta eläkeläisestä, jotka olivat tehneet noin aikoinaan.
Nyt kituuttivat nälkärajalla pikkiriikkisellä eläkkeellä lastensa taakkana.
Ja kuulostaa ihanalta! Elämme vain kerran täällä maan päällä, pelkän rahan perässä juokseminen ja sen takia työn tekeminen ei ole järkevää. Järkevämpää on käyttää tämä rajallinen ja lyhyt aika tekemällä sitä, mitä rakastaa ja viettää paljon aikaa niiden kanssa, joita rakastaa.
Minua jäi kiinnostamaan, mikä on tuo rakastamasi vapaaehtoistyö? Minäkin haaveilen vapaaehtoistyöstä, mutta nykyisessä kokopäivätyö- ja pienet lapset -tilanteessa ei aikaa vain riitä vielä siihen.
Onnittelen ap:ta hienosta ja rohkeasta ratkaisusta!
jos siunlla on pienet lapset? Sekä sinä että miehesi voisitte ottaa osittaisita hoitovapaata jo nyt!
hyvä, että päätät omasta elämästäsi itse etkä ole tehnyt työstä osaa identiteettiäsi.
muutenhan tuossa ei ole mitään kummallista!
jos siunlla on pienet lapset? Sekä sinä että miehesi voisitte ottaa osittaisita hoitovapaata jo nyt!
Osittainen hoitovapaa ei vaan toimi kaikissa tehtävissä. Olen sitä kokeillut ja käytännössä vain tein samat työt vähemmällä palkalla, pienemmässä ajassa ja kauhealla stressillä. Miehellä vähän sama juttu.
Lapset eivät ole ihan pieniä mutta pieniä kuitenkin. Harkitsen jonkinlaista sapattivapaata, mutta en missään nimessä osittaista hoitovapaata.
joka oli miljardööri mutta on nyt antanut kaiken pois, myynyt talon, autot, kaikki. Ja elää nyt pienessä kodissa 1000 eruolla kuussa. Ja on paljon onnellisempi kuin ennen.
On siinä pään raaputtamista tuolle joka arvostelee ap:n ratkaisua.
Onnittelut hyvästä päätöksestä ap!
Ap, toivottavasti miehesi työpaikka on luotettava ja avioliitto seisoo varmoilla jaloilla. Lasten elättäminen freelancerina ei onnistu, koska aina joku sinkku hinnoittelee itsenä alemmaksi ja tekee pitempää päivää. Se vapaaehtoistyö ainakin on vain pelkkä amerikkalaisista TV-ohjelmista poimittu haavekuve.
Kyllä muuten onnistuu: täällä on kaksi freelanceria elättäny kahta lasta jo vuosikausia, maallista mammonaa hankittu ja lomareissuja ulkomaille hetetty. Jos ammattitaitoa on riittävästi, niin ei siinä alhaisilla hinnoilla ohi mennä. Freelancereiden taloudenpito vaatii ehkä enemmän suunnitelmallisuutta kun kuukausipalkkalaisen (kun ei oo niitä palkallisia lomia ja vapaapäiviä), mutta kun siitä tekee osan rutiinia, siihen tottuu.
Olen tehnyt ikäni mielenkiintoisia pätkätöitä, josta maksetaan naurettavan vähän. Nyt hankkiuduin ns. porvarilliseen ammattiin ja nautin säännöllisestä kk-palkasta ja virastotyöajasta! Mikään uraohjus en tosin ole koskaan ollut. Tavallaan tämäkin on henkistä downshiftaamista, tämä stressaa vähemmän, ja hyvästit suuremmille kunnianhimoille.
Ennen tienasin 100 000 ja rapiat, nyt on kertynyt vasta 30 000 tänä vuonna.
Ja aion pitää 2,5 kuukauden kesäloman, jolloin tietty en tienaa mitään.
Kyllä on parempi olo näin - enkä ole edes sairastellut yhtä paljon kuin ennen!
t. kovapalkkainen freelancer
Useimmilla nykyään on joustavat työajat ja mahdollista ottaa vapaata välillä. Eikö työtä pidä kuitenkin tehdä tässä maassa?
Mammat heittäytyvät miestensä elätettäviksi???Onpa kumma lause, ihan kuin äiti olisi ylimääräinen "riippa" joka ei tuota. On surku hupaisaa miten kodin eteen tehdään työtä ja sitten siellä ei voisi olla kuin pakollisen ajan. Kuitenkin kotona voi tehdä perheen eteen paljon ja jo osittainen työajan vähentäminen voi lisätä hyvinvointia.