Mitä huonoja puolia sormiruokailussa?

Ehkä se, että on reissussa helmpompaa syöttää sosetta kuin paloja (mielestäni). Olen syöttänyt lapsilleni sekä sormiruokaa että soseita, ja hyvin uppoaa molemmat. Molempia on aluksi kakonut. IHan olen rauhallisena pysynyt, jonkun kerran on sydäntä vähän pysäyttänyt jos on lapsi kakonut pidempään.



Minusta on ollut paras tapa kulkea keskitietä: tarjota lapselle itse naposteltavaa sormiruokaa ja ohessa syöttää myös soseutettua ruokaa. Lapsi on oppinut maistelemaan omatoimisesti, mutta olen samalla varmistanut ruoan riittävän määrän ja totuttanut myös sosemaiseen ruokaan. Näin on myös reissussa ollut helppo ruokkia lapsi.



Mutta kukin tavallaan. :)

niitä on hankala sormiruokaillen syödä. Tai siis keitto toki onnistuu siten, että lapselle ongitaan "sattumat" erikseen syötäviksi. Puuroa en taas keksi miten sitä voisi sormiruokaillen syöttää. Ja onhan sormiruokailu tavallista lusikalla syöttämist hitaampaa ja sotkuisempaa. Syötyä määrää on vaikeampi arvioida.



Kuopuksen kanssa meillä oli sellainen "huono" puoli, että häntä ei kerta kaikkiaan ruokailu kiinnostanut. Ainoa mitä sain alkuun syömään, oli kaupan parsakaali-peruna ja kukkakaali-peruna ja jotkut hedelmäsoseet. Suosiolla jätettiin siis sormiruokailu ihan alussa. Tätä kesti muutaman viikon ja n. 7 kk iästä edettiin sormiruokaillen. Muutoin söi sormin, mutta puurot syötettiin lusikalla (silloin tosin välillä kieltäytyi puolestaan lusikasta kokonaan).



Nyt reilu 1-vuotiaana edetään vaihdellen, pääosin syö sormin, mutta välillä syötänkin (riippuen ruuasta ja varsinkin jos on kiire, ollaan reissussa tms). Olen halunnut, että lapseni tottuu myös lusikkaan. Mustakin tällainen kultainen keskitie on ollut ihan hyvä, vaikka jossain varoitetaan, että pitäisi olla joko tai. En ole osannut pelätä kakomista (sitä nyt tulee vauvojen ruokailussa muutenkin, soseidenkin kanssa), ja on merkki siitä, että vauva osaa kakoa liian isot palat pois sen sijaan, että yrittäisi niellä ne.



Lähestulkoon kaikkea ruokaa voi antaa sormiruokaillen ja pientenkin palojen (riisi ym) antaminen onnistuu, hyvää pinsettioteharjoittelua. Alkuun tietysti kannattaa panostaa sopivan kokoisiin, käteen otettaviin suikaleisiin.

ja monesti tulee annettua purkkiruokaa kun on nopeempaa ja helpompaa. En oikeen keksinyt miten sormiruokia ois tehnyt enemmän pakkaseen niin keittelin sit parin päivän välein kasviksia.

Lapselle tulee allergiaoireita niin ei reilun vuoden iässä aina syö samaa ruokaa kun aikuiset.



Puuron mä keitin paksuksi niin lapsi pisteli käsin menenmään, oli hupaisaa seurattavaa :)

Ainut vaan, että lapsi ei aina väsyneenä, kipeänä tai liian nälkäisenä jaksanut syödä itse. Eli syötimme myös - ja myös sosetta. Oikea kiintymyssuhde-sormiruokailuvanhempi antaa lusikalla korkeintaan d-vitamiinia, ei välttämättä sitäkään.

Ehkä se, että on reissussa helmpompaa syöttää sosetta kuin paloja (mielestäni). Olen syöttänyt lapsilleni sekä sormiruokaa että soseita, ja hyvin uppoaa molemmat. Molempia on aluksi kakonut. IHan olen rauhallisena pysynyt, jonkun kerran on sydäntä vähän pysäyttänyt jos on lapsi kakonut pidempään. Minusta on ollut paras tapa kulkea keskitietä: tarjota lapselle itse naposteltavaa sormiruokaa ja ohessa syöttää myös soseutettua ruokaa. Lapsi on oppinut maistelemaan omatoimisesti, mutta olen samalla varmistanut ruoan riittävän määrän ja totuttanut myös sosemaiseen ruokaan. Näin on myös reissussa ollut helppo ruokkia lapsi. Mutta kukin tavallaan. :)

Kunnon ruoka, puurot yms on annettu lusikalla, mut hedelmiä, pastaa, kasviksia, leivänpalasia yms yms yms on lapsi itse saanut pistellä poskeensa..