Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset elävät isänsä luona ihan hunningolla, onko kohtuutonta vaatia edes vähän rutiineja?
30.10.2011 |
Taas kotiin tuli kolme yliväsynytta lasta joiden iltatoimetkin olivat ihan mahdottomia kun iskän luona saa tehdä sitä ja tätä eikä tartte syödä leipää iltapalaksi.
Lasten isä on persoonaltaan aikamoinen taivaanrannan maalari ja ei siinä mitään pahaa ole mutta kun kolmevuotiaskin on valvonut viime yönä kahteen, aamupalaksi on syöty eilistä yön pöydällä ollutta pitsaa ja päivälliseksi muroja "koska lapset toivoivat", karkkia saivat isältä ihan järjettömät pussit jo perjantaina kun isä tuli hakemaan. niin olenko ihan kohtuuton kun toivoisin että jonkunlaiset rutiinit pysyisivät isänkin luona, siis pesulla käyminen, lämmin ruoka ja suurinpiirtein totuttujen uniaikojen noudattaminen riittäisi minulle mutta harmittaa vietävästi kun lapset ovat aina sisällä oltuaan ihan väsyneitä ja normaaliin elämään palaaminen vie pari päivää. Toisaalta harmittaa valittaa kun isä on kuitenkin lapsille kiva, keskittyy heihin joka toisen viikonlopun tiiviisti ja lapset viihtyvät kyllä mutta menee vähän överiksi.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen omista teineistäni hyvin huolissani isän leväpeärisen kasvatustyylin vuoksi. Totta kai teini menee sinne, missä sääntöjä on mahdollisimman vähän tai niitä on mahdollisimman helppo kiertää. Jos isän luona ei ole nukkumaan menoaikoja, ei mitään rajoituksia pelaamisen/tv:n katselun suhteen eikä kotiintuloaikoja niin kuinkahan moni nuori ei käyttäisi tätä hyväkseen? Lähivanhemman tiukat säännöt/kotiintuloajat vastaan vapaa elämä etävanhemmalla, kumman kaa itse olisit jos olisit 15v? Helppoa etävanhemmalle kun voi vetäytyä kaikesta vastuusta kun lähi hoitaa kaikki "ongelmat"..
Vanha keskustelu mutta nostan tätä. Omalla nuorella on oppimisvaikeutta ja uni ja rutiinit olisi tässä 14 vuoden iässä äärettömän tärkeitä jo ilmankin tätä vaikeutta. Nuori elää isänsä kanssa joka toisen viikon. Isän luona ei ulkoilla, eikä harrasteta koululiikunna lisäksi mitään. Muuta kuin pelataan. Valvoa saa viikonloppuisin aamu neljään ja nukkua iltapäivään. Luokseni tulee su iltaisin väsynyt ja vihainen lapsi, jolla on läksyt tekemättä ja seuraavan viikon kokeisiin valmistautumatta. Isä kyllä huolehtii oman kouluviikkonsa ajan kouluasiat (lapsi tarvitsee jatkuvaa muistuttelua ja patistelua), mutta viikonlopun tullen putoaa hanskat. Olen loputtoman väsynyt rättiväsyneen nuoren asioiden hoitamiseen ja kiukun vastaanottamiseen, kun yritän laittaa hänelle rajoja omaksi parhaakseen.
Nyt joululomalla nuori on itse valinnut viettää valtaosan lomasta isällään ja mulle on auennut kuinka kuormittavaa normaali arki meillä onkaan. En tiedä enää mitä asialle tekisin -omat voimavarat ei riitä yksin yrittää luotsata lasta koulusta kunnialla läpi kun kaikki työ mikä "mun" viikon aikana tehdään, vesitetään seuraavan viikon aikana keskittymällä elämästä nauttimiseen. Isän kanssa asiasta on vaikea puhua koska hänen kumppaninsa kokee puheen arvosteluna ja haluaisi muutenkin mieluiten, etten heidän elämässään näkyisi tai kuuluisi mitenkään. Oma kumppanini ehdotti, että heitän kevätlukukaudeksi huolehtimatta ja palaan sitten asiaan kun koearvosanat ovat nuorella järjestään vitosia. Mitä tekisitte mun tilanteessa?
Että lapsen biologiset vanhemmat ottaisivat nyt ihan yhdessä vastuun hommaamansa lapsen kasvattamisesta ja jättäisitte niiden ulkopuolisten kommentit kuulematta ja reagoimatta. Mitä tuon lapsen elämä edes noille "kumppaneille" kuuluu? Eli vanhemmat ja lapsi yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, miten jatketaan. Mitä lapsi itse tulevaisuudeltaan haluaa, koska jos 8. luokan päästötodistus on vitosia, lukion esim voi unohtaa. Ja ammattikoulunkin, se on kymppiluokka kun kutsuu. Ja siinä putoaa sitten jatkossa vuotta nuorempien kanssa (pakollisiin) toisen asteen opiskeluihin. Sitäkö hän toivoo? Jos ei, miten edetään? Ja nämä kumppanit pitävät päänsä kiinni jatkossa. Tai ryhtyvät tukemaan niitä yhdessä sovittuja päämääriä. Ja jos siihen eivät pysty, olisi mukava nähdä että aikuíset ihmiset osaisivat sitten asettaa asiat tärkeysjärjestykseen eli se lapsi ensin ja panokaverit toiseksi.
Noh, se miehen uusi kumppani nyt vaan sattuu asumaan omien lastensa kanssa siinä samassa asunnossa, missä se minun lapseni viettää puolet ajastaan. Kun hänen lapsillaan ei vastaavanlaisia sääntöjä ole, niin kyllähän se jonkinlaisen haasteen asettaa ihan siinä päivittäisessä elämässä. Kanssasi olen samaa mieltä siitä, että se on miehen tehtävä tämä dilemma heidän kodissaan ratkaista, ja nyt on ratkaistu, on ratkaistu niin, että jos naisen lapsista saa kasvaa elämämkoululaisia niin sellainen voi kasvaa myös minun lapsestani, jos heistä on kiinni. Oma kumppanini ei lapsen kasvatusasioihin puutu, muuta kuin tietysti koittaa tukea minua kun minä murehdin.
olin nyt lähinnä toiveikas, että jollakulla olisi ihan käytännön vinkkiä; onko otettu koulua mukaan nähin keskusteluihin, lastenvalvojaa, jtn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Että lapsen biologiset vanhemmat ottaisivat nyt ihan yhdessä vastuun hommaamansa lapsen kasvattamisesta ja jättäisitte niiden ulkopuolisten kommentit kuulematta ja reagoimatta. Mitä tuon lapsen elämä edes noille "kumppaneille" kuuluu? Eli vanhemmat ja lapsi yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, miten jatketaan. Mitä lapsi itse tulevaisuudeltaan haluaa, koska jos 8. luokan päästötodistus on vitosia, lukion esim voi unohtaa. Ja ammattikoulunkin, se on kymppiluokka kun kutsuu. Ja siinä putoaa sitten jatkossa vuotta nuorempien kanssa (pakollisiin) toisen asteen opiskeluihin. Sitäkö hän toivoo? Jos ei, miten edetään? Ja nämä kumppanit pitävät päänsä kiinni jatkossa. Tai ryhtyvät tukemaan niitä yhdessä sovittuja päämääriä. Ja jos siihen eivät pysty, olisi mukava nähdä että aikuíset ihmiset osaisivat sitten asettaa asiat tärkeysjärjestykseen eli se lapsi ensin ja panokaverit toiseksi.