Lapset elävät isänsä luona ihan hunningolla, onko kohtuutonta vaatia edes vähän rutiineja?

koska vaikuttaa arkeenkin. Kyllä älytön valvominen vaikuttaa aikuisellakin, saati lapsella, seuraaviin päiviin.



Tietenkin voi olla erilaista lähi- ja etävanhemmalla, mutta viilausta noihin nukkuma-aikoihin ja ruokaan on saatava. Ei ole kovin iso vaiva isälle. Lapsilla voi sinänsä olla kivaa, kun ei ole mitään sääntöjä, mutta myös turvatonta, kun perustarpeista ei huolehdita, kuten nukkumisesta. Ei lapsi välttämättä itse osaa väsyneenä mennä nukkumaan.

ja juttuhan tuossa on se että on niin epäreilua olla se arjen vastuunkantaja- väsyä siinä arjen pyörityksessä ja sitten se toinen jonka pitäisi vastuuta kantaa menee siitä mistä aita on matalin-eli kun ap saa hetken hengähtää niin väsyneet lapset ottaa sen levon samantien takaisin. Vaikka ne lapset on turvassa ja hauskaa on niin ei tuo ole lasten kasvattamista ja vanhemmuuden vastuun jakamista. ja koska jokaisella on vain yhden ihmisen voimat kaikki mitä toinen vanhempi jättää tekemättä kuormittaa sitten moninverroin toista. Ja on erittäin epäreilua myös lapsia kohtaan. Ja näin se menee, niin monta kertaa. On paljon raskaampaa kasvattaa ja tuottaa pettymyksiä pyörittää rutiineja ja tehdä lapsille terveellistä ruokaa kuin hemmotella sokerihumalassa hilluvia lapsia.

Isi-iltoina syödään mitä sattuu, yleensä ulkona, ja valvotaan niin että kukas sitten repii sängystä kiukkuisen ja väsyneen lapsen kouluun. No minä tietysti.

jos tilanne koskisi minun lapsiani.

Ai että normaalia kolmevuotiaan valvoa kahteen ja syödä viikonlopun aikana kilo karkkia..

Nuo on ne kohdat, jotka mulle olisivat punainen vaate.

Kivaa voi etävanhemman luona olla muullakin tavalla.

Koittaisin neuvotella ihan ystävälliseen sävyyn, koska sitten kun lapset ovat teini-ikäisiä, tilanne viimeistään riistäytyy. Ajoissa olis kiva saada jonkunmoiset pelisäännöt kuntoon. Kyllä etävanhemmankin tulee olla vastuullinen kasvattaja.

Mutta niin se vaan on, että ei se lähivanhempi silti voi sanella tai vaatia etää noudattamaan omia tapojaan ja tottumuksiaan. Jos etä on niin - sanotaan nyt sitten vaikka "vastuuton" - että antaa lapsen valvoa luonaan, niin millä valtuuksilla lähivanhempi voisi siihen puuttua? Tuskin lähivanhempi hyväksyisi sitäkään, että etä puuttuisi hänen tyyliinsä olla vanhempi.

Tuttavapiirissäni on muutamia tapauksia, joissa lähin ja etän elämäntyyleissä on huomattavia eroja, jotka rassaavat jompaa kumpaa: esim. kasvissyöjä-äidin lapsi syö isän luona lihaa, toinen vanhempi tuputtaa tiukan linjan kristinuskoa, jne. Ikäviä tilanteita, kuten ne täysin eriävät elämäntavatkin. Mutta mitä sille asialle muka voi thedä, ja etenkin: millä oikeudella lähivanhempi, äiti, saisi omavaltaisesti ja yksin päättää lapsen asiat?

mutta ihan älytön valvominen noin pienellä, huonot ruokatottumukset jne niin ei mun mielestä hyvä.

mutta ihan älytön valvominen noin pienellä, huonot ruokatottumukset jne niin ei mun mielestä hyvä.

Siis mitkä huonot ruokatottumukset? Lapset olivat syöneet yhtenä viikonloppuna kuukaudesta pitsaa. Ei se nyt toki mitään gourmee-ruokaa ole tai maailman terveellisintä, mutta voiko sillä perusteella oikeasti sanoa, että on huonot ruokatottumukset?

Moni ihan kotiruokaa valmistava ostaa joskus kiireessä valmisruokaa kaupasta, eli ei ole ennen kuulumatonta, että pari sellaista ateriaa kuukaudessa syötäisiin. Eikä se pitsakaan varsinaisesti mitään myrkkyä ole - edelleen totean, että ravintoarvoiltaan se voi olla ihan samalla viivalla vaikka makaronilaatikon kanssa. Jos isä olisi laittanut makaronilaatikkoa, kukaan ei valittaisi. Pitsa vaan kuulostaa pahalta, koska se on "toiveruokaa" ja siten "hemmottelua".

Mistä sen valvomisenkin tietää? Kertooko etä muka ihan avoimesti, että antoi lasten valvoa melkein aamuyöhön? Jos, niin pitääköhän se ihan paikkansa? Aika harva etävanhempi varmaan kertoo totuudenmukaisesti lipsahduksistaan, ja lapset voivat muistaa väärin tai liioitella valvomisiaan. varsinkaan joku pieni ei osaa luotettavasti kertoa, monelta on menty nukkumaan.

Mulla oli samankaltainen ongelma kuin sulla. Sain vinkin ottaa yhteyttä kasvatus- ja perheneuvolaan. Kävimme miehen kanssa siellä juttelemassa kasvatusasioista ja ongelmista joita meillä on. Oli helpottavaa, kun läsnä oli puolueeton kasvatusalan ammattilainen, joka ei mitenkään tuominnut tai arvostellut meidän valintoja.



Totesi vain tosiasiat: pienellä lapsella rytmin olisi hyvä olla edes suunnilleen samanlainen toisenkin vanhemman luona kyläillessä. Tämä lisää lapsen turvallisuudentunnetta ja luottamusta vanhempaan. Hän myös tyynnytteli minua, että vanhemmuus ei ole huonoa, vaikka se olisi isän vanhemmuutta. Lapsi ei kärsi siitä, että isän luona on sotkuisempaa kuin äidin luona. Hänestä saattaa olla myös kivaa katsoa piirrettyjä/urheilua iskän kanssa, kulkea eri pari sukissa ja jättää sen yhen kerran hampaat pesemättä. Maailma ei kaadu siihen eikä kannata pilata hyvää isäsuhdetta sen takia. Loppujen lopuksi lapsi ei ole vanhempiensa jatke, vaan ihan oma yksikkönsä. Hän ottaa hyvät puolet molemmista vanhemmistaan ja sekoittaa ne omiin mieltymyksiinsä ja tottumuksiinsa.



Nyt vuosien päästä voin sanoa, että kannatti. Lapsi pesee hampaansa nykyisin itse, sukat ja vaatteetkin osaa valita. Iskän luona hän siistii paikkoja (iskä on hirvee sotkupekka ja siellä on aina kasa pizzalaatikoita, lehtiä, tiskiä... Lapsi taas on enemmän minuun ja siisti, tykkää siivota ja jopa nauttii siitä), mutta heillä on paljon yhteisiä mieltymyksiä isän kanssa joita minä en osaa jakaa (musiikkimaku, urheilu). Pelkäsin aivan turhia asioita. :D



Tsemppiä ap! Ero on vaikeaa ja kestää vuosia ennenkuin jokainen asettuu omalle paikalleen uudessa systeemissä.

Olisit miettinyt, ennen kuin erosit...tai olisko tuollaisen kans kannattanut niitä lapsiakaan hankkia.

ja nuo ovat aika pikkujuttuja kun kyse on vain viikonlopputapaamisista. Ainoa mikä nyt ehkä olisi sanomisen arvoista on nukkumaanmeno aika - eli jos menisivät ennen puolta yötä nukkumaan.

Lapset ovat kuitenkin turvassa ja ihan ok-hoidossa oman isänsä kanssa - se ehkä tärkeintä tässä.

Eri asia sitten jos isä olisi lähivanhempi, silloin olisi syytä pitää rutiineista kiinni.



Oli tapaamisissa rutiinit tai ei niin lapset "oireilevat" muutaman päivän aina tapaamisten jälkeen.



Sinuna olisin onnellinen, että lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti ja heillä on kivaa yhdessä + oikeasti on lastensa kanssa - kaikilla erolapsilla ei todellakaan ole asiat yhtä hyvin.



t. eräs totaali-yh

Lapset syö isän luona pelkkiä herkkuja ja viettävät päivät katsellen lasten elokuvia. Nukkumaankin käyvät myöhemmin kuin kotona (ei onneks sentään kahdelta!). Kannattaa vaan yrittää nätisti puhua isälle jos edes joistain tärkeimmistä rutiineista pitäisi kiinni. Mulle riittää, että nykyään exä laittaa kymmeneen mennessä lapset nukkumaan ja pesee hampaat iltaisin. Karkin syömisestä en jaksa valittaa, lapset ovat isällään vain yhden yön kerrallaan 2 kertaa kuukaudessa.

en kyllä antaisi valvoa noin pitkään :D

22 maissa olis hyvä aika laittaa petiin kaikki tenavat.

ja juttuhan tuossa on se että on niin epäreilua olla se arjen vastuunkantaja- väsyä siinä arjen pyörityksessä ja sitten se toinen jonka pitäisi vastuuta kantaa menee siitä mistä aita on matalin-eli kun ap saa hetken hengähtää niin väsyneet lapset ottaa sen levon samantien takaisin. Vaikka ne lapset on turvassa ja hauskaa on niin ei tuo ole lasten kasvattamista ja vanhemmuuden vastuun jakamista. ja koska jokaisella on vain yhden ihmisen voimat kaikki mitä toinen vanhempi jättää tekemättä kuormittaa sitten moninverroin toista. Ja on erittäin epäreilua myös lapsia kohtaan. Ja näin se menee, niin monta kertaa. On paljon raskaampaa kasvattaa ja tuottaa pettymyksiä pyörittää rutiineja ja tehdä lapsille terveellistä ruokaa kuin hemmotella sokerihumalassa hilluvia lapsia.

Lasten isällä on oikeus kasvattaa lapsia omalla tavallaan. Isän luona rutiinit voivat olla eri. Kyllä minusta on kohtuutonta ruveta vaatimaan, että isän pitäisi elää SINUN sanelemiesi sääntöjen mukaan. On muitakin hyviä tapoja olla vanhempi. Rutiinit syntyvät usein ihan itsestään, mutta aina ne eivät ole pilkun tarkkoja nukkuma-aikoja tai ehdotonta "iltapalaksi leipää" -tyyppistä lukujärjestystä. Rutiini voi olla sekin, että leikkii tai tekee tiettyjä asioita, käy vaikka pyöräilemässä ja juo sen jälkeen kaakaota.



Ja koska sinä saat olla lasten kanssa suurimman osan aikaa, on minusta ihan ymmärrettävää, että lasten isä kokee nämä harvat tapaamiset erityisiksi päiviksi ja juhlistaa sitä herkuilla ja vapauksilla.



Samalla laillahan usein mummolassa lapset saavat syödä herkkuja ja tehdä asioita, joita kotona ei saa. Jos haluaisit lasten elävän enemmän tavallista arkea myös isän luona, olisiko tapaamiskertoja mahdollista lisätä?



PS. MIKSI muuten lasten pitäisi isänkin luona syödä iltapalaksi leipää? Vaihtelu voi olla hyvinkin piristävää!

tän on pakko olla provo. Tuo "iltapalaksi leipää" kuulostaa ihan provolta. Ja samoin se, miten muka ap voisi tietää, missä isä pitsaa on yön yli säilyttänyt.

Lasten isällä on oikeus kasvattaa lapsia omalla tavallaan. Isän luona rutiinit voivat olla eri. Kyllä minusta on kohtuutonta ruveta vaatimaan, että isän pitäisi elää SINUN sanelemiesi sääntöjen mukaan. On muitakin hyviä tapoja olla vanhempi. Rutiinit syntyvät usein ihan itsestään, mutta aina ne eivät ole pilkun tarkkoja nukkuma-aikoja tai ehdotonta "iltapalaksi leipää" -tyyppistä lukujärjestystä. Rutiini voi olla sekin, että leikkii tai tekee tiettyjä asioita, käy vaikka pyöräilemässä ja juo sen jälkeen kaakaota. Ja koska sinä saat olla lasten kanssa suurimman osan aikaa, on minusta ihan ymmärrettävää, että lasten isä kokee nämä harvat tapaamiset erityisiksi päiviksi ja juhlistaa sitä herkuilla ja vapauksilla. Samalla laillahan usein mummolassa lapset saavat syödä herkkuja ja tehdä asioita, joita kotona ei saa. Jos haluaisit lasten elävän enemmän tavallista arkea myös isän luona, olisiko tapaamiskertoja mahdollista lisätä? PS. MIKSI muuten lasten pitäisi isänkin luona syödä iltapalaksi leipää? Vaihtelu voi olla hyvinkin piristävää!

asemasi on- et taida olla ap:n tilanteessa? Tosiasia on se että lapsilla on 2 vanhempaa joiden pitäisi kasvattaa ja on väärin sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan jos toinen kasvattaa ja toinen huvittelee. Ja näin sanoi jossain haastattelussa joku asiantuntijatahokin- ilmaisi suuren myötätuntonsa niitä vanhempia kohtaan jotka epäreilusti joutuvat kantamaan vastuun toisenkin puolesta. Yksi kasvatuksen keskeisiä asioita on rutiinien kautta pettymyksen tuottaminen ja sen sietämisen opettelu; kaskkipussipizzakaako-rutiinit ovat lasta mielisteleviä- tietenkinb arjen vastapainona kivoja, mutta on täyttä sontaa se että toinen vaan paapoo. Ja sehän se kurja on kun ei ap sille mitään voi ettei toinen kanna vastuutaan.

Kun lapset kasvavat, tuo isän taivaanrannanmaalarius ei lapsia enää niin rasita. Siihen vaan menee vuosia vielä, että nuorinkin on esim. 9v.



Meillä taas minun mieheni lapset ovat eläneet äidillään kuin elopellossa. Nyt kun alkavat olla isompia (nuorin 9v), ei ole enää niin dramaattista, että heidän ruokansa äidin luona on pitsaa, nuudeleita, jätskiä, karkkia ja limsaa. Ja nukkumaan mennään arkisin klo 10 ja viikonloppuisin puolen yön jälkeen.



Vielä pari vuotta sitten lapset tulivat meille lähinnä nukkumaan. He vain nukkuivat ja nukkuivat. Usein nukahtivat jo pe iltapäivällä heti klo 17 ja sitä unta riitti vielä illallisen jälkeen 21-08.

herää kysymys mikä sun oma

asemasi on- et taida olla ap:n tilanteessa?

Jos tarkoitat elämäntilannetta tai perhemuotoa, niin asun yhdessä mieheni ja yhteisen lapsemme kanssa. En ole ap:n tilanteessa, mutta ihmettelen vähän, miten lähivanhempi muka saisi säännellä ja sanella, millaista arkea ja elämää etävanhemman luona pitäisi elää. Varsinkin, kun jonkun normaali elämä voi toisen mielestä olla epänormaalia, ilman että kumpikaan olisi absoluuttisesti parempi tai huonompi vaihtoehto.

Tosiasia on se että lapsilla on 2 vanhempaa joiden pitäisi kasvattaa ja on väärin sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan jos toinen kasvattaa ja toinen huvittelee. Ja näin sanoi jossain haastattelussa joku asiantuntijatahokin- ilmaisi suuren myötätuntonsa niitä vanhempia kohtaan jotka epäreilusti joutuvat kantamaan vastuun toisenkin puolesta.

Ei minusta vielä perjantai-karkkipussi, pitsa, murot tai erilainen päivärytmi kuulosta huvittelulta. Tarkoitin sillä juhlalla lähinnä sitä, että tapaamisviikonloput ovat etävanhemman juhlapäiviä. Minusta on ihan ymmärrettävää, että hän mieluummin laittaa/ostaa pitsaa (varsinkin ostettuna helppoa - ei mene kallisarvoinen aika lasten kanssa pelkkään ruuan laittoon) kuin tarjoaa jotain maksalaatikkoa. Ja mitä tulee nukkuma-aikoihin - no, kahdelta yöllä on aika myöhään, mutta kuka sen lopulta saa sanella, monelta "pitää" mennä nukkumaan? Kyllä meidänkin lapsi joskus saa valvoa vähän pitempään, eikä hän tunnu siitä kärsivän: jo seuraavana päivänä rytmi taas tasoittuu.

Se, että joku on kellonaikojen tai ruokien suhteen vähän boheemimpi, ei suinkaan tarkoita, että hän luistaisi kasvatusvastuusta. Lasten kasvattminen on jotain PALJON enemmän kuin nukkuma-aikojen vahtimista ja ravintoympyrää.

Yksi kasvatuksen keskeisiä asioita on rutiinien kautta pettymyksen tuottaminen ja sen sietämisen opettelu; kaskkipussipizzakaako-rutiinit ovat lasta mielisteleviä- tietenkinb arjen vastapainona kivoja, mutta on täyttä sontaa se että toinen vaan paapoo. Ja sehän se kurja on kun ei ap sille mitään voi ettei toinen kanna vastuutaan.

No varmasti sen etävanhemman luona olisi enemmän näitä tylsiäkin asioita, jos hän saisi ihan oikeasti viettää normaalia arkea lastensa kanssa. Tuskinpa vaikka vuoroviikkoisät vain "mielistelevät" omalla viikollaan. Edelleen: miksi lapset eivät voisi olla isän luona enemmän,jolloin se arkiset rutiinit ehkä löytäisivät paikkansa sieltäkin?

Siis en ole vaatimassa että isän luona pitäisi syödä iltapalaksi leipää vaan kerroin että kotona sitten lapset narisevat kun meillä on iltapalaksi leipää eikä irtokarkkeja mitä isän luona syötiin iltapalaksi. Toki olen onnellinen että lapset viihtyvät isällään ja siksi kysyinkin olenko kohtuuton jos otan asian puheeksi. Pitsajutun tiedän koska isä itse lapsia tuodessaan jutteli että ei kai pitsa mene pahaksi yhdessä yössä pöydällä kun lapset tahtoivat sitä aamupalaksikin. Ja joku kommentoi että kannattiko tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa, no nuorena miehen huoleton elämäntapa viehätti..lasten ja asuntolainan myötä toisen huolettomuus alkoi kuitenkin lähinnä rasittamaan. Eli mies pysyi ennallaan mutta minusta tuli tylsä aikuinen;) kuitenkin siis toivoisin lapsille vaan normaalia unirytmiä ja tarpeeksi ruokaa. Karkkia saa syödä mutta kilon pussi irttareita per nenä on minusta liikaa ja kun päivällinen ja iltapala korvataan niillä myös.

Tai tietenkin voit ottaa asian puheeksi, ja jos mies haluaa, hän voi tietenkin yrittää muuttaa tapoja. Tosiasia on kuitenkin, että isä saa lasten kanssa omalla ajallaan toimia niinkuin parhaaksi näkee ja tehdä ihan mitä itse haluaa. Niin kauan kun lspet eivät ole minkäänlaisessa vaarassa, et voi puuttua asiaan. Itse olen ollut hyvinkin samanlaisessa tilanteessa, tosin lapset asuivat isällään vuoroviikoin. Sanottavaa olisi ollut, mutta kumpikin vanhenpi kasvattaa tyylillään.



Yritä ottaa asia puheeksi rakentavasti. Usein kuitenkin miehille nuo aikataulut yms. eivät ole niin tärkeitä. Kuten sanoit, olette kumpikin omia persoonia ja hoidatte asiat omilla tavoillanne. Etkä oikeasti voi puuttua miehesi tapoihin. Enää.

Kovin paljoa ei varmasti kannata puuttua, mutta ehkä tuosta nukkumisesta voisi mainita. Ehkä isä ei tule edes ajatelleeks, että maanantaiaamut ovat aivan mahdottomia, kun vuorokausirytmi on täysin kääntynyt. Ihme muuten että lapset jaksavat valvoa, usein meillä ainakin käy niin että simahtavat sohvalle vaikka olisi lupakin valvoa.



Voisit ehkä nätisti esittää toiveen, että pienet klo 22 nukkumaan ja isotkin puoliltaöin.

Vierailija kirjoitti:

olen omista teineistäni hyvin huolissani isän leväpeärisen kasvatustyylin vuoksi. Totta kai teini menee sinne, missä sääntöjä on mahdollisimman vähän tai niitä on mahdollisimman helppo kiertää. Jos isän luona ei ole nukkumaan menoaikoja, ei mitään rajoituksia pelaamisen/tv:n katselun suhteen eikä kotiintuloaikoja niin kuinkahan moni nuori ei käyttäisi tätä hyväkseen? Lähivanhemman tiukat säännöt/kotiintuloajat vastaan vapaa elämä etävanhemmalla, kumman kaa itse olisit jos olisit 15v? Helppoa etävanhemmalle kun voi vetäytyä kaikesta vastuusta kun lähi hoitaa kaikki "ongelmat"..

Vanha keskustelu mutta nostan tätä. Omalla nuorella on oppimisvaikeutta ja uni ja rutiinit olisi tässä 14 vuoden iässä äärettömän tärkeitä jo ilmankin tätä vaikeutta. Nuori elää isänsä kanssa joka toisen viikon. Isän luona ei ulkoilla, eikä harrasteta koululiikunna lisäksi mitään. Muuta kuin pelataan. Valvoa saa viikonloppuisin aamu neljään ja nukkua iltapäivään. Luokseni tulee su iltaisin väsynyt ja vihainen lapsi, jolla on läksyt tekemättä ja seuraavan viikon kokeisiin valmistautumatta. Isä kyllä huolehtii oman kouluviikkonsa ajan kouluasiat (lapsi tarvitsee jatkuvaa muistuttelua ja patistelua), mutta viikonlopun tullen putoaa hanskat. Olen loputtoman väsynyt rättiväsyneen nuoren asioiden hoitamiseen ja kiukun vastaanottamiseen, kun yritän laittaa hänelle rajoja omaksi parhaakseen. 

Nyt joululomalla nuori on itse valinnut viettää valtaosan lomasta isällään ja mulle on auennut kuinka kuormittavaa normaali arki meillä onkaan. En tiedä enää mitä asialle tekisin -omat voimavarat ei riitä yksin yrittää luotsata lasta koulusta kunnialla läpi kun kaikki työ mikä "mun" viikon aikana tehdään, vesitetään seuraavan viikon aikana keskittymällä elämästä nauttimiseen. Isän kanssa asiasta on vaikea puhua koska hänen kumppaninsa kokee puheen arvosteluna ja haluaisi muutenkin mieluiten, etten heidän elämässään näkyisi tai kuuluisi mitenkään. Oma kumppanini ehdotti, että heitän kevätlukukaudeksi huolehtimatta ja palaan sitten asiaan kun koearvosanat ovat nuorella järjestään vitosia. Mitä tekisitte mun tilanteessa?