Mitä tekisit , joshuomaisit odottavasi lasta toiselle miehelle?

Kertoisin miehelleni. Sitten näkisi, pysyykö perhe kasassa vai ei. Luultavasti ei.



Totuus on, että mikään ei ole oksettavampaa ja säälittävämpää kuin aborttiliukuhihnalla toosa levällään makaava horo, ei edes miestään pettävä nainen. Tämän voin kertoa ihan kaiken nähneenä ja melkein kaiken paitsi abortin kokeneena.

hakeutukaan oman miehenne näköiseen seuraan niin ei tarvitse pelätä, että syrjähyppy tulee julki lapsen synnyttyä. Eikä tarvitse sikiötä tapaa sen vuoksi että saattaisi tulla ilmi sen vuoksi, että lapsi on ihan erinäköinen. Näin säästyy myös ihmishenkiä. ;)

Itse en ole miestäni pettänyt, joten olisin aika ihmeissäni, jos lapsi olisi jollekin toiselle.

Mä olen kerran pettänyt miestäni, jota kadun ihan sairaasti. Puolitosissani pohdin sen jälkeen mahdollisuutta, että olisin raskaana sille toiselle miehelle. En olisi uskaltanut ottaa riskiä, sillä mieheni on pohjoismaisen vaalea (itse olen myös) ja tämä petoskumppani oli tummatukkainen ja ruskeasilmäinen. Eli lapsi olisi voinut olla "liian tumma"... No, onneksi en sitten ollut...

En pysty valehtelemaan, joten kertoisin ja katsoisin mitä elämä tuo tullessaan. Saa olla aika pahasti luonnehäiriöinen jos tuollaisen asian valehtelee ja maksattaa jonkun toisen lapsen miehellään, hyvin sairas psyko.

puhuu ihminen, jolla on hyvun vähän omaa elämänkokemusta. Tekstistasi paistaa katkeruus, kateus ja elämätön elämä.

Jos perheeseen olisi muutenin ajateluta vauvaa, ei se olisi niin kauheaa, jos väärä mies olisi sen siittänyt. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan. Se, ettei pahoita miehensä mieltä, eikä hajoita perhettä, ei tee ketään psykopaatiksi.

Hän olisi valmis siihen, että minä tekisin lapsen jonkun toisen miehen kanssa. Hän kuitenkin olisi sen lapsen isä ja me olisimme perhe. Sosiaalinen vanhemmuus.

En pysty valehtelemaan, joten kertoisin ja katsoisin mitä elämä tuo tullessaan. Saa olla aika pahasti luonnehäiriöinen jos tuollaisen asian valehtelee ja maksattaa jonkun toisen lapsen miehellään, hyvin sairas psyko.

puhuu ihminen, jolla on hyvun vähän omaa elämänkokemusta. Tekstistasi paistaa katkeruus, kateus ja elämätön elämä.

Jos perheeseen olisi muutenin ajateluta vauvaa, ei se olisi niin kauheaa, jos väärä mies olisi sen siittänyt. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan. Se, ettei pahoita miehensä mieltä, eikä hajoita perhettä, ei tee ketään psykopaatiksi.

Hän olisi valmis siihen, että minä tekisin lapsen jonkun toisen miehen kanssa. Hän kuitenkin olisi sen lapsen isä ja me olisimme perhe. Sosiaalinen vanhemmuus.

kyseessä ei ole törkein mahdollinen PETOS omaa puolisoa kohtaan???? EI kait edes av-mamma ole niin vitun tyhmä, että rinnastaa syrjähypyn tuloksena tulleen vieraan vauvan luvan kanssa tehtyyn?

Esim. ystävälläni puhkesi perinnöllinen sairaus, jota ei kantanutkaan kumpikaan vanhemmistaan...

Nämä asiat eivät mene ihan noin.

T. lääkäri

Tietänet myös mistä sairaudesta oli kysymys ja miksi sen lähdettä alettiin selvittämään, eikö totta?

Kyllä mä tällä palstalla sen verran olen pyörinyt että kaltaisesi "lääkärit" tiedetään.

En pysty valehtelemaan, joten kertoisin ja katsoisin mitä elämä tuo tullessaan. Saa olla aika pahasti luonnehäiriöinen jos tuollaisen asian valehtelee ja maksattaa jonkun toisen lapsen miehellään, hyvin sairas psyko.

puhuu ihminen, jolla on hyvun vähän omaa elämänkokemusta. Tekstistasi paistaa katkeruus, kateus ja elämätön elämä.

Jos perheeseen olisi muutenin ajateluta vauvaa, ei se olisi niin kauheaa, jos väärä mies olisi sen siittänyt. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan. Se, ettei pahoita miehensä mieltä, eikä hajoita perhettä, ei tee ketään psykopaatiksi.

Hän olisi valmis siihen, että minä tekisin lapsen jonkun toisen miehen kanssa. Hän kuitenkin olisi sen lapsen isä ja me olisimme perhe. Sosiaalinen vanhemmuus.

kyseessä ei ole törkein mahdollinen PETOS omaa puolisoa kohtaan???? EI kait edes av-mamma ole niin vitun tyhmä, että rinnastaa syrjähypyn tuloksena tulleen vieraan vauvan luvan kanssa tehtyyn?

Enhän missään vaiheessa edes rinnastanut niitä. Totesin noin kommenttina siihen, onko väliä kuka lapsen on siittänyt.

En pysty valehtelemaan, joten kertoisin ja katsoisin mitä elämä tuo tullessaan. Saa olla aika pahasti luonnehäiriöinen jos tuollaisen asian valehtelee ja maksattaa jonkun toisen lapsen miehellään, hyvin sairas psyko.

puhuu ihminen, jolla on hyvun vähän omaa elämänkokemusta. Tekstistasi paistaa katkeruus, kateus ja elämätön elämä.

Jos perheeseen olisi muutenin ajateluta vauvaa, ei se olisi niin kauheaa, jos väärä mies olisi sen siittänyt. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan. Se, ettei pahoita miehensä mieltä, eikä hajoita perhettä, ei tee ketään psykopaatiksi.

No ei muuta kuin tsemppiä vaan elämään. Tuohan on hieno käytäntö, nyt miehesikin voi hyvin käydä tekemässä pari lasta ja jättää kertomatta ne sinulle, ihan reilulta kuulostaa.

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida. 
Itse olen naimisissa (ero harkinta-ajalla tosin) ja tästä liitosta on 2v ja 5v lapset. Vajaa vuosi sitten kesällä päädyimme asumuseroon ajatuksena ottaa tilaa ja aikaa ja parantaa jo todella huonosti menevää parisuhdetta sitä kautta. Minä muutin vuokralle, mies jäi omistamaamme ok-taloon. Kaikkia muita keinoja oli jo kokeiltu. Lapsemme asuvat kanssani, tapaavat isäänsä melkein päivittäin, eli vietämme aikaa paljon edelleen neljästään.  Tukenani tässä prosessissa minulla oli ystävä, mies, jolle oli helppo ja luonteva puhua ja joka kuunteli, otti huomioon, lohdutti ja auttoi tarvittaessa. Muutama kk erilleen muuton jälkeen tulin raskaaksi tälle toiselle miehelle. Abortti ei ollut vaihtoehto, valehtelu ei ollut vaihtoehto. Kerroin plussaamisesta seuraavana päivänä aviomiehelleni miten asiat olivat ja ehkä hieman yllättäen mieheni kasvoilta paistoi suru, eikä viha. Sulateltuaan asiaa aviomieheni ilmoitti minun olevan edelleen toivottu ja tervetullut kotiin, myös tulevan pienokaisen kanssa. Tunteet ovat hiipuneet aviomiestäni kohtaan, kun taas tulevan lapsen isää kohtaan ne vaan voimistuu voimistumistaan. Hän haluaisi myös muuttaa kanssani saman katon alle ja näin rakentaa uusioperheen. Takaraivossani vaan jyskyttää, kuinka väärin teen minun ja aviomieheni yhteisiä lapsia kohtaan. He ovat minulle ja isälleen kaikki kaikessa ja jo se, kun erotessaan/erotessamme (vaikka vaan päiväksi, pariksi)  hyvästellään lapset, se saa sydämeni murtumaan kerta toisensa jälkeen. Ymmärrän kyllä, että jos päädyn takaisin "kotiin", tulee tilanne kolmannen lapsen kanssa olemaan sama, eli tapaamiset ja vierailut isän luona ym, mutta jotenkin saan omassa mielessäni väännettyä asian itselleni niin, että se olisi helpompaa, jos se alusta asti menisi niin!?! Tilanne stressaa ja vie voimia..

Vierailija kirjoitti:

En pysty valehtelemaan, joten kertoisin ja katsoisin mitä elämä tuo tullessaan. Saa olla aika pahasti luonnehäiriöinen jos tuollaisen asian valehtelee ja maksattaa jonkun toisen lapsen miehellään, hyvin sairas psyko.

puhuu ihminen, jolla on hyvun vähän omaa elämänkokemusta. Tekstistasi paistaa katkeruus, kateus ja elämätön elämä.

Jos perheeseen olisi muutenin ajateluta vauvaa, ei se olisi niin kauheaa, jos väärä mies olisi sen siittänyt. Tärkeintä on, että lasta rakastetaan. Se, ettei pahoita miehensä mieltä, eikä hajoita perhettä, ei tee ketään psykopaatiksi.

Minä en todellakaan elättäisi toisen miehen lasta. aivan sama mitä tapahtuu niin DNA testi tullaan tekemään kun lapsia teen. Aivan sama kuinka paljon rakastaisin niin se kertoo kyllä ihan tarpeeksi sen toisen rakkaudesta jos on valmis pettämään ja tekemään lapsia toisen miehen kanssa ja vielä kehtaa yrittää saada toisen elättämään pettämisentuloksen, eiköhän olisi parempi siinä vaiheessa vain kertoa se totuus kun on mennyt pettämään koska myöhemmin se asia on todellakin tuhat kertaa pahempi kuin se että kertoo heti. Kiinnostaisiko ketään naista katella miestä joka siittää toisen naisen pettämällä ja vaatii vielä omaa naista huolehtimaan toisen naisen lapsesta jonka on siittänyt oma mies???? Vittu mitä feministinatsi emakkojen kirjoituksia täällä on taas.