Taas harmittaa :( Mies oli taitellut ruokapöydän tabletit
laatikkoon (jossa niitä ei edes koskaan säilytetä). Nyt ne(kin) ovat pilalla taitteineen.
Yritän kovasti laittaa kotia nätiksi; mieskin on kiinnostunut sisustuksesta ja haluaa, että hankin laadukasta ja tyylikästä tavaraa kotiin. Mutta silti, sekä mies että lapset runnovat, sotkevat ja rikkovat eivätkä pätkääkään kunnioita sitä, mitä olen hankkinut.
Jotkut pöytätabletit vaikuttavat pikkujutulta, mutta ei niitä voi olla viikottain ostamassa, kun ne eivät ole edes ainoa pilattu tavara. Hitto, pitääkö alkaa asua lastulevykodissa Sotkan tyyliin ja hankkia marketista sisustustavarat? Sellaisessa kodissa en viihdy.
Meillä ei ole ikinä "valmista" hetkeä kotona, kun jotain menee kokoa ajan rikki tai sotketaan. Ymmärtääkö kukaan edes ihan pikkuisen harmistustani?
Kommentit (102)
Tulee ihan lapsuuskoti mieleen. Äiti oli ja on yhä edelleen hyvin tarkka, että kaikki on tiptop ja tiptop juuri siten, miten hän sen on määritellyt. Vaikka miten huolellinen yritin olla, niin aina meni jotain väärin ja hirveä motkotus asiasta.
Sängyn petauksen jälkeen ei saanut olla sängyllä, kädet piti kuivata pyyhkeeseen siten, että pyyhe ei kastu eikä mene huonosti, imuri piti laittaa siivouskomeroon noin eikä näin ja mitä vielä.
Nyt meidän kotona ei ole tiptop, mutta on ainkin tilaa elää ja hengittää. Minua ei haittaa, vaikka sängynpeitto on vinossa miehen petauksen jäljiltä tai astiat väärässä järjestyksessä tiskikoneessa.
kuulostamaan vaikealta, kun oikeat murheet puuttuvat (lasten parantumaton sairaus> joka päivä on meille lahja)
Meillä ei ole koskaan ollut vuoteilla tyynyasetelmia ja astiat ovat kaapissa ihan miten sattuu. Pääasia, että nuorisokin keittiössä puuhailee ja tyhjentää tiskikonetta.
Kun ei omista, eikä arvosta mitään hienoa ja kallista, vaan itse elämää, tuntuu pääsevän helpommalla ja on kaikilla henkistä tilaa elää.