7 vuotta on kyllä lapsilla aivan loistava ikäero!

ja toisin päin. Itselläni on isosisarukset pienellä ikäerolla, eikä minulla ole paljonkaan yhteistä heidän kanssaan. Miehen 6 vuotta nuorempaan sisarukseen sen sijaan ollaan yhteydessä vähintään viikottain.



Luonteet sen lopulta ratkaisee, ei ikäero.



Nro 6

On ollut todella hyvä ikäero. Ovat kuin paita ja peppu ja aina löytyy kotoa kaveri. Nyt ovat 8v ja 6v.

Kolmanteen tulee ikäeroa nuorimmalla 7v. Saa nähdä millaiset välit kuopuksella tulee isompiin sisaruksiin.



Omasta kokemuksesta tuo 7v ei ole kovin hyvin ikäero.

Itselläni on kolme veljeä. Vanhimpaan on 3 vuotta ikäeroa ja välit olivat hyvät. Yhdessä välillä leikittiin vaikka ikäeroa oli melkein liikaa siihen. Keskimmäiseen oli ikäeroa 7v. Meillä ei ollut missään vaiheessa lapsuutta paljoakaan yhteistä. Nuorimpaan ikäeroa on 11v. Hänen kanssa välit olivat läheiset. Paljon hoidin häntä kun oli pieni ja kuljetin mukana. =)

kaikkia lapsia, niin mikä vaan ikäero on paras. Meillä lapsilla on ikäeroa ensin 6v, sitten 3v ja 1v ja kaikki leikkivät kaikkien kanssa ja toki tappelevat yms mutta pienempiä ei suosita epäoikeudenmukaisesti mikä varmasti vaikuttaa väleihin.

10 ja 9v. ja toinen satsi 2 ja 0,5v. :) ja kaikki tyttöjä. Aivan loistava kokoonpano. Isommat harrastaa, ja aikaa on niiden viemiseen. Kun ne lopettaa niin pienimmät alkaa. Ja mikä apu isommista!

ja on meidän perhelle ollut todella hyvä.

Molemmat poikia ja todella läheisiä ovat olleet pienemmän syntymästä lähtien. Meillä isompi ei mitenkään erityisesti ole ikinä "Hoitanut" pienempää, mutta leikkinyt ja halinut ym paljon.

Nyt pojat 2 ja 10 ja juuri eilen katselin, että onpas suloisia kun ensin leikkivät yhdessä ja sitten sohvalle käpertyivät vierekkäin päät samalla tyynyllä katsomaan telkkaria.



Eli kyllä isollakin ikäerolla lapsista on seuraa toisilleen ja voivat olla hyvinkin läheisiä.



Meillä iso ikäero oli täysin suunniteltua ja harkittua, en olisi todellakaan jaksanut kahta pientä ihan peräjälkeen, enkä varsinkaan sitä valvomista. Lisäksi minusta oli ihanaa kun sain nauttia pitkästä vauva/taaperoiästä molemman kanssa ja esikoinenkin sai olla pieni pidempään.



Joillekin perheille pieni ikäero sopii hyvin, mutta surullisen monta perhekriisiä on meidänkin ystäväpiirissä ollut, kun lapset pieniä ja molemmat vanhemmat ihan piipussa. Esikoisesta ollaan oltu jo väsyksissä niin sitten tehdään "kakkonen" vuoden kahden sisällä, kun "Niin kuuluu tehdä" ja "lapsilla on sitten leikkikaveri".

Mulla on kaksi vuotta nuorempi sisko, jota en näe kuin pari kertaa vuodessa, ja sitten 10 vuotta nuorempi, jonka kanssa ollaan tekemisissä lähes päivittäin.

Ihmetyttää ison ikäeron tuomitsijat. Mitä se kenenkään elämää häiritsee, jos joku hankkii lapset vaikka 10 v ikäerolla? Epäilenkin, että nämä kaksi lasta putkeen hankkineet "kun niin kuuluu tehdä" -äidit ovatkin vain kateellisia, kun jotkut uskaltavat uhmata tätä ihme säännöstä ja hankkivat lapsia oman jaksamisensa rajoissa. Säälittä äidit, joilla 2 pientä ja ovat aivan piipussa ja parisuhde vetelee viimeisiään, kun aikaa ei ole millekään muulle. Meillä ikäeroa tulee 8 v ja se on aivan loistava. Pienempikin ikäero on jees, jos oikeasti vauvakuume tulee nopeammin. Mutta jos joku hankkii pienellä ikäerolla vain jonkun anopin painostuksen tms. takia, niin otan osaa. Lapsi kuuluu hankkia oman itsensä vuoksi eikä kaveriksi toiselle. Olisiko itsestäsi kiva kuulla myöhemmin, että sinut hankittiin vain, jotta Pyry-Petterillä olisi leikkikaveri?